rahina.info | blog

Moni on tänään linkannut "pikku-paavoon" - minä en, googlaa jos kiinnostaa. Bloggerin huonolla moottorilla - jota allekirjoittanutkin vielä käyttää - toteutettu sivusto voi olla esimerkki mahdollisuuksista mitä tälläinen hötömölöä taitamattomille tarkoitettu palvelu tarjoaa. Siinä on myöskin riskinsä. Myös jokainen yhdeksänvuotias - ok, kieli on sitä tasoa että asialla voi olla joku 15+ - osaa tehdä tälläisen sivuston, johon laittaa oman/kaverin/veljen/serkun/kummin kaiman pari vauvakuvaa ja sepustaa tarinan saaden useita linkkauksia ja ketjukirjeitä. Se minkälaista nautintoa se tarjoaa tekijälleen ei ole minulle selvillä. Kaipa se on sitä kuinka tehokasta siirappia saadaan tälläisen välityksellä läpi ihmisiin. Voihan Paavon kohtalo olla tottakin. Olen vain törmännyt niin moneen vastaavaan huijausyritykseen, - ja olen muutenkin kuulemma skeptinen ihminen - että luokittelen kaiken informaation netissä disinformaatioksi ennen kuin toisin todistetaan. Tämäkin tulee olemaan puhdas hoax, mutta silti siitä tehdään johonkin tabloid-lehteen juttu. Hyvän journalistisen tavan vastaisesti. Ihmiset eivät halua objektiivista informaatiota, vaan ihmiskohtaloita. Paavo ylittää uutiskynnyksen reippaasti.

Vihdoin Valtion™Laitoksen sivut julkaistu. Ei niissä tullut kuin muutama leiska- rakenne- ja koodiuudistus välissä, lukuunottamatta kaikkia byrokraattisia vaiheita lopulta sitten vain skippasin byrokratian ja hyväksyttämisen ulkoasuista ja koodista vastaavilla osastoilla kun ei sieltä tullut mitään konkreettista tai rakentavaa suuntaan tai toiseen. Ei sieltä kuitenkaan kukaan valita. Kun ei niistä kukaan jaksa/ehdi käydä vilkaisemassa mitä on tehty. Ja mitä sitten he tekisivät. Repisivät sivut alas ja näkisivät sen vaivan että vanhat - myös yleisestä, rumasta, epävalidista, graafisesta ohjeesta poikkeavat - sivut saataisiin takaisin toimintakuntoon ja päivitetyiksi niin että joku hötömölötaidoton osaisi niitä päivittää? Ehei. Suuri ja mahtava Verkkouudistus® on kuitenkin "ihan kohta" tulossa joten heillä ei pitäisi olla mitään huolta että validit ja "esteettömät" sivuni olisivat pilaamassa heidän epävalidiuttaan ja esteisyyttään - asiat joita minulle painotettiin jo ensimmäisessä palaverissä, ja hoettiin sen jälkeen mantrana, ovat pielessä jo etusivulla.
Mukavaa puuhastelua tarjosi toinen sivuja uudistanut osapuoli. Vääntänyt hötöä aikaisemminkin, mutta unohti - miten? en tiedä. se kun on perusasia - ettei tiedostoja voi nimetä välilyönnein ja ääkkösin. Ainakaan joa haluaa niiden toimivan. Onneksi pääsen korjaamaan tämän kaiken PikkuPehmeän® EtuSivu-ohjelmalla, joka sotkee koodin jos erehtyy copy-pasteemaan sen Sanasta ja kaatuu parkuen, jos yrittää tallentaa CSS-tiedostoa.
Tulee olemaan mielenkiintoista vilkaista koodia kolmen kuukauden päästä. Kuinka pahasti se on killissä. Nyt latausaika on pahimmillaan 30sec@28kts ja se on 16 naamakuvan syytä - normaalit sivut tulevat kohtuullisesti jopa gerpsin yli. Onneksi voin tarjota tulevaisuudessa konsultaatioapua sivujen optimointiin ja sillä kertaa laskuttaa siitä.

[edit] niin tämäkin on alunperin kirjoitettu eilen hieman vailla kuusi, mutta blogger ei vaihteeksi toiminut ja oli jäänyt vain erroriin...

Narsismin huippu: On silloin kun huomaa tekevänsä itsestään sarjakuvamaista vektorikuvaa viideltä yöllä ja käy hakemassa peilin viereen että näkee menikö hiusten pituus oikein. Vaikka väsyttää.

Näin tänään mielenkiintoisen tapahtuman Rautatientorilla. Stevari ja myyjä pitelivät ja yrittivät kaataa myymälävarasta Alepan tuulikaapissa. Ihmiset katsovat diskreetisti sopivan etäisyyden päästä tai kävelevät noteeraamatta ohi.
Samaan aikaan toisaalla...
R-Kioskissa - josta on esteetön näkyvyys edellä mainittuun Alepaan - on kahvilla kolme stevaria kahdesta eri vartiointiliikkeestä kuin näpistäjän kanssa painiva. Kaksi heistä katsoo suoraan tapahtumapaikalle ja varmasti tiedostaa tapahtuvan. Mitään liikettä avun suuntaa ei näy. Viiden minuutin kuluttua ohitan uudelleen Alepan. Tapahtuma tuulikaapissa on ohi. Mitään asiaan viittaavaa ei huomaakaan tapahtuneeksi. Stevarit ryystävät R-Kioskissa kahvia.
Rakastan byrokratiaa kun se osuu fasistisen valvontayhteiskunnan toimeenpanijoihin.

Tänä jouluna olen:

• Esittänyt joulupukkia


• Virittänyt enkelikelloa - saimme sen melkein kolmeen kierrokseen sekunnissa


• Laskenut mäkeä polkupyörän rungolla jossa on sukset


• Graavannut lihaa ja kalaa


• Mennyt hakemaan kaksi puolentoista kilometrin matkalla eksynyttä naista aivan väärästä suunnasta.


• Mäyttänyt varmaan puolen tuhatta euroa


• Nauttinut runsaasta ruoasta ja alkoholista


• Tuottanut useille ihmisille mielihyvää

Kaipa tuo saldo on ihan positiivisen puolella.

1. Uskotko joulupukkiin?
Kun jouluinen perinne pukin esittämisestä on jo monivuotinen on hankalaa uskoa pukkiin - varsinkaan jos sitä esittävä henkilö on allekirjoittanut.


2. Mikä on lempijoululaulusi?
Jingle Bells, mutta vain Aku Ankan esittämänä Tres Caballerossa. Syyt juontavat historian hämärään. Siibee-böö kaikille vain.


