rahina.info | blog

En aluksi ajatellut julkaistä tämän meemin tulosta, mutta viittaus "äärettömään muistiini" osui niin hyvin kohdalle etten voinut muuta.

You Are From the Moon

You can vibe with the steady rhythms of the Moon. You're in touch with your emotions and intuition. You possess a great, unmatched imagination - and an infinite memory. Ultra-sensitive, you feel at home anywhere (or with anyone). A total healer, you light the way in the dark for many.

via. Schizo-Blog, Matkalla, Sedis

Taas on aika käydä läpi hakusanoja joilla tänne on eksytty. Pyydän nyt suoraan anteeksi teiltä kaikilta jotka etsitte oikeaa infoa uni-inertiasta. Täällä se on tainnut esiintyä kerran - nyt kaksi - ja silti googlen mielestä olen relevantein lähde. Alkuihmisestä haaliessanne tietoa voidaan tämän sivuston soveliaisuudesta olla monta mieltä - en silti suosittele käytettäväksi yläasteen esitelmässä.
Eppu Normaali -fanit jotka haette sanoituksia Suolaiseen Sateeseen; täällä on vain yksi säkeistö siitä joten "onnen kokeilu" ensimmäisillä sanoilla ei aina toimi.
Yhdeksän osuneinta hakusanaa:

1. sisustusvinkkejä


2. elokuvamainonta


3. meemi


4. sinkkuelämää
googlen luotettavuus on taas koetuksella; olen muka toiseksi suurin auktoriteetti heti grafia.fi:n jälkeen.

5. onnellisuus


6. hyppää miniin
täällä ei sitä pääse pelaamaan, vaikka google tarjoaakin minua osuvimmaksi tiedonlähteeksi. Oli täällä muistaakseni linkki siihen peliin. Kannattaa kokeilla hakusanalla jump to mini.

7. reilukerho


8. rahina


9. alkuihminen

Melkein mukana:

• känni


• kiveksien poisto
et saa sitä täältä, tai mitään siihen liittyvää

• sydänpysähdys
jos koet sellaisen, ei kannata luottaa googleen, tuemme täällä vain espresso- ja energiajuomaliitäntäisiä sydämenpysähdysongelmia

Kieltämättä mielenkiintoista ettei erotiikkasävytteisillä hakusanoilla ole kukaan eksynyt tänne - asiaan voi tietenkin vaikuttaa se etten ole käyttänyt mitään siihen viittaavia hakusanoja.
Kemiläisiä ihmisiä ei täällä ole!

Koo-koekeittiö tarjosi eilen: Paistettua kanatisua kaneli-basilican, chevren ja paistettujen tomaattien kera.

Oli mielenkiinoista tulla epävirallisten pikkujoulujen jälkeen töihin. Varsinkin kun tulin normaalia aikaisemmin. Jouduin yllättäen hirveään ristikuulusteluun. "Mitä on tapahtunut? Ja nyt on turha sanoa että heräsit vain aikaisemmin koska aikaisemmin kun olet tullut tähän aikaan tänne on ollut aina joku poikkeus."
"Päätin vain aloittaa viikon reippaasti" ei tainnut mennä ihan läpi. Ja kyseessä ei ollut vain yksi ihmettelevä työtoveri vaan melkeinpä kaikki kahvihuoneessa asioivat ihmiset. Olenko muuten niin täsmällinen epätäsmällisyydessäni ettei muutosta hyväksytä vain olankohautuksella? Ihmetelkööt rauhassa kyllä jossain kohtaa kuulen spekulaatioita tilanteestani.
Vielä ei ole juorumylly lähtenyt narisemaan perjantaisista tapahtumista. Muutamia lappuja on ihmisten ovissa joten jotain on odotettavissa. Mielenkiintoista odottaa mitä kaikkea onkaan tapahtunut. Puolen sataa ihmistä saa yllättävän paljon aikaiseksi.

Räntää. Loskaa. Valoepilepsia. Valoja yksivärisistä kaikkivärisiin. Kaikkialla on kuuma. Paitsi ulkona jossa tulee kylmä. Sisällä kun on tullut kuuma ja hiki, joka jäätyy selkään ymäristön lämpötilan viiletessä. Tavaratalojen sisälämpötilan pitäisi olla verrannollinen ulkolämpötilaan. Tai hintaan tulisi kuulua narikka.
Massoja. Stressiä ilmassa. Ihmiset hakevat jotain, jota tarvitsevat tai luulevat muiden tarvitsevan, vaikka eivät tarvitse. Tuottaako se hyvää mieltä? Onko kuluttamisessa mitään järkeä? Materia paikkaa hetken tyhjää oloa. Pidemmän päälle se ei auta.
Kaikki on vääristynyttä.
Joulu. Vuoden pimeimmän ajan juhla. Sadonkorjuujuhla. Kulutusjuhla. Materiasta on tehty Asia. Hauskempaa on kuitenkin syödä, juoda ja keskustella.
Oikeastaan haluaisin vain lapaset.

- [minä] Anteeksi?
- [tuntematon naispuolinen henkilö] Niin mun sininen aluspaita on kadonnut.
- Häh? En. Siis mitä mitä?
- Niin siis mä otin mun aluspaidan pois ja sitten se katosi
- (ylläri)
- Ei kukaan ole tuonut sellaista tänne?
- Ei valitettavasti. Mutta kannattaa kokeilla huomenna uudestaan.
- Okei. Kiitos!

Tälläinen ilta tällä kertaa. Alkaa pikkuhiljaa huolestuttamaan miltä tulevaisuus näyttää.

Pikku-siskoni synttärit menivät "mukavasti". Olo on hieman koomaava - uni jäi hieman katkonaiseksi - eikä oloa tehnyt mukavammaksi juoksevat ja kiljuvat lapset. Vielä pitäisi töihin jaksaa mennä. Mikäli työkengillä uskaltaisi kävellä töihin voisin sen tehdäkin, mutta jo maiharini tuntuivat hieman luikkailta joten taidan tyytyä dösään ja jään pari pysäkkiä aikaisemmin pois napatakseni tölkin Bullia. Maino idea.
Lempijuomani, ilmainen alkoholi, on kieltämättä petollista.

M.O.T.

Valtion Suuri Tutkimuslaitos järjesti juhlat. Meitä blogaajia on täällä ainakin kaksi. Minä ja Rahina.

Juhlissa on tarjolla pahin booli, jota koskaan olen joutunut juomaan, mutta koska viina on ilmaista ja virka vakinainen, emme valita. [Ainakaan hirveästi.]

Minua on mielistelty kautta linjan, toivottu, että viihdyn [vaikken viihtyisikään], johtotasolta lähtien. Verkostoiduttu on, monet pitävät minua tästä lähtien ihan henk. koht. informaatikkonaan.

Oikeeasti, antaakaa minulle oikeita töitä.

Minkälainen supersankari olisit? Käy luomassa oma alteregosi Hero Machinella - oma alter ego tulee näkyville heti kun pääsen kotiin koska Valtion™laitoksessa ei toimi FTP.

via Matkalla

Tämä viikko on mennyt kieltämättä loistavasti. Tiistaina unohdin kännykkäni töihin ja onnistuin yöllä vääntämään avaimeni kieroksi. Tänään sitten jätin aamulla lompakon himaan. Niistä päivistä about ainoana jolloin olisin sitä oikeasti tarvinnut. Tänään on Valtion™laitoksen juhlapäivä. Tarkoittaa siis ilmaista viinaa ja kutsuvieraita, kännisiä ihmisiä ja hävityksen kauhistusta. Kuulemma. Aamullakin jumitti sekä henkisesti että fyysisesti. Tänään on onneksi fiilis aikaisin nukkumaan pääsemisestä. Epäilevä sellainen valitettavasti.

