rahina.info | blog

Vaikka sainkin iPodini juuri takaisin entistä ehompana huollosta - se vaihdettiin uuteen! - aloin pohtimaan josko pitäisi Suffeli sittenkin ostaa. Sen kun saa mangneettisesti kiinnitettyä t-paitaan. Tyylikkään iPod-mainoksen silhueettihahmon kannattelemana.
Kaiken tämän mahdollistaa PodBrix.

Eilen oli tunnelma korkealla. Ainakin jonkin aikaa. Melkein söin kuorman ennen kuin se oli edes lastattu tai olemassa. Kuvittelin että jokin potkaisisi kerrankin, vaikkakin ohi kohteestaan. Ei ihminen oikeasti ole löperö, ainakaan materianmahdollistajan suhteen.
Onneksi plus-karmaa jäi, koska se olisi kuluttanut sen hetkeksi loppuun. Vaikkakin sen olisi tuohon saanut kuluttaa. Ei nyt ihan loppuun asti mutta hetkeksi aikaa.

Pysyttekö mukana. En minäkään

Niin kaipa tämä jonkin laista suomennosta kaipaa. Löysin siis bussin penkiltä arpaparin. Toisessa ei ollut voittoa, mutta toisessa oli kolme viisikiloista. Lukaisin ehdot joissa luki etsi kolme ja voita se summa rahaa. Varmistin että olin katsonut oikein ja luin alla olevan selvennetekstin "fivethou". Päätin ottaa rauhallisesti ja seuraavan kerran tutkin fläbärettä kassajonossa. Kyllä niitä kolme oli. Kotimatkalla ehdin jo pohtia mihin voittoni sijoittaisin. Matkalla oli yksi postikin - joista lunastetaan yli 250€:n ja alle 10 000€:n voitot - mutta se oli jo kiinni. Yhden tekstiviestinasiasta ehdin jo lähettää, mutta se oli - kuulemma - mystinen - pahanainen vain että kyseinen henkilö lukee tätä.
Mielessä välähti että miksi joku olisi tämän jättänyt bussiin, mutta ajattelin että se on varmasti pudonnut ja kirous päässyt - tai sitten joku vain tykkää rapsuttaa. Tarkastin lapun vielä ennen kotiovea ja kolme siinä oli.
Mielessäni välähti jo uusi kannettava.
Kotiin päästyäni luin lapun tarkkaan. Huokasin helpotuksesta. Yksi sanoi "fivehund".

Koo-Koekeittiössä paistui eilen kanatisu käärittynä pekoniin - ts. kana-tournedous - kastikkeena kermainen pippuri - kyllä, pippureita oli vain yksi jäljellä - ja satunnaisia vihanneksia freesattuna.

1. Miten tunnistaisimme sinut tositeeveeohjelmasta?
Se outo, ärsyttävä kommentaattori, joka potkittiin ensimmäisessä jaksossa pois.


2. Millä tavalla luulet muiden kuvailevan sinua autoilijana?
Varmaan kohtuu normaali. Kaasujalka kuulemma painaa hieman liikaa - vetoan siihen että olen pyöräillyt niin paljon että aina jonkun edellä nähdessäni koen vastustamatonta halua ohittaa...


3. Millainen olet itse mielestäsi ratin takana?
Ihan normaali kuski, joka huomioi pyöräilijät tavallista paremmin - siis Suomen standardeilla, täällä olisin yliturvallinen niuho joka noudattaa liikennesääntöjä ja huomioi kevyttä liikennettä.


4. Kuvaile asentosi sohvalla kun katsot televisiota.
Nukahtanut.


5. Mikä olisi nimesi Hullunkuriset Perheet -pelissä?
Diletantti Besserwisseri

[edit 30.3 klo 8.17] kirjoitettu tämä on alla olevana aikana, mutta blogger oli näköjään down eikä julkaissut tätä...

via. Matkalla

Mahtavaa. Sain varmistuksen - empiirisesti kokemalla - ettei kiwiallergiani ole vain psykologista.
Työtoveri otti kiwin pöydälle ja avasi kuoren. Tähän asti olin ollut tietämätön asiasta muutaman hetken kuluttua alkaa silmiäni kutittamaan ja kieltäni pistelemään. Tunnistan kiwin hajun hetken päästä.
Pahinta tässä on ettei nyt ole kyseessä mikään koppi vaan puolen hehtaarin ilmastoitu tila.
Eilen iski salilla oikein mukava olo. Tiedättehän se tunne kun on kuumeisessa oksennustaudissa ja on oksentanut kaiken ulos, hieman ennen pyörtymistä vessan lattialle? - ok, ehkä tuossa tuli enemmän informaatiota kun kukaan kaipasi - Pahinta oli se ettei mitään tullut ruumis vain odotti sitä. Kuulemma kuvaukseni vastaisi raskauden alkua jos olisin nainen. Onneksi en ole. Kumpaakaan. Varsinkaan jos se ilmenee noin.