3. Kuka teillä koristelee kuusen?
Talonmies - oletettavasti. En vaivautunut hankkimaan kuusta, koska pihallalle ilmestyi valtava kuusi joka on valaistu.


4. Lempijouluruokasi?
Kylmäsavuporo. Mutta jos perinteisemmistä pitää valita niin graavilohi - onko se? - ja porkkanalaatikko - siinä pitää olla riisiä!.


5. Pitääkö jouluna olla lunta maassa?
No onhan se mukavaa kun ulkona on hieman valoisampaa. Mieluiten joko-tai, ei mitään siitä välistä.


6. Mitä sinun on pakko tehdä jouluna?
Tähän mennessä esittää joulupukkia, mutta se ei ole omasta tahdosta. Poron hankin aina joulupöytään.


7. Pidätkö pipareista? Entä joulutortuista ja glögistä?
Piparit: ehdottomasti, varsinkin uunituoreina. Joulutortut: menettelee. Glogi: ei ole oikein koskaan uponnut; kylläkin omenaglögi terästettynä Calvadoksella on aika jees.


8. Lähetätkö joulukortteja?
En oikeastaan. Sähköiset kulkevat.


9. Riisipuuro sekametelisopalla vai ilman?
Riisipuuroon kuuluu vain voisilmä, kanelia ja sokeria. Edellämainitussa järjestyksessä.


10. Mistä tuoksusta tulee joulu mieleesi?
Becherovkan. Siinä on sitä piparimaista tuoksua. Onko se sitten kaardemumma?

via. Palamaailmaani, Matkalla

Joulu kului kohtuullisen perinteisississä merkeissä. Aattopäivällinen faijalla ja joulupäivällinen äitipuolen siskon luona. Perinteisesti esitin pukkia aattona ja se meni taas täydestä kolme- ja neljä-vuotiaisiin poikiin. Broidi kyllä huomautti joulusaunassa että minulla on muuten samanlainen vyö - Neuvostomaavoimien vyö - kuin joulupukilla oli. Joulupukki toi sitten basic cooking kirjan, - jonka otan puoliksi vittuiluna, eli ts. hyvänä lahjana - Viivi & Wagner -sarjakuva-albumin, Irlantia etsimässä -kirjan, - hmm, mitenköhän tämä sattuikin juuri tänä vuonna? - body lotionia Body Shopista, suolaa, viinietikkaa ja pastissinappia, sekä Kalevalakorun Hevosenpää-riipuksen - jota par'aikaa yritän pähkäillä nykyiseen ketjuuni Kossoksen Tapparan ja Ukon vasaran viereen, mutta taidan jättää urakan kultasepälle. Kiitos! Tietenkään en unohda töistä saamaani Bacardi Limon -rommipulloani -jota pohdin suuresti; mitä onkaan suuren johtajamme päässä liikkunut kun kaikille on nämä ostanut. Ei niin että tämä pahaa olisi, kaipaa vain jäitä. Lämpimänä tämä ei oikein uppoa. Harmi etteivät prosentit riitä pakkaseen sijoittamiseen. Limuviinaa.
Joulupäivä tuli viettettyä pulkkamäessä Paloheinässä. Pääsin kokeilemaan fillaria jossa renkaat oli korvattu suksilla. Aika metka peli. Oli hienoa kun takaisin ajaessani tajusin iPodini roikkuneen "sukassa" vyöltäni koko operaation ajan. Toimii nähtävästi vielä.
Antamani lahjat tuntuivat kanssa toimivan, vaikka olinkin pettynyt pikkusiskoni reaktiosta kirjaan - olisi pitänyt antaa vain harwallin pullonavaaja kun hän ihasteli ja kiitteli siitä koko joulun "wau, tämä on kultainen!" - ja siitä ettei broidi ollut niin kiinnostunut dinosaurus-legoista kuin bionicle-legohahmostaan. Onneksi dinot eivät ole kokonaan unohtuneet; hän hyppi riemusta viitisen minuuttia saatuaan käpypalmun. Oma reaktioni oli "kas, kasvi" ja broidilla heti tarkka lajinmääritys: "Jee, käpypalmu! Stegosaurukset söivät näitä". Onneksi rakensimme sitten pterodactylin ja uutena vuotena - mikäli minulla ei ole muuta menoa; muisti on hyvä mutta lyhyt ja kalenteria ei voi käyttää, koska sehän olisi osoitus etten luota muistiini - rakennamme varmasti tyrannosauruksen ja stegosauruksen. Ja mikäli kukaan epäilee mitään muuta tai saa vain hassuja ajatuksia niin rakennamme ne yhdessä, niin että minä vain vähän konsultoin - ts. totean ettei hänen kannata rakentaa niitä vaan voin tehdä sen paljon tehokkaamin ja nopeammin (ja tuo setti oikeasti haastava kolmine eri ruskean sävyineen) ja rakennan ne itse. Lahja on kuitenkin broidille.

Huoh mikä päivä. Nettisivuja korjattu parisen sataa - koska serveri ei tue php:tä - vaikka olinkin jo "lomalla" kun ei ollut muutakaan tekemistä odottaessani puhelua Irlannista. Tämän päiväinen - vai onko kyseessä eilinen - puhelinhaastis oli lyhyt ja tuntui lähinnä muodollisuudelta, jossa tarkastettiin että olin ymmärtänyt mitä puhuttiin eilisessä maratonpuhelussa - kesto n. tunti ja vartti. Lähden sitten 13. ensikuuta Irlantiin. Nyt minulla on jo työsopimus. Kaipa tämä on varmaa. Kieltämättä puhelun jälkeen on ollut mukavan helpottunut fiilis. Mitäköhän pitäisi pakata essentiaaleihin?
Kahdentoista tunnin kuluttua olen faijan luona viettämässä joulua ja jouluateria odottaa. Olen nähtävästi aloittanut jouluperinteen osakseni jossa roolini on tuoda liha - yleensä poro, tänä vuonna poro+riimihärkä - joulupöytään. Kai lähinnä siksi koska olen melkeinpä ainoa sitä syövä...
Toivottavasti saunavuoroa ei ole peruttu tai muutettu yhteissaunaksi, vain koska kaikki eivät pääse jouluna saunaan.