Koo-koekeittiössä eilen: Jauhelihapihvejä ja lihatortellineja pippurijuusto-kermakastikkeella. Kannattaa välttää muuten Valion 5% kevytkermaa; se ei vain skulaa kunnolla ja reagoi ihan omituisesti. nimim. kahdesti kokeillut, kahdesti pettynyt.

Rappuset ylös ja kotiin. Kaivan avaimet taskusta. Haen kotiavaimen ja alan katsomaan sitä tarkemmin. Kiero?! Kokeilen oveeni. Ei mene sisään. En ala vääntämään sitä lukossa suoraksi. Jää vielä lukkoon. Takaisin Koiraan hakemaan vara-avainta. Huomaan että eilen oli ilmaisen viinan bileet. Näin sitä pitää! Huomenna pitääkin mennä teettämään uusi avain. Onneksi on halpis-abloy.

Tuli sitten käväistyä pikkujouluissa joissa oli ilmaista viinaa niin paljon kuin jaksoi juoda. Seuraavat kuulemma perjantaina - turnauskestävyys selvästi koetuksella . Nyt ei tullut juotua kuin puolen tusinaa tuoppia ja muutama jallu ja olo on todella pyörryksissä - saa nähdä kauan tämän kirjoittamisessa menee aikaa. Aamulla olisi palaveri ysiltä. Onneksi siihen ei tarvitse osallistua hirveän aktiivisesti. Tuli sitten ratkottua kehonrakennuksen ongelmia ja muita vastaavia. Melkein sain jopa turpiini ex-surmanajajalta. Onneksi tiedän juoksevani nopeammin pakoon kuin kukaan uskookaan - koska kiinnitän huomioni siihen MISTÄ juoksen kuin siihen MINNE juoksen. Mutta yleisesti oli ihan hauskaa ystävien kesken puhuessa niitä näitä - vaikka pari timmaa myöhemmin saapuneella on hieman kiinniottamista.

 

Huh ei tässä mennyt kuin vartti

Kohta edessä firman pikkujoulut. Tällä kertaa en ole tekemässä töitä; olin viimeksi niin aurinkoisena ettei mitään rajaa. Saa nähdä toistuuko eilinen jolloin saan aamulla puhelun jossa kysytään auton sijaintia ja sitten ohimennen mainitaan ettei kumpaakaan kokkia saada hereille.
Tänään en tunne saaneeni mitään aikaiseksi, mutta koodia katsottuani näyttää toiselta. Kyllästyin tasapainoilemaan IE:n ja muiden selaimien ulkoasun välillä ja koodasin scriptin jolla IE saa oman epävalidin koodinsa. Nyt pitää jaksaa pohtia miten saisin muut kuin rakenteelliset ulkoasuominaisuudet päivittymään samalla, mutta ei nyt vain jaksa. En ymmärrä miksi taas väsyttää vaikka nukahdin yhdeltätoista ja heräsin puoli kymmeneltä. Kofeiinia naamaan ja juhlimaan!

Lauantainen peliasu yleisön pyynnöstä. Huomioikaa kuvassa näkymättömät mustat kynnet, ripsari, mascara ja eye liner. Huivi korosti kieltämättä ihoni väriä niin mukavasti että taidan käyttää sitä uudemmin.

1. Mikä olisi ensimmäinen asia sinussa joka alkaisi ärsyttämään minua?
Se että väittellesäni/keskustellessani pyrin aina provostoimaan vastapuolta.

2. Mikä paheistasi/erikoisuuksistasi alkaisi ensimmäiseksi tuntumaan hiukan herttaiselta?
Maaninen intoni kaikkea uutta mielenkiintoista - yleensä aparaatteja - kohtaan.

3. Mitä saisin kuunnella aamiaisella?
Analyysiä ja kommentointia aamun hesarin uutisista ja pääkirjoituksista, sekä espressopannun porinaa.

4. Mitä en koskaan löytäisi jääkaapistasi?
Ketsuppia

5. Sinä olet yhdessä huoneessa, minä toisessa seinän takana, pieraisetko?
Mikäli silloinen huonetila on vessa.

via. Palamaailmaani

Koo koekeittiössä eilen - siis lauantaina; subjektiivisesti päivä ei vaihdu ennen kuin menen nukkumaan. ts. mennessäni sunnuntaina seitsemältä nukkumaan eli vielä lauantai-iltaa - : Riimihärkää n. 200g. - se olikin sitten koko päivän ruoka. Tänään en sitten ehtinyt syödä kuin muutaman bradarin kun töissä oli hieman kiirus.

Mitä helvettiä tää on? Mulla on taas puoli kämppää pimeenä. Valot räpsyy, muuntaja napisee ja väliseinästä kuulluu mielenkiintoisia ääniä. Toisella puolella asuntoa - eli parin metrin päässä - kylläkin toimii kaikki mainosti...

Käväisin pelaamassa Helsingin kronikan Vampire-larpin viimeisen pelin - siis kronikan viimeisen, en omaa viimeistä Lord-hotellissa. Pakko myöntää että pidin pelistä ja kronikasta vaikka hahmoni ei erityisen kyvykäs ollutkaan. Sain roolihahmokseni nuoren mallin joka on syleilty vasta muutama kuukausi sitten - toisin sanoen hän ei osaa käyttää kykyjään lähes ollenkaan. Pakko myöntää että Järvenpään kronikan jälkeen olin yllättynyt. Tämä toiminta oli oikeasti osaavaa ja pelaajat hyviä. Tietenkin asiaan saattoi vaikuttaa se että nyt minulle toimitettiin säännöt jotka ovat kieltämättä kätevät pelatessa jotain. Nyt tiesin mitä oikeastaan pystyinkään tekemään. Ja sain todistettua taas sen mitä olen aina sanonut; roolipelaus ei ole epäsosiaalisten nuorten nörttimiesten puuhastelua vaan erittäin sosiaalinen harraste jossa n. 60% on viehättäviä naisia ja heistä suurimmalla osalla kaiken lisäksi syväänuurretut korsetit. Mikäs siinä on pelatessa.
Jatkot olivat sitten Villa Gammelissa Vanhan kaupungin lahdella. Saunaa, ruokaa, juomaa ja hyvää seuraa kyllä siinä aika kuluu. Kieltämättä olisi saattanut kulua paremmin jos olisi ollut alkomaholia nautittavana, mutta autoilevan osa on tipaton - paitsi ulkona jossa kiteytyneitä tippoja putoilee ihan sakena.
Olin varmaan kotiin saapuessani mielenkiintoinen näky; näen parkkipaikan mutta se on lumikasalle varattu. Noh, vilkku päälle, lapio kouraan ja apinan raivolla lumet pois. En olisi koskaan uskonut että saisin pienen auton kokoisen lumikasan kauhottua pois muutamassa minuutissa. Kaikkea se adrenaliini teettää.
Kotiin tullessani huomasin sähköjen katkenneen yhdeltätoista - tai ainakin palanneen silloin. Kelloradioni paljastaa tälläiset ottamalla virtansa verkosta ja nollaamalla itsensä kun sähköt poikkeavat. Periaatteessa ajan tulisi säilyä, mutta kaipa se paristo pitäisi uusia joskus - paristo asennettu joskus viisi vuotta sitten.