Pääsiäinen meni enemmän ja vähemmän haikeissa tunnelmissa. Työtoveri lopetti ja ryyppäsimme - toivottavasti ei kuitenkaan - viimeistä kertaa. Samalla sain kutsun Hollantiin. Tai pikemminkin se taisi olla tyyliin "jos astutte jalallanne keski-Eurooppaan niin varmasti tulette moikkaamaan!"
Lauantai oli muutenkin upea päivä; aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja ihmiset kulkivat shortseissa ja t-paidoissa. Jopa minun oli otettava pitkä, musta villakangastakki pois - onneksi on toinen joka on ohuempi.
Sunnuntaina pääsikin sitten työtoverin luokse syömään. Tunnin myöhässä kun en - yllättäen - muistanut että kelloja siirrettiin - itseasiassa muistin, mutta oletin että se olisi ollut su-ma -yönä.
Perjantai puolestaan oli mitä omituisin; minulle oli uhattu että kaikki, siis aivan kaikki, baareja myöten olisi kiinni ja olinkin siksi hamstrannut jääkaapin täyteen tavaraa. Tämä vain ei pitänyt paikkansa. Kaikki, baareja ja kännykkäkauppoja lukuunottamatta, oli auki. Eikä viinaa saanut. Jopa bussit kulkivat normaalisti. Vaikka ihmiset olivatkin vapaalla. Näin meillä Irlannissa.

Koo-Koekeittiö yltyi kokeilevaksi. Padassa porisi lehmää jota kostutti stout. Maku oli mukavan maltainen ja sopi oluen kanssa nautittavaksi. Lisukkeena, uusia, paistettuja perunoita.

Mikä firma on päästänyt tämän käsistään ja mitä on ollut mielessä kun se on päätetty kaikista niistä ehdotuksista? Eikö kellään ole tullut mieleen että tämä saattaa herättää "ajatuksia" kyseisen lastenklinikan toiminnasta? Vai onko se vain minun päässäni?
Käsi ylös, kellä tulee ensimmäisenä mieleen palloa polvellaan pomputava ihminen - kai se on olevinaan jotain sellaista -?

[edit 28.3-05]Sivusto ja logo ovat nähtävästi poistettu netistä, jostain mystisestä syystä. Onneksi mitään nettiin postattua huomiota herättävää ei oikein voi kadottaa.

via. Ad-Rag

TyöPaikalla™ on hiljaista. Tai no ei hiljaista. Parisen sataa ihmistä ja konetta ei voi olla pitämättä ääntä. Hiljaista siten ettei ole töitä. Kaikkialla on "pyhä" mutta me odottelemme yhteydenottoja.
Aamulla kun tulin töihin olivat pilvet niin matalalla että täällä kukkulalla ei nähnyt viittäkymmentä metriä. Keskusta oli kirkas ja vain hieman sumuinen, mutta se onkin "jokilaaksossa" kotona oli myös sumuista, näkyvyys sadassa metrissä. Se ei silti ollut yhtä upeaa kuin täällä kalliolla kukkulalla jossa varis vain katoaa utuun.
Baarit ovat kiinni. Onneksi kotona on olutta ja muita alkoholipitoisia juomia - mm. Jallua*!. Enään pitäisi päättää teenkö hauduttelenko lehmää vai keittelenkö pastaa. Lehmä sopisi paremmin viinin kanssa eikä tappaisi sen makua...

Koo-Koekeittiössä eilen: Teriyaki-soijamarinoitu lehmän sisäfile - toimii ihan raakanakin - sekä paistettuja herkkusieniä ja vihanneksia - myös niistä voi nauttia raakana.