Koo-koekeittiö valmisti tänään: Tortellineja sinihomejuusto-siitakesieni kastikkeella, jossa oli muutama siivu meetvurstia sekä hieman basilicaa ja valkosipulia

Olipa harvinaisen mukava kotiinpaluusää; lunta sataa vaakasuoraan, tuuli on kuulemma n. kolmisenkymmentämetriä sekunnissa. Ja siltä tuntui. Taksiakaan ei tietenkään saanut mistään. Lisäksi olimme suunnistaneet Tavastialta - käväisin siellä ensimmäistä kertaa elämässäni - iki-ihanaan Pata-Ässään joten kotimatkakin oli kohtuu pitkä. Onneksi se taittui kohtuu lämpimästi kiitos nahkahousujen, -takin ja pakdun neule poolon. Ehdinkö jo mainita ettei taksia saanut kiinni realistisessa ajassa? Huomenna varustus koostuu nahkahousuista ja turkista. En tosiaankaan aio palella pysäkillä.
Aamulla sitten töihin ja iltapäivällä odottaa finaalihaastattelu jonka jälkeen saan tietää lähdenkö vuoden vaihteen jälkeen Irlantiin vai en.

Perfektionismi on tietyssä mielessä ikävä asia, koska vaikka yrittää tehdä jotain "ihan pikaisesti; mulla on sopiva kuvakin valmiina" niin siinä menee silti poikkeuksetta noin kolmin kertainen aika "ajateltuun" verrattuna.
Eikä lopputulos ole kuitenkaan kelpoisa...

Arrrgh! Vihaan tuota "Save as Draft" -nappia. Kuka ihmeessä haluaa käyttää sellaista kun parempiakin kirjoitusohjelmia on ja jos kirjoittaa jotain elämää suurempaa, niin sen raakiletta ei tosiaakaan luota Bloggerin haltuun. Onko kellään ollut muka muuta kuin haittaa tuosta?

Olin aivan varma että olin linkannut clientocopiaan täällä joskus mutta en löytänyt mitään sen suuntaista - löysin kyllä postauksen jossa sen olisi pitäinyt olla. Noh eivät nämä vanhene. Sivusto siis täynnä graafisen alan ammattilaisten ja nykyään muidenkin ammattilaisten kommentteja tyhmistä asiakkaista ja mahdottomista toiveista.
Taidan lisätä tähän tänään Valtion™Laitoksessa tapahtuneen:

-"Hei onko sulla niitä liinoja jolla pyyhitään monitoreita?"
-"Venaas", kaivan samalla paketista märkä/kuiva -pyyhepaketin, jonka heitän työtoverille.
-Kiitos. Mun hiiri on jumissa ja kokeilen josko tämä auttaisi. Toveri lähtee huoneestani.
Kestää muutama sekunti kunnes tajuan ettei kaikki ole ihan kunnossa ja ryntään nopesti perään katsomaan mikä oikeastaan olikaan ongelmana.

Koo-koekeittiö tarjosi vierailleen eilen: Melkein pilaantunutta sisistä - kauppahallin lihatiski menetti asiakkaan - joka oli pikaisesti paistettu makeassa soijakastikkeessa lisukkeina samassa kastikkeessa paistettuja siitakesieniä ja purjoa sekä riisiä. Koekeittiössä myös kokeiltiin lihaliemen tekoa josta tuli aika hyvää - paha vain että liha oli huonoa.

Netissä on ollut paljon keskustelua verkkopiratismista ja sen kitkemisestä, kun finnreactor suljettiin. Seuraamissani keskusteluiss suurin osa ei tunnu oikeasti ymmärtävän tekevänsä väärin hankkiessaan tekijänoikeussuojattua materiaalia verkosta, koska se on "vain" pois suurilta ohjelmistotaloilta tai sotii open source -ideologiaa vastaan, mistä jälkimmäinen ei ole ollenkaan huono asia, mutta sitä ei voi kuitenkaan yleistää koko kaupankäyntiin - jostain sitä rahaa on saatava, koska en usko lähikauppani kassan olevan kiinnostunut syvällisestä mainonnan analyysistä tai websivuratkaisusta - sillä se on rinnastettavissa täysin vaihdantakauppaan, enkä arvosta visiota jossa kaupantätiä ei kiinnostakaan kehittämäni uusi näkökulma Suomalaisen mainonnan tilaan kansainvälisissä medioissa tai todistukseni siitä että kaikki havaitsemamme asiat ovat itseasiassa vain harhaa, vaan joudun jättämään ostokseni ja poistumaan kaupasta, vain huomatakseni takanani tulevan tuoreiden juorujen olevan viikon ruokakassin arvoisia - sitä paitsi vaihdantatalouskin perustui tarpeeseen tai sovittuihin valuuttoihin. Tietenkin open soure tuottaa konsultaatiopalkkioita, mutta jotenkin maksajan niihinkin on rahat täytynyt ansaita. Maine ja kunnia ovat mukavia asioita, mutta niitä ei voi syödä. Koodarikin ottaa riskin kehittäessään ohjelmistoa, sillä se sitoo aikaa pois suoraan rahallisesti tuottavasta työskentelystä ja sen(kin) aikana on tarvinnut syödä, juoda ja asua sekä sitä ennen hankkia pätevyys ja laitteisto. Lopputulos joka koostuu "vain ykkösistä ja nollista" on oikeastaan pitkällisen tuotekehittelyn tulos, joka on rinnastettavissa innovaatioon vaikka sosiaalityössä tai atomin halkaisemisessa. Kovinkaan moni ei koe toisen ajatustyöskentelyn omimista mielekkääksi, mutta jotenkin kummasti asia muuttuu kun kyseessä on kuva tai ohjelmisto - asia jota olen yrittänyt selittää Valtion™Laitoksen työtovereilleni; osa ymmärsi sen konkreettisesti vasta kun vertasin kuvan omimista heidän väitöskirjansa tai tuoreimman julkaisunsa sisällön varastamiseen.
Myönnän tässä suoraan että olen sinänsä kaksinaismoralisti että käytän sosialisoituja ohjelmia - huomatkaa kiertoilmaus joka viittaa kirjoittajan kyvyttömyyteen katsoa totuutta silmiin ja halusta elää itsepetoksessa sen sijaan että myöntäisi avoimesti varastaneensa - mutta kaikki näillä ohjelmilla ansaitsemani rahat olen "korvamerkannut" ja heti kun vain voin ostan ne, maksaen samalla läheiselle datayrittäjälle myyntipalkkion. Eikä kovalevylläni ole mitään ohjelmia, kuten 3D mallinnussoftia, vain sen takia että ne ovat kalliita ja niillä voi tehdä jotain hienoa, koska en näe syytä hamstrata sellaisia "pahan päivän varalle". Mitään en ole myöskään levittänyt eteenpäin. Sama koskee elokuvia/musiikkia. Mikäli olen ollut kykeneväinen hankkimaan siihen katselu-/kuunteluoikeuden olen tehnyt niin. Muutamia kontroversiaalisia tuotteita - sota-ajan propagandapiirretyt - on joihin en ole kyennyt sitä tekemään, lainsäädännöstä tai tekijäinoikeuksien hallitsijasta johtuen. Mikä taas mielestäni on takaisku kultuurillisesti, koska taidetta ei tulisi sensuroida, vain koska se ei sovi aikakauteen. Asia mikä on tehty mm. piirretyille missä esiintyy hakaristi - yleensä vielä "poliittisesti korrektisti" negatiivisessa valossa - tai tummaihoinen hahmo. Teoksiin ei tulisi puuttua koska ne heijastavat aikaansa ja moderni yleisö osaa analysoida niitä niiden vaatimalla tavalla. Varastaminen on silti väärin - muttei voita koskaan kultuurillistasensuuria rikoksen vakavuudessa.