Taas baarista kotiutuneena. Vaihteeksi olin töissä enkä asiakkaana. Pitää tarkistaa oliko tänään täysikuu, puolikuu vai mikä kuu kun kukaan ei osannut juoda ja kaikki hakivat rähinäkänniä - Konfabulaattorin Ihmissusimonitorin mukaan on puolikuu, kaipa se pitää paikkansa. Kuulemma Onnelassa käväisi maija kuusi kertaa tänä iltana. Premierin edessä syntyi tappelu sulkemisajan jälkeen ja roballa oli joku ringin keskellä. Onneksi on jotain positiivistakin. Huomenna on Vampire Lord-hotellissa. Kävin ostamassa huomiseksi kirkkaan oranssin t-paidan - puvun takin alle - ja neonvihreän huivin. Sellanen sisälläkäytettävä kaulahuivi. Joku ilkeä mielinen voisi kuvata sitä hintahtavaksi. Samalla reissulla tarttui uusi purkki mustaa kynsilakkaa; vanha päätti jumittaa korkin - jota ei sitten kannata avata pihdeillä, tai näin olen ainakin kuullut, kukaanhan ei ole niin typerä että ottaa kaksilla pihdeillä kiinni lasisesta ja muovisesta purnukasta ja vääntää voimalla.
Jotenkin ihanaa kuunnella rocketti rollia sen jumputuksen jälkeen. Olen pitäytynyt musiikissa ajalta ennen syntetisaattoria. Kohta voisi vaihtaa klassiseen ja mennä nukkumaan.

New York Postin mukaan SoHon Apple Store on sinkkujen uusi cool kohtauspaikka.

SoHo's Apple Store has become the latest singles hotspot.
The techie's paradise on Prince Street is a hive of young, hip New Yorkers who stop by to read their e-mail, load their iPods and check out new digital gizmos - and each other.
Even though the state-of-the-art shop doesn't serve coffee or cocktails, singles say it's a great place to approach strangers because people often spend hours there and there's something in common to talk about.
--
"And if you talk to a guy in the Apple Store, you already know he's going to be modern and up-to-date and sober. It's healthier than picking up someone in a bar." [Actress Nina Rutsch, 27]
--
"Saying, 'What are you downloading these days?' sounds so much cooler than the line, 'What are you drinking?' in a bar," she [Julianna Chang, 30] said.

Mikä muu yritys on onnistunut tässä? Muistelen että muutamat kirjakaupat ovat onnistuneet luomaan olohuoneen keskustaan - ei kylläkään Suomessa - myymällä kaupassa kahvia ja tarjoamalla istumapaikkoja mutta tietokoneet eivät aiemmin ole vetäneet nuoria urbaaneja ihmsiä puoleensa. Mikä liike Suomessa onnistuisi tässä? Tai edes kahvila/baari joka tarjoaisi, edes kohtuuhintaisen, WLANin asiakkailleen - joo onhan niitä, mutta suurimmassa osassa on sitten kipeä röökinsavu ja sisustus on sitä perinteistä Järvenpään raakalautaa etteivät massat tuntisi oloaan vieraaksi.

Valtionlaitos™ on päättänyt suosilella Firefoxin käyttöä tietoturvasyistä. Paha vain että siitä ei ole ollu minkäänlaista sisäista infoa missään vaan olen lukenut jostain aivan muualta kuin intrasta tai emalista. Onko tämä nyt sitä "älkää tehkö niinkuin minä teen vaan niin kuin minä sanon" -metodia? Puolisen vuotta sitten ei Firefoxilla tai Operalla päässyt niitä puukottamatta nettiin. Nyt kun luin suosituksesta päätin kokeilla toimiiko tulikettu. Toimiihan se. Odotan vain mielenkiinnolla sitä operaatiota kun se asennetaan kaikkien keski-ikäisten ja sitä lähestyvien tätien koneisiin...

Mitäköhän kaikkea tämäkin meemi paljastaa "osaavalle henkilölle" minusta ja asunnostani?

1. Kun astut sisään ulko-ovestasi ja katsot vasemmalle, mitä näet?
Valkoista seinää ja taulun muumioituneesta linnusta - tai se oli ainakin pikkuveljeni (vajaa 5v.) kommetti kyseisestä taulusta.

2. Minkä värinen matto on olohuoneessasi?
Minulla ei ole hoitokissan takia yhtään mattoa asunnossani. Ensinnäkään en luota yhdenkään kissan rakkoon ja toisekseen kissa kuitenkin pilaisi karvoillaan mustan maton.

3. Kun katsot ulos keittiösi ikkunasta, mitä näet?
Keittiöni on oikeastaan keittokomero jossa en taida mahtua olemaan kädet levällään mitenkään päin - ei niin että sille olisi tarvetta. Jossain kohtaa mielessä välähti näköisikkunan tekeminen päätyyn verhoilla, mutta sitten huomasin etteivät verhot ja kaasuliesi ole välttämättä hyvä yhdistelmä.

4. Mitä tavaroita löytyy lavuaarisi reunalta?
iPod saippuateline ja merileväsaippua.

5. Mikä on kotisi viihtyisin huone?
Olohuoneeni. Luulisin ainakin, koska siellä tulee vietettyä eniten aikaa.

6. Mikä on kotisi ihastuttavin yksityiskohta?
Lävistäjältään puolitoistametrinen kuva Marilynin naamasta Warhollin kuuluisan silkkipainotyön pohjalta.

7. Mikä kotisi yksityiskohta kaipaisi pientä remonttia?
Keittiö. Haluan ottaa lekan käteeni - jonka varsi on väliseinän suunnitelleen älykääpiön reisiluusta - hakatakseni keittokomeron ja nykyisen makuuhuoneeni välisen seinän pois. Pientä remppaa ja minulla on avara ja valoisa baarikeittiö.

8. Mikä on sinulle mieluisin asumismuoto? (rivitalo, kerrostalo jne...)
Kerrostalo. Mitä korkeammalla sen parempi. Odotan palkkapäivän lailla Keski-Pasilan pilvenpirtäjäkaupunginosaa.

9. Missä säilytät imuriasi?
Olohuoneen nurkassa olevassa kaapissa kaiken muun rojun seassa.

10. Oletko tyytyväinen kotisi sisustukseen?
EN

11. Onko seinilläsi enemmän tauluja vai julisteita?
Tauluja. Julisteet tuovat kuitenkin itseään enemmän esille.

12. Petaatko sänkysi joka aamu?
Tavallaan. Kuten sanottua en luota kissaan joten viikkaan petivaatteet - mustat - kaapin päälle ja nostan runkopatjan pystyyn.

via Benrope.

Joku on päättänyt ilahduttaa työtovereitaan ja tuonut vauvan töihin. Kyseinen yksilö on vain hieman äänekäs mikä ei mitenkään korostu betonilla, lasilla ja kaakelilla päällystetyssä talossa. Varsinkaan kun jokainen kulma on suorakulma. Koodaa sitten tässä IE-yhteensopivia sivuja. Oveakaan ei viitsisi laittaa kiinni kun ilma muuttuu nopeasti niin huonoksi. Tällä säällä jos avaan ikkunan en muuten huomaa kylmää kuin sormissani, ranteissani ja vihlovassa polvessani. Onneksi tänään on hyvä syy lähteä normaaliin aikaan pois - ettei mene vahingossakaan yli seitsemään. Fimug-illallinen Mt.Everestissä. Vahvana epäilyksenä on jatko Slinkkari 2:ssa. Josko tänään osaisi mennä ennen neljää nukkumaan - ja jäädä siihen olotilaan?

Minulle tuli taas muutama kirje postitettavaksi. Päätin sitten säästää aikaa ja vaivaa ja printtasin osoitteet nimineen jotta ne olisi sitten kätevä liimata kirjekuoriin. Nyt saa sitten esittää arvauksia olisinko kirjoittanut käsin kaiken nopeammin ja ovatko sormeni - ja nyt näppäimistöni - aivan liimassa. Koko kätevässä operaatiossa meni puolisen tuntia. Kynällä olisi mennyt korkeintaan kymmenen minuuttia. Liimakin vaikuttaa pätevältä; nuo fläbäreet tuntuvat kupruilevan irti. On se hienoa olla näppärä ja säästää aikaa.