"Kaikkialla" vellova soundtrack-meemi vei mukanaan

1. Led Zeppelin - Achilles Last Stand
2. Jimi Hendrix - All Along the Watchtower
3. Kent - 747
4. Isaac Hayes - Disco Connection
5. Alice Cooper - Poison
6. Billy Cobham - Stratus
7. Lonnie Liston Smith - Expansion
8. Rammstein - Moskau
9. Cure - Love song
10. Daft Punk - Alive
11. Deep Purple - Black Knight
12. Jimi Hendrix - Ezy Ryder
13. Kent - FF
14. Pink Floyd - Learning to Fly

Kyllä olen jämähtänyt sinne jonnekin 60-luvun loppuun 70-luvun alkuun musiikillisessa suuntauksessani. Mutta hetkinen! Eihän siinä ole mitään pahoiteltavaa - juontaako ongelma sanana sanasta onki? Lingvistikot olkaa kilttejä ja valaiskaa. Tämä on häirinnyt useita vuosia.

via. SchizoBlog

Suu®en ja Mahtavan TyönAntajan™ sportti- ja sosiaaliklubin hallituksella on taas välähtänyt.
- Kun nää kerran kaikki urheilee - koska en usko kenenkään maksavan turhaan tähtitieteellistä kahden euron kuukaisitaista jäsenmaksua - niin annetaan niille sellanen tuopin vetoinen suklaamuna. Tiiättekste? Sellasia samanlaisia mitä kaupoissa ihmiset kauhistelee kaikkialla?
- Joo. Mut hei, pakataan sinne vielä kaksi suklaapatukkaa tai suklaapalleropussia mukaan!
- Jees, näin tehdään!

Nyt edessäni kököttää kahdensadan viidenkymmenen gramman suklaamuna ja kaksi Mars Delight -patukkaa. Suklaamunassa on kahden aterian edestä energiaa. Patukassa onneksi vain yhden. Onhan tämä mahtava idea, kun laihduttavat ihmiset naukkaavat tälläisen satsin niin urheilutiloille tulee taas käyttöä.
Kauhistelimme näitä munia kaupoissa viime viikolla. Ja määrä on samaa luokkaa kuin suomessa ne pienet kinderin kokoiset pääsiäismunat.
Ei ihme että täällä ollaan huolestuneita painon noususta...

Viikonloppu meni niin ruokapainotteisesti että Koo-Koekeittiö valtaa koko palstan.
Perjantaina padassa - ok se oli korkeaseinäinen paistinpannu kun pataa ei ollut saatavilla - porisi melkein neljättä tuntia lammaspata, jota kostutettiin ajoittain punaviinillä. Sen joukossa oli makua lisäämässä hillosipuleita, suolakurkkuja ja valkosipulia. Lihojen peruspaisto tapahtui hyväksi todetulla poronkäristys-metodilla. Eli vähärasvaisten lampaiden kanssa paistelin, silavan puutteessa, rasvaisinta pekonia mitä kaupasta löysin - valinta oli helppo sillä jäljellä oli vain yksi paketti. Lampaat olivat niin mehukkaita että nesteen määrä padassa hämäsi niin paljon että luulin keittiöapulaisen lisänneen vettä pataan.
Padan lisukkeeksi valmistui uusia perunoita, lohkottuna uunissa. Päällä oli rosmariinia sekä perusmausteita. Tästä kiitokset keittiöapulaiselle.
Talossa leijuvat aromit olivat jotain sanoin kuvaamatonta. Kuulemma melkein ryömin keittiöön katsastamaan miten ruoka voi.
Lammas oli sitten aivan mainiota. Ehkä parasta pataa mitä olen koskaan syönyt. Saman suuntaisia kommentteja tuli keittiöapulaiselta. "Parasta ruokaa ikinä" Kaiken tämän kruunasi hyvähkö chileläinen punaviini - yllättävän maukasta vaikka se olikin Merlotista.
Jälkiruoaksi kaavimme irish cream -jäätelöä ja irish creamia.

Lauantaiselle ruoalle ei asetettu sitten niin korkeita odotuksia vaikkei sekään ollut huonoa nähnytkään. T-luupihviä on kuitenkin vaikea pilata. Pihviä kostuttamassa oli kermainen pippurikastike kuulotetussa sipulisilpussa ja lisukkeina mahtava salaatti sekä paistettuja pikku-herkkusieniä. Palanpainikkeena stouttia - minulla - ja omenasiideria - keittiöapulaisella. Kumpikin kykenemätön maistamaan toisen juomaa vaikka mieli tekisi.