Ulkona on taas kylmä, niin kylmä että nahkatakki ja t-paita ovat liian vähän, ainakin parin sadan metrin baarista-kotiin matkalle. Loskakin oli jäätynyt. Kylmä iski matkan töistä - n. kolmisenkymmentä metriä kotoa - Ankkuriin ja kotimatkan välillä, vaikka sään piti olla rännätöntä... Enkä ole nähtäväti kaikkia joululahjoja vielä ostanutkaan, vaikka niin luulin. Kaveri koodasi hieman närkästyneenä ja kysyui olenko suuttunut jostain, kun en ole ilmoittanut Irlantiin muuttamisestani, samassa viestissä vihjaten vaikeudesta hankkia minulle jolulahjaa - ok, olemme ostaneet toisillemme jo neljä vuotta joululahjoja, joten olen tavallaan velvollinen toisintamaan "perinnettä". Rikkinäinen puhelin on kyllä hieno asia; saan moitteita siitä etten infoa asioista, vaikka olen itsekin ollut asiasta alle puoli viikkoa tietoinen ja siitäkin ollut 75% ajasta töissä - vai enemmänkin - sunnutain vain siitä syystä että silloin saa tuplapalkan, olisi ollut muutakin tekemistä - oikeaa, vuorokauden muhinutta(!) makkarakeittoa syödessä - kuin leikkiä á la carte -tarjoilijaa ihmisten kuvitellessa että oikeasti jaksaisin nöyristellä heitä, onneksi ei ollut pöytävarauksia. Illalla iski sitten evvk-fiilis ja hilluin sitten töissä päässäni tonttulakki jossa platinablondi-letit. Jostain syystä sain paljon hymyileviä katseita osakseni. Kukaan ei kuitenkaan kommentoinut lettejäni - ainakaan joka ei tuntisi minua. Viimeinen työvuoro oli kuitenkin ihan mukava.

Tämä meemin alku vaikutti - vaihteeksi - mielenkiintoiselta tavalta valaista henkilökuvaani, pysytellen silti anonyyminä.
Tänä vuonna ensimmäistä kertaa eläessäni:

• sain ajokortin
• menin valtion laitokseen töihin
• ostin tietokoneen - aikaisemmat olen aina saanut
• muutin omaan asuntoon
• hain töitä ulkomailta
• hain opiskelemaan
• pääsin opiskelemaan
• kokeilin muuta kuin poltettavaa huumausainetta
• ostin paistinpannun
• huomasin olevani pahasti allerginen useille ruoka-aineille
• hoidin kissaa
• myin tekemäni kuvan
• tein nettisivut muille kuin itselleni
• tajusin millaiseen ammattiin minun kannattaa suuntautua

Vuoteni tuntuu näin jälkikäteen ajatellen "tasaiselta", mutta kasvattavalta. Ja varmasti olen unohtanut tiettyjä asioita - kenties jopa maininnan arvoisia - muttei kaikkea voi olettaa muistavansa tiettynä hetkenä.

via. TiraMisu & EG.

bancomicsans.com pyrkii pysäyttämään comic sans -fontin epidemisen leviämisen katukuvassa, yrityksien logoissa ja kaikessa muussa missä se osoittaa tekijänsä olevan typografiasta täysin tietämätön rajoittamalla sen sinne minne se kuuluukin; puhekuplaan.

Maailmalle.net antaa ohjeita Suomesta pois muuttavalle.

1. Aloita tiedonhaku ja käytännön järjestelyt ajoissa
Ei ihan mennnyt nappiin. Pohdin vieläkin mistä oikeastaan hakisin tietoa Corkista.


2. Etsi tietoa useista eri lähteistä, vertaile ja kysy lisää
Asia hoidossa, kts kohta 1.


3. Arvioi kielitaitosi: mitä kieliä osaat ja kuinka hyvin, ehditkö ja haluatko parantaa kielitaitoasi ennen lähtöä?
Eipä ole hirveästi aikaa, mutta onneksi toisessa kotimaisessa (=englanti) ei tähänkään asti ole ongelmia ollut.


4. Suunnittele, miten järjestät rahoituksen
No, töihin sinne olen menossa.


5. Selvitä viranomaisasiat, kuten oleskelu- ja työluvat, viisumi, viralliset käännökset, todistukset, muuttoasiakirjat, ja verotus
Eihän EU:n sisällä tarvitse huolehtia näistä? Eihän? Ja eikös työnantaja hoida näitä myös?


6. Hoida kuntoon sosiaaliturvaan, terveydenhuoltoon ja vakuutuksiin liittyvät asiat
Heti kun olen siellä. Eihän se niin päivän päälle ole. Minut tunnetaan kuitenkin säntillisyydestäni varsinkin tälläisten suhteen.


7. Mieti miten järjestät asumisen ulkomailla
Paikallinen sanomalehti voisi olla aika kova.


8. Huolehdi muuttoon liittyvistä käytännön järjestelyistä
Pakkaaminen alkaa ihan kohta. Matkalippujahan sai halvimmalla juuri samana päivänä?


9. Valmistaudu kohtamaan erilaisuutta ja sopeutumaan toisenlaiseen arkipäivään
Jes, vihdoin juotavaa olutta läheisessä pubissa!


10. Pidä mieli avoimena, terve järki mukana ja nauti matkastasi maailmalle!
Terveestä ja järjestä voidaan olla monta mieltä, mutta mieli on aina avoin, niin kauan kun asiat menevät niin kuin minä niiden näen menevän.

On se hienoa että olen hoitanut asiani näinkin hyvin tähän mennessä. Nythän voin lekotella ja pakkailla ihan rauhassa seuraavat kaksi viikkoa.