1. Minkä artistin/ryhmän levyjä sinulla eniten levyhyllyssäsi?
En ole täysin varma, mutta tiedän ykkössijojen jakaantuvan Jimi Hendrixin, Jefferson Airplanen ja Metallican kesken - oletettavasti juuri mainitussa järjestyksessä.


2. Kenen kirjailijan kirjoja on hyllyssäsi eniten?
Terry Pratchetin. Muistaakseni Discworld-sarjasta puuttuu viitisen kirjaa. Jokainen vähintään kahdesti luettu. Nyt on viimeisin Suomessa ilmestynyt - Night Watch, joka valvotti minua viime yön ja varmasti ensi yön - toista kertaa luvussa.


3. Minkä tyyppiset elokuvat ovat enemmistössä DVD/videokokoelmassasi?
Taitaa mennä "piristäviin" Vietnamin sodasta kertoviin sotaelokuviin. Apocalypse. Now, Full Metal Jacket, Good Morning Vietnam, Platoon.


4. Minkälaisia kuvia on valokuva-albumissasi eniten?
Fyysisessä valokuva-albumissa on kuvia lähinnä lomamatkoilta 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa. Sähköinen valokuva-albumi koostuu kuvista "mielenkiintoisista asioista" ja enemmän tai vähemmän humalassa räpsityistä kuvista enemmän ja vähemmän humalaisista ihmisistä.


5. Mitä painotuotteita sinulla on eniten paperinkeräyskasassasi?
Kirkko ja kaupunki lehteä. Se tulee asuntooni edellisen omistajan jäljiltä eikä postinkantaja välitä vuohen verellä kirjoittamastani kyltistä jossa kielletään sen tunkeminen luukkuun.

via Matkalla

Ei siinä mitään että olin maanisen kirjanlukemissession päätteeksi pakottanut itseni nukkumaan neljältä. Olisin voinut varmasti lukea kirjan loppuun mikäli ei olisi ollut tarvetta herätä kahdeksalta. Sekään ei haitannut että olin taas unohtanut ikkunan auki joten mieleni teki muuumioitua lämpövesiputkelta otettuun pyyhkeeseen suihkun jälkeen. Matkakin sujui mainiosti - ja lämpimästi - kun takkivalinnakseni osui turkki - puhtaasti melkeinpä narsistisin perustein; en kokenut että mikään pitkähihainen olisi sopinut asukokonaisuuteen. Onneksi, koska ulkona oli kylmempää kuin odotin ja satoi räntää. Sain katoksettomalla spårapysäkillä pitkiä katseita tehtaankadun viimassa ja märässä sateessa etenkin farkkutakkisilta ihmisiltä.
Se mikä tässä nyt risoo on se että se räntäsade loppui kun pääsin toimistoon. Tullessani sisään oli hirveä viima ja tuiske. Sisällä ollessani näen sinisen taivaan. Aivan varmasti kun lähden kotiin tulee taas räntää.

Koo-koekeittiössä eilen illalla: Pannulle näytetty hyvin pippuroitu sisis kera currysen paistetun sipulin, punasipulin ja herkkusienten.

Tullessani viettämästä isänpäivää faijan luota - parin tunnin jälleennäkeminen ennen kuin hän lähti Seutulan kautta Haagiin. sain kuitenkin toimitettua Blue Mountain -kahvipavut lahjaksi - käväisin Koirassa ajatuksena tilata pizza ja yksi olut - lue Koffin Portteri - mutta yllättäen ajatus venähti. Tiskillä sattui istumaan työtoveri ja sitten tuli yksi lisää. Pian huomaan tilaavani toisen oluen ja syöneeni pizzan kokonaan. Kohta onkin jo valomerkin aika ja siirrymme Ankkuriin. Omena-allergia alkaa selvästi pahenemaan; en juonut kuin yhden siiderin, mutta tuloksena korvia kutittaa ja silmät ovat _aivan_ punaiset. Pohdin siiderin jälkeen kotiin vetäytymistä, mutta keskustelu pakotti jäämään. Kävimme mielenkiintoisen keskustelun ihmisArvosta. Siitä minkä arvoinen ihminen on yhteiskunnalle ja kuinka paljon yhteiskunnan tulisi sijoittaa vanhaan ihmiseen rahaa jotta hän saisi muutaman lisävuoden. Vai tulisiko sijoittaa ollenkaan. Keskustelun laukaisi työtoverini kommentillaan äidilleen; "ei yhteiskunnan kannata sijoittaa kahdeksan kymppiseen ihmiseen enään rahaa vain yhden lisävuoden takia". Tämä Habermasilaisen moraaliteoristisen näkökulman julkituominen on tietenkin jotain erittäin fasistista jota vastaan tulee hyökätä. Tapani mukaisesti otin heikoimman puolen - lisäksi rationaalinen moraaliteoria on mukavaa ja helposti argumentoitavaa - tässä keskustelussa - en empaattisuuttani vaan koska puhtaasti nautin ihmisten väittelyistä; varsinkin eettis-moraali-arvokeskusteluista joihin on syvästi sidottu tunteet -. Yllättäen emme päässeet muuhun lopputulokseen kuin ettei niin saisi sanoa toiselle ihmiselle elämänkumppanista. Vaikka olen aamulla väsynyt ilta ei silti kaduta. Kunnon väittely korvaa muutaman tunnin unen puutteen.

Olipa lauantai. Henrin luvattua antaa minulle erään CD:n sain kutsun tulla käväisemään ja juoksuseuraksi Mustikkamaalle. Päätin lähteä vaikka tiesin aikataulun tulevan kireäksi. Sauna ja illallinen vain puhuivat ympäri. Vielä enemmän se kiristyi kun päätin lähteä fillarilla. Ei niin että matkustamisessa kestäisi kauemmin. Päinvastoin. Mutta oli onnistunut hajasijoittamaan kaikki fillarointivarusteeni tähän huikeaan 50 neliöön. En vieläkään tiedä missä nopeusmittarini tai pyöräilyshortsini - kyllä käytän sellaisia ja suosittelen muillekin, kylläkin vain samaan tarkoitukeen kuin missä ne itseläni ovat; pyöräilyyn ja spinningiin - mahtavat sijaita. Renkaat pitäisi muistaa paikata jossain kohtaa - ajoittuu varmaan sitten hamaan tulevaisuuteen samaan aikaan kun muistan käydä ostamassa uudet ulkorenkaat.
Oli muuten tosi rento ja mukava fiilis kun olin pyöräillyt, juossut ja saunonut sekä lopuksi syönyt. Oli erittäin mukavaa lähteä siitä ajamaan kotiin ja juosta töihin. Onneksi tosiaan oli kiire. Muuten olisin saattanut makoilla sohvalla hieman katsellen näköradiota ja nukahtaa. Täydellisestä rentoutumisyhtälöstä puuttui vain punkku ja konu tai calva. Onneksi rentous karistuu nopeasti pois ja korvautuu kofeiinipöhnäisellä hektisyydellä.

Koo-koekeittiö vieraili tänään - päivä ei vaihdu ennen kuin menee nukkumaan - Brandkökissä. Tuloksena sisis ja entrecoté aurajuustoperunoin ja tomaatti-mozzarella salaatilla.