Sunnuntaina Koo-Koekeittiö suunnisti vakoilemaan paikallisen Pizza Republicin annoksia. Ja annokset olivat hyviä. Latva-artisokka sopii erittäin hyvin pizzaan. Myös seuralainen oli tyytyväinen gluteenittomaan pizzaansa. Kuulemma oli parasta ravintolassa nautittua gluteenitonta pizzaa - ei kuulemma välttämättä ole paljoa kun kokemus on vain suomalaisen ketjun pizzoista - ja onneksi oli. Olin hehkuttanut niiden saatavuutta jo muutaman kuukauden.

1. Mikä soittoääni on kännykässäsi tällä hetkellä?
Normaalina soittoäänenä on Röyksoppin Eple ja töistä soitettaessa raikaa Suuri ja Mahtava Neuvostoliitto.


2. Millainen taustakuva tai ikoni komistaa känykkäsi näyttöä?
Kuva - oletettavasti - mikrofonin metalliverkosta


3. Mikä on tietokoneellasi työpöydän taustakuvana?
Minuutin välein vaihtuvia kuvia joita on kolmisen kymmentä erilaista. Kaikki vektorigrafiikkaa tai käsiteltyjä valokuvia.


4. Millainen on ruudunsäästäjäsi (vaihtoehtoisesti millainen se oli tai miksi sinulla ei ole ruudunsäästäjää)?
Kannettavassani ei ole "näytönsäästäjää" sillä LCD kestää X tuntia käyttöä ja sitten kuolee pois. Se siis sammuu viiden minuutin käyttämättömyyden jälkeen. Työkoneissa kun on CRT:t niin niissä on näytönsäästäjänä 5 sekunnin välein vaihtuvia kuvia; samoja mitkä taustakuvina vaihtuvat


5. Mitä ajattelit valitessasi ylläolevia?
Meemin laatija on lukenut nettifoorumien "Hoopoilua"-palstoja liikaa

via. Eräät Tulevat Juosten

Eilen oli Pyhän Patrickin päivä täällä sumuisella saarella ja tämän takia olin myöhästyä töistä. Kukaan kun ei viitsinyt varoittaa että bussit eivät kulje ennen kymmentä. Päivän kohokohta taisi olla paraati, josta jäin paitsi ollessani täällä työpaikalla. Kuvittelin että täläkäinen paraati olisi jotain tyyliin Marssi läpi kaupungin, mutta se muistuttikin kuulemma enemmän Suuren ja Mahtavan Neuvostoliiton paraateja panssarivaunuineen ja rynnäkkökivääriä heilutelleineen rauhanturvaajineen.
Olen monilta kuullut että meno muistuttaa meidän vappuamme, mutta se mitä Patrikin päivänä sekä aatona näin oli aika vaisua. Huomattavasti vilkkaampaa kuin perjantaisin, mutta silti kohtuu diskreettiä vappuun verrattuna. Voi tietenkin olla että vapun hulinaisuus on mielessäni vain siksi että olen viettänyt sen ravintolassa töitä tehden koko aikaisemman aikuisikäni.
St. Patric's Day oli kuitenkin erittäin hauska. Aloitimme illanvieton syömällä hyvin. Hyvin graavautunut riimihärkä, salaatti ja pekoni pastis-sinapilla varmisti ettei juoma noussut päähän liian nopeasti. Aloitimme paikallista panimoa vastapäätä sijaitsevasta "perinteisestä irlantilaisesta baarista" jossa muutama TyöTove®i oli jo juhlimassa käärmeiden saarelta karkoitusta. Baarissa - tai ainakin meidän nurkassamme - tuntui olevan enemmän täällä asuvia saksalaisia kuin irlantilaisia, mutta iirien laulu raikasi - onneksi - yli monikertaisen itä-goottijoukon.
Siirryimme muutaman tuopin - ja laulun - jälkeen nauttimaan suomalaispainoisemmasta joukosta hurjasta, Patricin kadun ainoaan baariin - sivukujia ei lasketa. hiljaa siellä! - mutt'emme silti suomea solkanneet sillä emme olleet ainoita ei-paikallisia.
Viiden oluttuopin - joka täällä on selkeästi alkomaholipitoisempaa, koska se hieman nousi päähän - jälkeen pitikin sitten vaeltaa sänkyä kohti - ok, pubin sulkeminenkin vaikutti asiaan - sillä aamulla oli odotettavissa todella väsynyt herätys.