Poltin eilen hermoni joulushoppaillessa lahjoja itselleni. Tänä vuonna vaikuttaa omalahjasaldo hyvältä; melkein 300 jo käytetty itseeni. Eilen tuli hankittua iCurve, über-hieno teline iBookilleni, ulkoinen kovo - design by Porsche, vaikka sellaisen harjatusta teräksestä tehdyn kuution voisi kuka tahansa signeerata - LaCie:ltä ja näppis jolla pitää selvästi heittää vesilintua, tai antaa pikkusiskolleni kämäsen compacin näppiksen tilalle. Nyt kun vielä työpöytäni olisi tyylikäs ja funktionaalinen niin työpiste olisi täydellinen.
Kylläkin kotiin päästyäni minua odotti sähköposti joka sai kiittämään etten hankkinut muuttaessani uutta työpöytää. Minun pitäisi aloittaa työt Etelä-Irlannissa 6. tammikuuta. Fiilis oli hieman puulla päähän lyöty loppu päivän. Pitänee järkätä asunto Irlannista... Vielä kun keksisi mistä hakea tietoa Corkista, google kun ei tarjoa kunnollisia vastauksia.

Olin kerrankin illalla kotona joten ajattelin katsastaa televisiotarjonnan keskiviikkoillalta. Ohjelmatarjonta kaupallisilla kanavilla oli suoraan sanoen ala-arvoista. Kolmoselta C.S.I ja hieman liian viihteelliset uutiset - Nelosen "uutisistahan" ei uutislähetyksenä voi edes puhua -. Kilpailija tarjosi saksalaista jännityselokuvaa; ei kiitos. Mainostelevision tytärkanava puolestaan aivan kamalaa elokuvaa joka tuntui koostuvan vain irrallisista, pikkutuhmista mukahauskoista vitseistä joita yhdisti vain muutama huono aasinsilta. Kakkoselta tuli sitä vilkaistessani vain populaarijoukkueurheilua, mutta sen jälkeen alkanut Punainen raketti olisi voinut olla katsomisen arvoinen. Ykkönen kuitenkin pelasti iltani. Canterburyn tarinat oli jotain aivan mahtavaa.

Geoffrey Chaucerin yli 600 vuotta sitten - keskellä kukkeinta keskiaikaa - kirjoittamat Canterburyn tarinat heräävät henkiin BBC:n modernisoimassa kuusiosaisessa sarjassa. Alkuperäiset teemat ihmisiä pihdeissään pitävistä voimista - rakkaudesta, seksistä ja ahneudesta - ovat yhä tarinoiden lähtökohtina, mutta henkilöinä esiintyy nyt kykyjen etsijöitä, saippuasarjan tähtiä ja pakolaisia. Komean näyttelijäkaartin voimin tutkaillaan ihmismielen syövereitä myllärin, Bathin leskirouvan, kipparin, lakimiehen, anekauppiaan ja ritarin tarinoiden pohjalta. Pääosissa Julie Walters, James Nesbitt, John Simm, Om Puri, Dennis Waterman, Andrew Lincoln.

Näitä tulee vielä neljä kappaletta joten loppuvuoteni keskiviikkoillat on turvattu. BBC todisti taas ylivertaisuutensa.
 
Äänelliset bannerit pitäisi kieltää lailla!

Koo-koekeittiö tuotti tänään: Kananrintaa pastettuna makeassa soijakastikkeessa - oikeastaan tässä tulisi käyttää lohta tai härkää, mutta niitä en nyt jaksanut hankkia mistään - riisin kera

Tänään oli Valtion™Laitoksessa jännä ruokatunnin jälkeinen kahvihetki. Eiliset udmurtialaiset vieraat olivat tuoneet tuliaisiksi jotain paikallista katkeroa - 45% - joka kuulemma nuorentaa. Päätimme sitten hississä maistaa palan painikkeeksi tätä ihmenestettä kunhan pääsemme kahvihuoneeseen. Ihmiset kokoontuivat kahvihuoneeseen ja selkeää jännitystä oli aistittavissa., jossa kielletyn hedelmän aiheuttama jännitys oli aistittavissa, ainakin osasta työtovereita.
Pullo tuli ja varovasti ihmiset kaatoivat sitä kahviensa joukkoon. En viitsinyt pilata omaa Parisienneani vaan kaadoin sitä nelisen senttiä kahvikupin pohjalle. Oli kuulemma pahaa kahvin seassa jonka voin hyvin uskoa. Ei kukaan sekoita normaalistikaan Fernet Brancaa, Unicumia tai muita niiden kaltaisia juomia kahviin. Tästä oli kuintenkin vaikea ennealta sanoa minkä kanssa se sopii ja minkä ei. Raakana se oli kuin hieman vienoa fernettiä, mutta selvästi vahvempaa.
Työtoverien reaktiot ja käytös oli jotain ihan toisesta käyttäytymisluokasta verrattuna siihen mihin olen tottunut, vaikka heidän kanssaan on mukava juopotella virka-ajan ulkopuolella. Ravintolatyöntekijöillä ja virkahenkilöillä on selvästi eri suhde alkoholiin - älä?.

Taidanpa perustaa yrityksen. Tämä ei vaadi edes suuria satsauksia. Olen nyt viikon sisään kuunnellut viideltä ihmiseltä nillitystä siitä miten heidän veitsensä ovat tylsiä ja niillä ei saa edes tomaattia pilpottua, mutta kukaan ei välineistä huolimatta osaa teroittaa niitä. Tiedättehän miten isovanhemmat/vanhemmat - siis kaupungissa asuneet puhuvat kiertelevistä veitsenterroittajista, jotka kulkivat sellaisen polkupyöräkojun kanssa kadulta toiselle ja sitten heidät - siis isovanhemmat lapsina - lähetettiin teroituttamaan kodin veitset. Aion perustaa samanlaisen palvelun. Hommaan polkupyörän johon jotenkin integroin tahkon niin että polkumekanismi pyörittää halutessani tahkoa ja kierrän Helsinkiä teroittaen uusavuttomien veitsiä.
Vitosella veitset teräviksi!

Tulipa ostettua muutama kirja. Kaikki lähti siitä kun huomasin tarvitsevani PHP-oppikirjaa ja päätin matkustaa ystävällismielistä HooKooäLlää käyttäen kaupunkimme keskipisteeseen - ei maantieteelliseen - DataClubiin. Matka taittui onnistuneesti ja yllätyksettä - koska en muista siitä mitään. Taisin sitten innostua hieman liikaa kirjakaupassa kun mukaani tarttui kaksi php-oppikirjaa; PHP-Pocket Reference ja Beginning PHP 5 and MySQL.
Päästyäni kirjojen reppuun survomisen makuun ryntäsin Suomalaiseen kirjakauppaan jossa sain suoritettua n. puolet vaadittavista jouluostoksista. Pikkusiskoni aion tutustuttaa Terry Pratchettin maailmaan - suomeksi - Tähtihatun voimin ja äitipuolelleni ostin Viinistä Viiniin 2005 -kirjan, jonka lisäksi heitän viinipullonavaajan pakettiin - piikittelevät lahjat ovat aina parhaita . Itseäni palkitsin Glen Duncanin Minä, Lusiferilla onnistuneen ostoreissun kunniaksi. Pakollisiksi lahjahankinnoiksi jäi enään isäni - jolle yritän epätoivoisesti hakea veivattavaa espressomyllyä jostain, tuntuu siltä ettei niitä olisi - ja veljeni, jonka lahjaan tarvitsen enään vakuutuksen itselleni sen oikeutuksesta. Lego-dinosauruksia! Parasta niissä on se että pääsen "auttamaan" niiden kokoamisessa.