MozParty. Kävelen sateessa Castreeninkadun ja kolmannen linjan kulmaan. Itkumuuri matkalla osasi kertoa että tililläni oli rahaa. Ainakin nostettu 20€. Törmään Shrikeen Toverin ovella. Se on lukossa. Lappu siinä kertoo meille että tila on varattu 18-22. Aikamme kiroiltuamme suunnistamme Valoa kohti. Se osottautuu kirkoksi. Onneksi taustalla häämöttää neonvalot. Baari!
Baari on sekoitus wannabee-tavernaa - nimikin viittasi siihen suuntaan - ja keskiolutkuppilaa. Yritämme tiedottaa läppärilläni ihmisille. GPRS kusee ja se on armottoman hidasta. Lopulta naukkaamme tuoppimme puolikkaat kerralla naamaan ja lähdemme takaisin sateeseen. Löydämme toisen baarin - yllättäen kalliosta - jossa Shrike kirjoittaa opasteen muille potentiaalisille tulijoille. Aloitan sillä välin tapahtumien kirjaamisen.
Palatessaan Shrike tuo mukanaan eksyneen. Siirrymme isompaan pöytään - siis siihen kolmanteen mitä pubissa on. Valitettavasti mukanamme seuraa - suora lainaus - "vanha, eltaantunut hippi". Eipä voisi ollut olla hän oikeammassa.
Piakkoin odotettuja odottamattomia vieraita saapuu. Potentiaalisia osallistujia siis melkein kolmatta kymmentä.

[aikaa, puhetta ja pääosin höpinää]

Juuri kuin bileet alkavat käydä mielenkiintoisiksi, on minun lähdettävä ulos sateeseen. Joutuisin muuten taas soveltamaan kaappieni sisältöä. Välillä saa silti olla mielikuvitukseton ja tehdä tuttua ja turvallista hieman soveltaen.

Koo-koekeittiössä tänään: Gnocheja masalaisella kana-sinihomejuustokastikkeella ja kananmunaa ála carbonara.

Taitaa jäädä minulta Kallion MozParty väliin. Olen illan(kin) töissä joten joutuisin olemaan vesilinjalla Toverissa. Cokis taas on suhteessa niin kipeän kallista ettei budjettini salli sitä - alkomaholiin löytyy jostain syystä melkein aina rahaa jostain, kummallinen on ihmisen mieli. Ellei joku - Shrike se oli vihje - nyt puhu minua ympäri taidan vain mennä kotiin ja pohtia mitä kana-pohjaista ruokaa tekisin Koo-Koekeittiössä™.

Koo-koekeittiössä eilen: Hunajaista kookos-kanakeittoa basilicalla ja inkiväärillä. Varmasti sillä on jokin hieno thai-nimi - tehty mentaliteetilla "mitä sitä kaapeista nyt löytyy". resepti joka löytyy joka kulttuurista - mutta en jaksa koluta keittokirjaa läpi.

Sain Nordean lasten visani toimimaan iTMS:ssa! Tohkeisuusprosentti on nyt niin korkea etten tiedä mitä ostaisin kokeeksi.

Tuli sitten nukuttua univelat pois. Heräsin kahdelta ja soitin heti töihin. Sovimme sitten tämän olevan yksi vapaapäivistäni. Menin samantien takaisin nukkumaan - kaikki irti vapaapäivästä - ja heräsin viideltä. Ottaen huomioon minun menneen nukkumaan yhdeltä nukuin kohtuu hyvin. Pitää vain nyt toivoa pääseväni nukkumaan ajoissa.

Eilen Fallujan tilannetta ampparit.comista - kieltämättä harvinaisen typerä uutispalvelun nimi - seuratessani törmäsin mielenkiintoiseen kuvaan taloussanomissa. Magenta ydinvoimala! Kieltämättä rohkeaa Kuvittelin ydinvoimalan aina samantyyppiseksi savupiipuksi mitä Simpsoneissa on. Mielikuvaa ei pelastanut ammoinen luokkaretki Venäjälle jolloin näin Sosnovy Borgin ydinvoimalan - etäisyyttä oli varmasti kymmenisen kilometriä, mutta kyllä ne piiput ja koko kompleksi erottui. Miksei asuinrakennuksissa käytetä tuollaisia värejä? Edes ulkopinnoissa. Olisi upeaa palatessa talvella lumisateessa kotiin kun voisi todeta se on toi kirkas talo noiden harmaiden keskellä. Kuvitelkaa miten jokin Merihakakin piristyisi kun yksi torni olisi magenta, yksi syaani, yksi kirkkaan keltainen, jne. Vielä jos niitä rajaisi art deco -henkisesti valkoisilla tai mustilla linjoilla. Meillä olisi oma Miami Beach.

Se on mielenkiintoista miten juuri tiistaina kun tulisi jotain katsottavaa televisiosta nukahtaa sohvalle - tulihan sitä eilen valvottuakin, muttei sen pitäsi tähän liittyä mitenkään - jättäen puolikattilallista lämmintä kaakaota - Van Houtenista. tietenkin - kylmenemään. Ei ole sitten kiva kulauttaa haaleaa kaakaota naamaan kun herää. Onneksi en ollut ainoa. Nukahtaminen tiistaiputkeen liittyy todennäköisesti samaan mihin sairastuminen loman kynnyksellä. On asennoitunut stressaavan päivän jälkeen "nyt saa levätä ja ottaa rennosti". Elimistö toteaa sitten saman ja nukahtaa, vaikka päällimmäisenä ajatuksena olisikin saada elämys näköradiosta. Elimistö tulkitsee kuitenkin odotusarvoa "nyt rentoudutaan" ainoalla tietämällään menetelmällä, eli unella, eikä potentiaalitasolla sijaitsevalla ohjelmalla, joka pikemminkin sijoittuu välineeksi tässä rentoutumisen ketjussa.

Miksi IE ei voi käyttäytyä kuin muut selaimet? Miksi sen pitää sijoittaa laatikko sivun alalaitaan muiden sijoittaessa sen keskivaiheille? Miksei se voi vain näyttää sivuja _oikein_?
Firefox 1.0 julkaistiin eilen ja ehdinkin jo ladata sen koneeseeni. Hienointa oli että ketunkoodaajat ovat prosessorioptimoineet FireFoxin sekä G4:lle että G5:lle. Vaikkei FireFox käytä käyttöjärjestelmää yhtähyvin hyväkseen kuin Safari toimii se silti nopeammin. Käyttäisipä se vielä Aquaa hyväkseen ulkoasussaan.
Olin vielä aamulla kahden vaiheilla laitanko Spread FireFox -bannerin sivuilleni, mutta tämän päiväinen taistelu IE:n kanssa - jotain mikä ei ole vielä ohi; huomiseksi on saatava IE-compatible versio sivuista - sai minut päättämään.

[edit.] päätin luopua samalla target="_blank"in käyttämisestä myös muille kuin blogi-linkeille. Tästä lähtien kaikki linkit avautuvat samaan ikkunaan.

On mielenkiintoista tutkia kaappeja ja sitä mitä syötävää oikeastaan omistaakaan. Tilillä on pari euroa rahaa ennen huomista. Taskussa senkään vertaa. Pohdin pitäisikö lainata jostain muutama euro että saisin ruokaa vai pitäisikö "paastota". Päätin silti tutkia kaappini. Saldona on pari purkkia tomaattimurskaa ja -pyrettä, kirsikkatomaatteja, sipulia puolisen kiloa, pari valkosipulia, purkki hillosipuleita, sama oliivien - jalapenotäytteisiä - kanssa. Lisänä jogurttia litra, mysliä puolisen kiloa, maitoa, marjoja sekä puolisen kiloa ananasta. Enköhän selviä huomiseen. Riisiä pari kiloa ja kahden laista pastaa n. kilo. Kaikki on syömäkelpoista eikä lähelläkään pilaantumispistettä. Miten sitä kuvittelee olevansa nälkäkuoleman partaalla ja hätää kärsimässä kun ei ole päivään rahaa käydä kaupassa, vaikka normaalisti tällä ruokasaldolla ei edes ajattelisi kaupassa käyntiä melkeinpä viikkoon?

Koo-koekeittiössä tänään: Spaghetti ála Inferno hillosipuleilla ja oliiveilla

Koska joulu on jo ovella on aika ripustaa pentagrammi oveen ja laittaa anti-epilepsialasit päähän kaupungilla liikkuessa. Joulun ilosanoma "ostakaa! ostakaa! Valtion™ talous riippuu kulutuksestanne. ostakaa! poistakaa se tyhjä tila sydämmestänne materialla jonka näennäisesti annatte muille. OSTAKAA!". Päätinkin liittyä Schizo-Jannen pahaa joulua -kamppanjaan paitsi lisäämällä kuvan sivuilleni, myös tekemällä minibannerin samalla idealla. Yllättäen onnistuin taas tuhraamaan sen tekemiseen pari tuntia ja aiheuttamaan itselleni aamukooman - toivottavasti töissä on kahvia jäljellä, muistaakseni sitä jäi.

Pitäisi mennä nukkumaan
ulkona satelee
vesi valuu mun ikkunaan
aikani matelee
kun kyyneleet on ehtyneet
silmiä aristaa

Eppu Normaalin Suolaista Sadetta san. Martti Syrjä

Eilen tuli sitten saunottua, syötyä ja juotua. Aloitimme päiväsaunalla jonka ajaksi laitoin poron hautumaan. Pari tuntia oli aivan sopiva hauduttamisaika porolle. Piristimme sitten iltaa katsomalla Kotka on laskeutunut ennen kuin menimme Ankkurin Comedy Club Rööperiin. Setti oli aika hyvää ja ajattelin mennä katsastamaan sen taas kahden viikon kuluttua. Suunta oli sitten pelkkää alamäkeä. Ja tänään tuntuu siltä. Olo on jotenkin flegmaattinen. Taidan piristää itseäni ja katsoa Platoonin. Piukat paikat voisi myös olla hyvä vaihtoehto.

Olet sisäinen tulisielu, vaikka ulospäin näytätkin herkästi viileältä. Jos joku sattuu tulemaan luoksesi väärään aikaan, saattaa heiltä palaa näpit. Et välttämättä kaipaa suuria joukkoja ympärillesi ja viihdyt itseksesi varsin hyvin, mutta jos menet juhliin, menet sinne tyylillä.
Olet tarkka työssäsi ja yleensä jälki on erittäin siistiä. Paneudut työhösi antaumuksella.

via. Matkalla

Taas ilta Helsingin virallisessa radanvarsiteinien ja melkein-alaikäisten kokoontumispaikassa ohi. Tänään ei tapahtunut mitään edellisviikkoon verrattavaa, harjoittelin tehokkaasti sitä ilmettä ja asennetta mikä oli Saksan Demokraattisen Tasavallan passivirkailijalla kun asiakkaat tulivat minulta kysymään jotain - paras suoritus kuulemma vain 8+.
Liittyisin mieluusti känniblogausmeemiin, mutta kohta pitää mennä nukkumaan. Pitää kuitenkin herätä seitsemän tunnin kuluttua saunomaan. Lupaa kyllä yrittää vuorokauden sisällä känniblogata.

via. SchizoBlog, Kasa

Ystäväni lukaisi kirjalistani ja oli melkeinpä shokeeraantunut kun olin valinnut Amerikan Psykon listalle. Kävimme sitten pitkän keskustelun sen kirjan kulttuurillisesta arvosta ja arvoista kirjailijalle, lukijalle sekä kustantajalle. Kirjahan on hieno. Epämukava, vastenmielinen ja mahdollisesti ahdistava, mutta ne kuuluvat olennaisesti kirjaan. Ilman niitä se olisi vain yksi kahdeksankymmentälukua kuvaava kirja. Se ei olisi sama kirja. Ystäväni mukaan kirjassa ei ole muuta arvoa kuin shokeerausarvo, joka ei kuulemma sitten voi luoda minkäänlaista konkreettista arvoa. Mutta kuten sanottua Arvo syntyy monista asioista. Kirjailijalle arvo muodostuu yhteiskunnan reaktioista ja luomisesta. Mikäli kirja olisi vain yhdentekevä yhteiskunnalle sillä ei olisi Arvoa. Vain henkilökohtainen arvo kirjailijalle. Lukijalle "tabu"kirja tuo näkemyksen yhteiskunnan silloiseen moraaliin. Kun kirja herättää paljon huomiota se on astunut tietyn rajan yli. Rajan yli voi astua monilla tavoin, mutta mikäli se liioitellaan ei se toimi. Amerikan Psykossa on siis kirjallista arvoakin. Kirjallisen arvon huomaa lisäksi kielestä. Ellis osaa kirjoittaa, mikä tuo lisäArvoa lukijalle, koska kieli on tärkeä aspekti kirjaa luettaessa.
Kirja myös useimmiten peilaa aikaansa - varsinkin kun kyseessä on aikalaiskuvaus - jolloin kirjaa voidaan analysoida kirjailijan näkemyksenä ajasta.
Kirjan Arvo kustantajalle on kohtalaisen mitätön asia, koska harvoin kirjaa julkaistaessa haetaan muuta kuin myyntilukuja.
Jossain vaiheessa keskustelua Ystäväni veti teemumäki-kortin. On helppoa shokeerata tappamalla kissa ja masturboimalla sen päälle, mutta mielenkiintoisen siitä tekee se miten se tehdään ja onko siinä mitään perusteltavaa. Suurin osa ihmisistä keskittyy vain siihen että kissa tapettiin ja pitävät tästä kiinni kynsin hampain näkemättä yhtään mitä sen ympärillä on. Mäki kuvasi onnistuneesti yhteiskuntamme hippokraattisuutta näyttämällä ensin ihmisen tuskaa jota näemme joka päivä ja sitten tappamalla kissan antaen vaikutelman että se on nautinnollista. Katsomme päivittäin viihdettä - oletettavasti koska pidämme siitä -> se on nautinnollista - josta osa perustuu ihmisten kuolemaan ja kärsimykseen. Miksi kissan kärsimys on poikkeavaa? Kissa oli teoksessa täysin irrelevantti. Kissan osa oli toimia initaattorina yhteiskunnalliseen keskusteluun moraalista. Samoin kuin Amerikan Psyko.
Huolestuttavaa on se että voidakseen kohahduttaa ja herättää yhteiskunnallista keskustelua pitää tappaa ihmisten mielissä. Konkreettisesti tai illuusionastisesti.

Ravintolatyössä on omat ongelmansa. Suurin osa niistä on sitä kun muut ovat bilettämässä jotuu olemaan töissä - ja pahimmassa tapauksessa tarjoilemaan heille. Tänään olisi #sling-inin pikkujoulut ja näkisin kaikki keiden kanssa puhun, mutta ei huvita mennä selvänä katsomaan kun muut juo. Tänään tuli työtarjous kaivohuoneelta. Olisin mennyt heti jos vain en olisi jo töissä - olisi ollut lähempänä kotiakin kuin Ale. Ehkä sitten joskus toiste. Kohta pitäisi suunnistaa kauppaan, joka on maailmanloppua ennakoivien perheellisten tukkima. Pitää kehittää jotain syötävää illaksi ja huomiseen saunailtamaan - valmiina on jo salaatti-idea: riimihärkää, tomaattia, sipulia, rucolaa ja basilica-kastiketta. Taidan paistaa loput poropäreet ja hauduttaa hillosipulien kera saunan ajan. Sitten joukkoon kermaa ja demi-glacea, niskaan mausteet ja pastan päälle. Koristeeksi puolukoita ja karpaloita - ylläri. Nyt tulikin kiire alkoon! Mitä olisi ruoka ilman alku- tai jälkiryyppyjä?