Mikä siinä on että kun naispuoliset ihmiset - varsinkin nuoret - hankkivat lahjoja eikä mielikuvitus riitä ostetaan "hauskat" bokserit? Näiden lahjaboksereiden tulee olla liian isot, löysät, mauttomasti kuvioidut ja polyesteriä. Muutenhan ne olisivat käyttökelposet. Kravatti vastaavalla kuvioinnilla ei käy, koska sehän olisi mauton ilmestys mutta huonosti istuvat bokserit ovat silti hyvä idea. Sitten ne hautautuvat alusvaatelaatikkoon ja ovat käytännössä aina tiellä. Kunnes ne sitten uskaltaa heittää kierrätykseen tai roskiin kohtaamatta suurta noottikriisiä.
Onneksi ehdin eilen valistaa pikkusiskoani, hänen mainitessa boksereiden ostoaikeestaan. Tiedän että ne olisivat olleet jotain todella mautonta - pääkallo jolla on siivet, palavat nopat, verinen tikari, tms, mikä on sinänsä hyvä, koska mauttomuus kuulemma pukee minua - mutta materiaali varmasti polyesteriä ja istuvuus vain kaukaista illuusiota.
Pitäänee toivoa että saan silti pehmeän paketin häneltä; vihjasin tarpeestani mustiin lapasiin.

Löysin transtukipisteen sukupuolitestin, joka antoi totesi minusta seuraavasti:

Vaihtoehdoista nainen, mies, androgyyni ja sukupuolineutraali,

SINÄ OLET ANDROGYYNI MIES

Kuvauksesi

Sinussa on melko paljon maskuliinista miestä ja ripaus feminiinistä naista. Olet lähesandrogyyni persoona eli mieheytesi ja naisellisuutesi ovat melko tasapainossa ja sinustaon luontevaa toteuttaa itseäsi sekä miehisten ja naisellisten puoliesi kautta. Olet myös mies eli sinussa on melko paljon maskuliinisuutta. Sinulla on melko paljonmiehekkäitä persoonallisuuden piirteitä ja toiminnan tyylejä. Miehekkyyttäsi toteutat luontevasti. Sinussa on jonkin verran toteutumattomia sukupuolisia mahdollisuuksia. Tulet hyvin toimeen miesten, naisten ja sukupuolineutraalienkin kanssa, koska et itsekäänole niin kaukana näistä muista sukupuoliryhmistä.

Vaihteeksi tuloksessa ei ole mitään yllättävää. Kieltämättä olisi ollut mukavaa että testin tuloksen olisi saanut yllänäkyvään muotoon helpommin. Nyt piti avata sorsa ja poistaa ylimääräisiä lyöntejä ja rivinvaihtoja - mieleeni tuli "taittaminen" jota tein vielä kuukausi sitten . Tuloksesta oli ihan koorinaatisto, mutten saanut sitä järkevän näköiseksi.

via.Hopeinen Omena

jahas. tämä näkyy FireFoxilla väärin - vasemmassa sivussa tulisi kulkea 1px dotted #f00 reuna lainauksen merkiksi. En nyt yön pimeinä tunteina keksi mikä on vialla -toimii siis normaalisti- jos joku keksii missä on vika, niin saa ilmoittaa. Ei kuitenkaan mitään maata kaatavaa. En aio menettää yö uniani tämän takia. Hetkinen! olen jo!

Skrubun sunnuntaivitonen:

1. Mikä oli ensimmäinen piirretty ja ei-piirretty elokuva jonka näit elokuvateatterissa?
Ensimmäinen piirretty jonka muistan nähneeni on - kun on elokuva-alalla työskentelevät vanhemmat niin elokuvissa on tullut rampattua pitkään - on Tsekkiläinen - oletettavasti - Siniritari - muistaakseni se nimi oli jotain sellaista. Tai sitten se on joku 86-88 julkaistu Disneyn piirretty. Mielikuva ensimmäisestä elokuvasta on vahva; Karhu. Erittäin hyvä elokuva viisivuotiaalle lapselle.

2. Käytkö leffassa yksin vai mieluiten seurassa?
Haluasin olla epäsosiaalinen mutten osaa. Käyn siis ihmisten kanssa, ellei ole aivan pakko suunnistaa sinne yksin. Yleensä onnistun saamaan seuraa.

3. Onko jotain elokuvaa jota et ole nähnyt elokuvateatterissa mutta tahtoisit nähdä isolla kankaalla?
Varmasti useita. Ensimmäisenä tulee mieleeni Imperiumin Vastaisku - olen nähnyt digitaalisesti vahvistetun version, mutten alkuperäistä. John Williamsin musiikkin on vain jotain mikä vaatii mahtavan äänentoiston. Hieman kuin Wagner.

4. Oletko kokenut erilaisen/erikoisen elokuvatapahtuman? Kerro!
Olimme duunikaverin kanssa slinkkarissa ryyppäämässä. Yhtäkkiä pariskunta pärähtää ja tarjoaa elokuvalippuja Crossroadsin ennakkonäytökseen. Se kuulosti silloin hyvältä idealta. Elokuvan alussa oli britney look-a-like äänestys ja keskinkertainen koomikko. Roska siiten alkoi ja loppu"laulun" aikana sitten puolet yleisöstä nosti sytkärit esiin kuin rock-konsertissa.

5. Ovatko elokuvat parhaimmillaan elokuvateatterissa?
Lainaus melkein sanalleen Lauri Törhöseltä:

Tiedäksä mikä on Elokuva? Se on se kun sä heijastat sen seinälle!

En ole kuitenkaan niin elitistinen. Elokuva on hieno pimeässä tilassa seinälle heijastettuna, hyvän äänentoiston tukemana. Niitä pysty silti katsomaan vaikka sohvalta ja 23" televisiosta. Äänentoiston pitää silti olla kunnossa.

via. Palamaailmaani

Ohjaaja Renny Harlin ryhtyy tekemään tieteiselokuvaa ihmissusista, jotka hyökkäävät kuuhun rakennetun amerikkalaisen avaruusaseman henkilökunnan kimppuun.

IS 10.12.2004

Tarvitseeko lisätä mitään?

via. Juosten tulevat

Saatuani ravintolan kiinni suunnistin keskustan kautta lähisaareen, missä vietimme tarjoilijoiden ja baarimikkojen tyypillistä jatkoiltaa. Istuimme pöydän ääressä juoden olutta ja puhuimme työasioita. On mielenkiintoista miten suomalaisessa työkulttuurissa johtajuus koetaan "työläisnäkökulmasta" niin negatiiviseksi. Kaikilla on aina oma visionsa - joka kaiken lisäksi on jotenkin yhtenevä muiden visioon - siitä miten paikkaa tulisi johtaa. Keskisuuri johtaja lähinnä proletariaatteja on aina se, joka tekee asiat väärin. Parannusehdotuksia on, mutta kukaan ei silti saa niitä tuotua esille, syystä tai toisesta.
Mikä oikeastaan on syynä tähän antipatiaan johtajia kohtaan. Ymmärrän itseni osalta sen, koska en osaa olla "johdettavana", varsinkaan jos koen ettei minulle ohjeita antava ihminen ole joltain osin pätevä siihen. Oli kyse sitten osaamisesta, vaikkapa teoreettisesta älykkyysosamäärästä tai ihan vain siitä ettei hän osaa pukeutua - koska kukaan ei sano minulle, mitä minun tulisi tehdä. Mutta se koskee vain minua. On kuitenkin ihmisiä jotka eivät - ainakaan julkisesti - missään nimessä halua johtavaan asemaan. Eivät vaikka sitä heille olisi tarjottu ja vaikka he oikeasti saattaisivat olla päteviä siinä.
Toinen johtajuuden aspekti josta keskustelimme oli tulosvastuullisuus. Osa oli sitä mieltä ettei se ole hyvä asia, koska mitä tahansa voi tapahtua, jolloin force major tuhoaa tuloksen. Kuulemma ketään voisi sitouttaa yksikön tulokseen koska ravintola-ala on niin suhdanneriippuvaista. Tulossidonnaisuushan on kuitenkin jokin realistinen tavoite jolla pyritään nostamaan tulosta X prosenttia tai minimoimaan pakkastulos. Kuulemma ravintola-alalla ei edes ole tapana maksaa näistä tulossidonnaistavoitteista vaan ravintolapäällikkö saa saman palkan + vastuulisät kuin renki. Ei ihme ettei osa halua korkeampaa asemaa, kun tälläinen aivopesu on mennyt läpi. En jaksa uskoa että kukaan tekisi tulosvastuullista työtä ilman kunnon palkkaa siitä. En ainakaan minä. Parhaita tapoja sitouttaa työntekijät tuloksen nostoon olisi tulossuhteellinen palkkaus. Ainakin omaan lyhytnäköiseen ansaintakatsomukseen se toimisi.
Mitään konkreettista ei kuitenkaan kukaan saa aikaiseksi.

Eilen oli sitten Valtion™Laitoksen Ryhmämme pikkujoulut. Päätimme lähteä hyvissä ajoin - eli puoli kahdelta - ettemme varmasti myöhästy kolmelta alkavalta "lounaalta" Elitessä. Koska jos olemme "sattumalta" liian aikaisin siellä voimme ottaa odotellessa tuopit lähistöllä. Olimmekin sitten - mikä yllätys! - spårapysäkillä liian aikaisin joten päätimme käväistä Hilpeässä Hauessa - siis emme lähelläkään Eliteä - jouluisilla kirsikkaoluilla. Koska en halunnut riskeerata makuaistiani mahdolliselle allergiselle reaktiolle pitäydyin talvioluessa.
Eliten ruoka-annokset olivat hyviä. Pieniä - erittäin pieniä, etten sanoisi - mutta hyviä. Eikä tässä ollut kyse mistään "olisit syönyt koko aterian, etkä vain pääruokaa" -nillityksestä, vaan mielestäni viidenkymmennen euron ateriasta, johon kuuluu leipä, alku-, pää- ja jälkiruoat sekä espresso, tulisi jäädä kylläinen eikä vihainen "voisinpa syödä toisen samanlaisen" -fiilis.
Elitessä viinipullot loppuunjuotumamme, arviointiryhmämme jatkoi Kuu Kuuhun jossa selkeni - eikä mitään nokkelia kommentteja oluiden ja siidereiden anti-selkentävyydestä - ydinosaajien ryhmä, joka jatkoi yksissä tuumin Lontooseen, diskriminoiden eroavat ja keskihajonnasta poikkeavat äänet.
Lontoossa keskitimme koko arvioinninosaamisemme erilaisten single malttien tutkimiseen ja niiden myynti- ja valmistushistoriasta kertovien empiiristen tutkimusten läpikertaamiseen. Loppuillasta minun oli diskriminoitava oma empiirinen havannointikykyni ja suunnistettava kotiin, koska olin diskvalifoinut makuaistini kolmella siiderillä - ja muutenkin; olin luvannut majoittaa serkkuni, joka tuntui kummasti tylsistyvän keskustelussa Valtion™Laitoksen toimintaperiaatteista ja -strategioista.

Musiikkimeemeihin on aina pakko osallistua. Tässä on ideana valita koko mp3-kirjasto soittolistaksi ja shuffle päälle. Kymmenen ensimmäistä biisiä jotka shuffle valitsee tulee sitten listata. Mitään lisäämättä tai poisjättämättä.
Oma lista:

1. Kent - 747


2. New Order - Regret (Fire island remix)


3. New Order - Crystal


4. Deep Purple - Twist in the Tale


5. Pink Floyd Marooned


6. Faithless - Bring My Family Back


7. Eppu Normaali - Olin Vain Tuuli


8. Air - Cherry Blossom Girl


9. Hurriganes - Tallahassie Lassie


10. Dire Straits - Private Investigation

Huh. Respect säilyi. Kylie, Britney ja Survivor jäivät soimatta.