Olen kymmenikköön listannut kirjoja jotka ovat jollakin tapaa merkinneeet minulle jotain ja kenties muuttaaneet tapaani katsoa asioita. Osa kirjoista on puhtaasti työhön liittyviä, mutta eivätkö parhaat kirjat ole niitä joiden pariin palaa usein?

1. Robert. M Pirsig: Zen ja Moottoripyörän kunnossapito
   Ensimmäinen kosketukseni filosofiaan. Sain kirjan seitsemäntoistavuotislahjaksi ja nykyään kirja on melkeinpä puhkiluettu. Lisäksi kirjassa on post-it -lappuja siellä täällä.


2. Douglas Adams: Linnunrata
   Adamsin trilogiasta oli vaikea valita vain yhtä joten päätin ottaa sen missä kaikki ovat yhdessä. En ole selvästi vielä opetellut kirjaa täysin ulkoa, koska löydän vielä uusia aspekteja kirjasta.


3. Terry Pratchett: The Thruth
   Oli vaikea valita minkä Pratchettin kirjoista ottaisin tähän koska en kuintenkaan halunnut vain listata kirjailijaa - lisäksi on Pratchettilla keskinkertaisiakin kirjoja. The Truth on ehkä parhaiten rinnastettavissa maailmaamme.


4. Jason Cranford Teague: DHTML and CSS
   Paras DHTML&CSS -kirja mihin olen koskaan törmännyt. Kirja ottaa huomioon jopa yhteensopivuusongelmat eri selainten kesken ja kertoo miten asian voi kiertää. Tämäkin yllättäen post-itien peitossa.
   John Hedgoe: Valokuvaajan uusi käsikirja


5. Pekka Himanen: Hakkerietiikka
   Suhtauduin kohtuu penseästi etiikkaan ennen tämän kirjan lukemista. Filosofian oppituntien näkemys etiikasta on jotenkin niin kapea ja mustavalkoinen. Vaikka kirjassa on selkeitä tulkintavirheitä, se on silti mainio johdatus työetiikkaan.


6. Umberto Eco: Ruusun Nimi
   Dekkari Aristoteleen kadonneen komedian etsimisestä - ok, tuosta tulee mieleen Pratchett. Valaisi tehokkaammin keskiajan kirkollisten suuntausten eroja kuin koulun historian tunnit - joissa katolinen kirkko esitetään melkeinpä yhtenäisenä massana.


7. Naomi Klein: No Logo
   Kertoo oman näkökulmansa globalisaatioon. Toimii aivan mainona markkinoinnin oppikirjana.


8. Brett Easton Ellis: Amerikan Psyko
   Johdatukseni kahdeksankymmentä lukuun mikä meni ohitseni kun olin liian nuori. Taitaa olla vain "ennen oli kaikki hauskemmin haikailua"


9. Tom Peters: Re-Imagine
   Kirja yritysjohtamiseen. Selittää rautalangasta vääntäen miksi design on tärkeää brandille. Mitä brandays oikeastaan on. Layout on upea.


10. Stephen Hawking: Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa
    Suhteellisuusteoriaa. Kymmenes kirja oli vaikea valita, mutta Hawking pääsi, koska onnistui pisteliäästi korjaamaan jo ensimmäisten sivujen aikana suhteellisuusteoriasovelmani ja muistuttaa siitä aina kun kävelen kirjahyllyni ohi,

Mukana melkein J. R. R. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta, mutta se tuntuu jotenkin kärsineen inflaation eikä oikeastaan tunnu enään niin merkitykselliseltä.

Palkitsin itseni onnistuneesta kokeesta parilla DVD:llä ja Eppujen uusimmalla levyllä. DVD jatkavat sitä pirteää ja kevyttä linjaa mitä olen aikaisemminkin noudattanut. Mikään ei helpota ahdistusta tai depressiota kuin Platoon tai Kotka On Laskeutunut. Eput ovat taas tehneet hyvän levyn joka pääsee selvästi kärkeen. Se ei vedä mitenkään vertoja Kahdeksannelle ihmeelle, mutta on samaa tasoa Valkoisen Kuplan kanssa.

Koo-koekeittiössä tänään Herkkua: Poronkäristystä, perunamuussia, karpaloita ja puolukoita. Juomana tervaista savuolutta (Aecht Schenkerla Rauchbier)

[edit. tämä teksti on kirjoitettu Helsingin liiketaloudean ammattikorkeakoulun käytävällä kokeen alkamista odottaessa]

11.45
Olen juuri seikkaillut Pasilan läpi Heliaan. Pahaksi onnekseni eksyin ensin SLK: ovelle. Kauhistuin. oven edusta oli täynnä sählymailaisia, lautailutakkisia pipopäitä nuuskineen ja tupakoineen näppylöiden paistaessa amisviiksien alta. "En kai ole hakemassa tällaiseen paikkaan?"Onnekseni huomasin ovessa lapun jossa ohjattiin rakennuksen toiselle puolelle. Siellä ei myöskään kukaan hallinnut sisäänlukutaitoa. Voimme siis todeta mies- ja naisopiskelijoiden olevan yhtä huonoja lukuopinnoissa. Ihmisistä pystyi jo kuvittelemaan liiketalouden ja viestinnän opiskelikoita. Paikka vaikuttaa koululta. Talo on uusi ja siltä uupuu samanlainen patinan tuoma arvokkuus kuin Helsingin Yliopistolla, Kuvataideakatemialla, TaiKilla tai Kauppakorkealla. Lasiseinää ja halpaa laatoitusta.

Olet Nissan!
Olet luotettava ja turvallinen isähahmo, jonka syliin on ihana käpertyä. Elämän haasteissa seisot läheistesi peruskalliona ja teet oikeudenmukaisia valintoja. Sinuun voi luottaa vaikeissakin tilanteissa ja lähelläsi on helppo olla. Olet läheisillesi rakas ja tärkeä. Joskus saatat tuntua vähän liiankin tutulta, mutta juuri silloin osaatkin yllättää positiivisesti jollain hauskalla jutulla. Olet kiva!

Ei voi olla totta! Nissan? Ja farmari malli? Voiko pahemmin ihmistä loukata? Olisi tullut edes Lada Niva tai jotain todella absurdia, mutta vain persoonaton Nissan?

Kerrankin ilta meni suunnitellun mukaisesti. Tein Shriken innoittamana tomaattipastaa ja katselin SubTV:n iltaista, huonohkoa elokuvaa. Nukahdin ennen kymmentä. Ratkaisuna taisi olla alkomaholin pois jättäminen. Olen juonut sitä selkeästi liian vähän tai liikaa kun olen yrittänyt nukahtaa asap. Tänään pääsi nukkumaan vielä kohtuu pitkään kun puolilta päivin on Helian pääsykoe. Tiedossa kuulemma perinteistä 2, 5, 14, 41, mikä on seuraava numero? Olisi ollut vain mukavaa jos olin saanut hetkeksi takaisin lainaamani MAOL-taulukon niin olisin saanut kerrattua laskusäännöt, mutta kun vastausta - milloin voin tulla hakemaan kirjan tai tavatkaamme kaupungilla samoissa merkeissä - ei saa suoraan ja olen liian ylpeä soitellakseni koko ajan. Se ei kuitenkaan ylitä sitä ärsyttävyyskynnystä minkä jälkeen se olisi sen arvoista.
Miten se sananlasku meni? Ylpeä nauraa paremmin kun kuoppaa kaivaa?