via.Visukinttu, Butt Ugly Weblog

Käväisin eilen faijan luona itsenäisyyspäivän aterialla. Odottelin kielipitkänä sushia ja muita japanilaisia ruokia - itsenäisyyspäivän kunniaksi, tietenkin - mutta "jouduinkin" tyytymään suomalaiskansallisiin ruokiin. Ateria oli siksi poikkeava koska vieraana oli nuori ranskalainen opiskelija jolle haluttiin sitten näyttää Suomalaista keittiötä. Menu oli erittäin mukava ja täyttävä: graavilohta, valkosipulisilakoita, paistettuja neulamuikkuja ja lohta, kylmäsavuporoa sekä savustettuja nahkiaisia - lisäkkeenä yllättäen perunaa. Nahkiaisia oli hieman hankala selittää Ranskalaiselle, kun hän ei - miten nyt näin?- tunnistanut lajia englanniksi tai ranskaksi. Jälkiruoaksi oli sitten leipäjuustoa aka. narinajuustoa tyrnimarjahillolla. Tämän "tyypillisen suomalaisen" jälkiruoan tarjoilu oli erittäin professionaalia; "Pitääköhän tämä lämmittää? Vai tarjotaanko se kylmänä? Miten tämä nyt tarjotaankaan?" Onneksi kahvi oli italialaistyylisesti paahdettua - ei niin että muuta olisinkaan pelännyt; espressopannulla on paha keittää suodatinkahvia. Loppuilta meni sitten erittäin perheellemme tyypillisesti, eli todella epäsuomalaisesti. Tai en ainakaan usko että monissa perheissä on tapana lauleskella 70-luvun poliittisia balladeja tai silloin uudelleen sanoitettuja/sovitettuja/sävellettyjä klassisia suomalaisia lauluja.
Illan päätyttyä lähdimme Ranskalaisen kanssa sitten baariin. Hän oli yhtä kypsä suomalaiseen olueen kuin minäkin joten suunnistimme London Pubiin maukkaille oluille, jossa tutustutin hänet Jaloviinaan.

Itsenäisyyspäivänä saa kyllä varoa kommenttejaan baarissa. "Eikö olekin hienoa ettei tänään tarvitse maksaa ruplilla?!", sanoi kaapin kokoinen kalju, parrakas mies. "Mutta onhan entisissä IVY-maissakin kohta eurot käytössä", tokaisin nasevasti ja sain erittäin pahan mulkaisun osakseni. Pitäisiköhän jossain kohtaa opetella jättämään nokkeluudet kun vastapuolena on isoja, kaljuja, humalaisia, suomalaisia miehiä?

Jokaisessa keittiössä on omat välttämttömyydet. Asioita joita on - melkein - aina.

1. Luonnonjogurtti.
Sitä nyt vain on aina. Aamu alkaa jogurtilla ja usein päättyy siihen.

2. Mysli
Jogurtti maustuu myslillä. Useimmiten. Sen korvaa marjat tai hedelmät. Mysliä on silti aina.

3. Sinihomejuusto
Sinihomejuustopohjainen kastike on melkeinpä ruoanalaittoni perusta. Vähintään kerran viikossa on jotain sinihomejuustokastiketta. Merkki on nykyään aina sama: Castello Svart.

4. Riimihärkä
Lihan on oltava suolaista. Pippuri, basilica ja chili ovat mukavia lisiä siihen. Riimihärkä on niin helppoa ja monipuolista etten parempaa keksi. N. kerran viikossa sitäkin valmistuu.

5. Cono Sur, Pinot Noir
Sen jälkeen kun Casillero del Diablo massoittui olen joutunut etsimään uuden punaviinimerkin. Cono Sur tällä hetkellä se mitä on melkeinpä aina jossain jemmassa pullo - tai kaksi - sillä mitäpä on asunto ilman punaviiniä?

Melkein mukana:

• Jaloviina*
Tämä ei perusteluja tarvitse.

via. Palamaailmaani ja Visukinttu.

Jollain lähinaapurilla on tuparit, ainakin äänestä päätellen. Pitänee panna merkille josko tupereissa on vielä menoa kun tulen viideltä töistä. Ainakin omissa oli. Taisi soida siihen aikaan vielä Rolling Stones. Pakko myöntää täällä on joko todella huono eristys tai nuo ihmiset puhuvat erittäin kovaäänisesti. Toivon jälkimmäistä. Koska pystyisin melkeinpä ottamaan osaa heidän keskusteluunsa.
Tänään tuli taas testattua voivatko tuparit häiritä nukahtamistani. Eivät mitenkään. Musiikki soi "normaali volalla" - lattia siis resonoi vain vähän - ja silti nukahdin sohvalle. Jotenkin hienoa etten ole vieläkään menettänyt taitoa nukahtaa paikkaan kuin paikkaan riippumattta ympäröivästä maailmasta. Vielä kun malttaisi mennä nukkumaan. Kannatan ehdotusta 36 tuntisesta vuorokaudesta.

Roballa tuulee ja vihmoo. Molemmissa automaateissa on jonoa. Tutkailen ja totean toisen olevan syystä tai toisesta parempi. Edelläni on kaksi ihmistä. Automaatilla asioi tummapukeinen naishenkilö, edelläni on fiftarihenkinen mieshenkilö lievästi - ei-ironisti ilmaistuna - humaltuneena. Nainen säätää automaatilla ja alan kiroamaan valintaani. En kuitenkaan viitsi vaihtaa jonoa kun toisella automaatilla on jo kolme ihmistä. Viimeinkin naishenkilö saa asiansa suoritettua ja lähtee. Jääden kuintenkin automaatille parantamaan kaulahuiviaan ja panemaan käsineensä varmasti paleleviin käsiinsä. Minuakin palelee. Kaulahuivi on; kotona naulakossa. Jos siirtyisi automaatilta muutaman askeleen suuntaan tai toiseen me muutkin pääsisimme asioimaan. Teddy edessäni kääntyy ja toteaa "Nyt sitten kestää". Mahtavaa, totean lakonisesti. Pohdin josko ilmoitus olisi ironinen huomautus jolla hän viittaa äskeisen asiakkaan säätämiseen. Onnekseni Teddy osaa asioida itkumuurilla oikeaoppisesti. Hän selviää automaatilta standardisummalla ja tarkastamatta tilin tai sirukortin saldoa ja lähtiessään pahoittelee - pilke nyt selvästi silmäkulmassa - aikaa jonka hän vietti automaatilla. Toimin helpottuneena samoin kuin hän. Nopeasti ja tehokkaasti. Päästäen muiden ihmisten kiusaksi mummelin kahden pankkikortin kanssa automaatille.

Sain päivän koettelemusten ansiosta kipinän alkaa hakemaan jotain blogisoftaa serverileni. Blogger ei antanut minun tänään koko päivänä julkaista töistä. Syynä ei kuitenkaan ollut kuulemma tiukentuneet suoja-asetukset, koska sain ensikäden tietoa - nyt voin sanoa olleeni tarpeeksi kauan Valtion™laitoksessa kun käytän tuollaista termiä - että se toimi sieltä ja huomasin useiden blogger-pohjaisten blogien päivittyneen. Blogger siis kosti vain minulle jostain....