Koo-koekeittiössä eilen: Herkkusieni-tomaattipastakastiketta basilicalla, poropäreillä (olisi pitänyt duunaa noita enemmän, jos ei jaksa kannattaa jättää pois) ja sinihomejuustolla. Lisäkkeenä juustotortellineja (ei kannata uskoa mitä pussissa sanotaan keittoajasta! Kaasulla viitisen minuuttia pois)

Koo-koekeittiön eilisen päivän ruoka oli unohtua

Taidenäyttelyiden avajaiset ottavat voimille. En taaskaan saanut nukuttua kuin muutaman hassun tunnin - sekä pari pommiin nukuttua tuntia. Olisi kenties pitänyt jättää jatkojen jatkojen jatkot väliin - varsinkin kun itse taiteilija oli jo uuvahtanut matkalla. Kaikki paikat olivat onneksi enimmillään puolen kilometrin päässä kotoa parhaimmillaan muutaman kymmenen metrin. Ensimmäiset jatkot olivat Salvessa, jossa itseasiassa en ole koskaan aikaisemmin käynyt - eivät ne silakat siellä niin erikoisia olleet. Salaatti oli valitettavan pieni; pekonia ja kanaa ei ollut edes puolta kiloa. Hyvää se oli silti. Juhlistin Benropen kanssa käydyn keskustelun innoittamana - muutenhan olisin juonut vain jaffaa - Boris Orlon muistoa ja elämäntyötä oluen kanssa pitäytymällä vain Koffin Portterissa.
Ai niin. Jatkojen jatkojen jatkoilla hilpeä ryhmämme oli muuttunut kvintetiksi joista vain kaksi - minä yllättäen toisena - oli ollut näyttelyssä alusta asti. Vajaa puolet ei ollut edes ensimmäisillä jatkoilla. Ei niin että se ketään olisi haitannut.

En ole vähään aikaan nauranut näin hyvin. Clientcopia tarjoaa asiakas-designer keskusteluiden parhaimmistoa.

#14 top-20:ssä

our client received his business cards which were supposed to be bilingual (face german, back english). a short time after delivery, he calls us, his print office, very upset:
- mr. ____, we have to re-print all our business cards, they're wrong!
- oh - what's wrong with them?
- we ordered them "face german/back english", but you printed it english/german
- ... well... what if your turn 'em?
- OH! GREAT! now they're OK. thank you!!

Tämä aamu lähti onnistuneen epäonnisesti käyntiin. Pääsin kun pääsinkin kohtuu ajoissa nukkumaan ja heräsin kahdeksalta. Paha vain että heräsin sitten myös kymmeneltä. Aamutohinat tapahtuivat kohtuu nopeasti kun Welho tapansa mukaan oli parittomalla viikolla tiistaiaamuna poikki. Liikenteeseen ja ulkona huomaan kolmosen olevan juuri pysäkillä. Ei voi mitään. Suuntana Hietalahden tori ja kutonen olen juuri ohittanut 16:n pysäkin kun vilkaisen olkani yli ja se on siellä. Olin kauaskatseisesti valinnut aamulla bikerit jalkaani, joten tänään ei oteta yhtään juoksuaskelta. Koffin puiston mäkeä laskeutuessani huomaan kutosen juuri lähtevän pysäksiltä. Kävelen siitten bulevardia seuraavalle pysäkille josta menee sekä kutonen että kolmonen. Molemmat tulevat sitten yhtäaikaa pysäkille. Perillä töissä vain kaksituntia liukumasta myöhässä. Jotenkin en silti tuntenut sen suurempaa salaliittoa itseäni vastaan. Kai pirteällä ololla on jotain tekemistä asian kanssa.
Onneksi töissä pääsin skippaamaan postituksen hyvällä omatunnolla. Minua pyydettiin suunnittelemaan logo aliprojektille. Positiivista oli että minulla oli juuri haetun kaltainen logo - jäännös jostain - valmiina jota hieman muokkaamalla ja varioimalla sain sen hyväksytettyä puolen tunnin sisään.

Kynnys omaan blogikirjoittamiseeni on sitä pienempi mitä enemmän kirjoitan. Oletan että kyseessä on osaksi rutiinoituminen ajatusten jäsentelyssä. Jos pidän pitkän tauon kirjoittamisessa seuraavan entryn kirjoittaminen on yhä vaikeampaa ja vaikeampaa, koska pyrin palkitsemaan sekä itsensä että lukijansa jollain elämää suuremmalla kirjoitelmalla. Lisäongelmaksi muodostuu se ettei esim. viikon päivitystauon jälkeen ole enään vastaavaa henkistä velvoitetta ja sidosta tuottaa luomus kuin aikasemmin. "Sehän on ollut jo pari viikkoa päivittämättä. Missä yksi päivä muka tuntuisi?"
Toinen julkaisukynnystäni nostava tekijä on "elämää suurempien" ajatelmien julkaiseminen ja lopullinen jäsentäminen. Olen saattanut kirjoittaa muistikirjaani maanisen luovassa tilassa hahmottamatta ympäröivää maailmaa ja mikäli teksti on oikeasti päässyt paisumaan sivujen välissä saattaa olla puolikas post-it paketti enemmän tai vähemmän sekavaa tekstiä. Itseasiassa jo sellaisen kokonaisuuden jäsentäminen muille luettavaan ja - mikä tärkeintä - ymmärrettävään muotoon on monen tunnin urakka - varsinkin kun kirjoitan mustekynällä julkisissa tai kävellessä ja käsialani on mitä on. Tietenkin itselle olisi parasta käsitellä nämä kaikki aiheet kunnolla ja perusteellisesti, mutta se ei aina tunnu olevan yhtä helppoa. Osassa ajatuksista ei ole irrallisesti jälkikäteen tutkittuna mitään järkeä ja osa katkeaa kesken joko ajatus- tai kirjoituskatkoksista johtuen. Hienointa on muistikirjoja lueskellessa löytää jotain. Jotain valmista, jonka on kirjoittanut tyyliin puolivuotta aikaisemmin ja unohtanut sen suurin piirtein samantien. Silti tekstejä lukiessa muistaa mitä juuri silloin on tehnyt - tai pikemminkin mitä ympärillä on tapahtunut.
Tarvitaan vain sopiva käynnistäjä trigger initaattori - kaipa tuo käy vaikkei se oikeaa suomea olekaan - joka käynnistää tapahtumaketjun hajanaisista ajatuksista kirjoitettuun ja lopulta editoituun tekstiin - toivottavasti tässä on järkeä vielä aamulla.

[edit. taas kello on melkein yksi ja minun pitäisi olla aikaisin nukkumassa. Alan oikeasti pohtimaan josko minulla olisi jonkin asteinen insomnia.]

Koska tämä päivä menee ihan välitilakoomassa on hyvä tutkia tilastoja.
Omituisimmat hakusanat joilla sivuilleni on tultu:

1. Kemiläisiä ihmisiä
2. Mitä sitä tekisi -laittakaapa googleen ja kokeilen onneani
3. sisustusvinkkejä

Mukana melkein:

• pippurikaasu
  ja
  
• eroon uudesta suhteesta

ja pakollisena pornoon vivahtavana:

• britneyn ulkonäkö nyt - pitänee selvittää miten ja miksi.

via. kalamuki ja visakopu.net

Taas meni illalla lujaa, vaikka oli tarkoitus nukahtaa Blown ääreen konukaakaon voimin. Päädyinkin sitten Koiraan kun ex-työtoveri tuli sinne syömään ja halusi minut seuraksi. Lopulta olen erilaisten mutkien kautta Roballa kebab-paikassa kolmen aikaan ex-työtoveri #2:n kanssa ja aamulla pitäisi mennä töihin. Onneksi en sentään ostanut sieltä mitään. Olen ihan periaatteesta pikaruokaa vastaan tuli se sitten MacDonaldista tai Lähiön Kebabista.
Tästä tulee sitten normaali väsytyöpäivä. Mukana sattuu juuri sopivasti olemaan Henkien Kätkemä - valitettavasti englanniksi - ja muita piirrettyjä. Nyt voisi taas katsoa muutamia klassisia Simpsoneita.