Koo-Koekeittiö oli graavannut jo viime viikolla riimihärkää jonka eilen sitten leikkasi ohuiksi fileiksi. Tätä suussa sulavaa lihaa nautittiin salaatin ja pastis-sinapoidun pekonin kera. Lautaselta kaavittiin viimeisetkin maut erittäin maukkaalla gluteenittomalla leivällä.

Which Silver Screen Siren are you?
brought to you by Quizilla

Miehelle joka on katsonut lähes kaikki Marilyn-elokuvat - ja jolla oli kaksi Marilyn-julistetta, joista toinen yli metrinen kantiltaan - tämä on Ainoa Oikea™ tulosvaihtoehto.

via. Matkalla

Koo-Koekeittiö wokkasi eilen teriyaki-maronoitua kanaa ja sekalaisia vihanneksia sekä riisiä.

Vieras sieltä kaukaa Suomesta kävi Old English Marketissa ostamassa puolestani kalaa, kun en aamulla koskaan pääse enkä halua ostaa päivän jäissä maanutta kalaa. Näköjään diskriminaationi on ollut turhaa sillä tämäkin kala oli ainakin eilistä - siis toissapäiväistä - joten sitä oli turha kuvitella gravaavansa. Yli vuorokautisen kalan myyminen - jollei se ole graavattu tai savustettu - pitäisi kieltää lailla. Parasta olisi jos kalat olisivat myyntipisteessä vielä eläviä ja ne tapettaisiin vasta ostohetkellä. Näin kalan pilaantuminen olisi vain ostajan vika.
Täkäläiset kalastajat leikkaavat kalan mielenkiintoisesti. Kun suomessa file leikataan selkäruotoa myöten - tapa joka helpottaa ruotojen postamista - täällä selkäruoto katkaistaan. Tapa jolle on myös varmasti syynsä - ainakin se on helpompaa - mutta herättää kummastusta. Esim kalakeiton valmistus vaikeutuu kun selkäruoro ei ole päässä kiinni. Samoin kuin ruotojen poistaminen.

Koo-Koekeittiö paistoi eilen -yllättäen- kaksi medaljongoitua lohifilettä joiden päälle kaadoin kermaisen jaloviina*-kastikkeen. Tämän lisukkeena oli riisiä. Kuulemma oli hyvää muutenkin kuin omasta mielestäni.

Tuli sitten viettettyä viikonloppu Dublinissa. Mukava kaupunki ja paljon shoppailumahdollisuuksia. Ehdin jo sunnuntaina puoliksi kirota, puoliksi kiittää sunnuntaikiinnioloja kun olin tarpomassa - erään vieressä nauraen - kenkäkauppaan ostamaan über-cooleja Dr. Martenin bootseja, jotka olin lauantaina bongannut, ja kauppa olikin kiinni.
Junamatka oli suomalaisittain ahdistava, jota pääsi pakenemaan ikkunasta näkyviin kauniisiin vihreisiin maisemiin kunnes ilta ja pimeys iskivät keskieurooppalaisen katalasti; yht'äkkiä. Junassa istutaan - ellei onnistu saamaan inva-/vanhuspaikkaa, kuten paluumatkalla - nelittäin eli vaunun molemmilla sivuilla on kaksi penkkiriviä, jotka aina tuijottavat toisiinsa. Keskellä on sitten pöytä. Jalkatilaa on vähemmän kuin lentokoneessa joka on polvivammaiselle painajainen - polvet sitten kivistivät kiitettävästi lauantaina kun perjataina tuli käveltyä kohtalaisesti. Onneksi perillä odotti jotain odottamisen arvoista...
Dublin oli upea kaupunki, mutta samalla identiteettiään etsivä - ainakin viime viikonloppuna - kun kaikkialla oli nostokurkia, osa uusista taloista toi mieleeni - kuparisine laseineen - L.A Law:n, osa muistutti itäblokkia paikallisine Itä-Pasiloineen ja Merihakoineen. Heinekenin rakennus - kuva ei, vielä, oma - oli jotain todella kauheaa. Se ei jotenkin mitenkään sopinut ympäristöönsä jossa oli korkeintaan nelikerroksisia rakennuksia. Vaan pisti silmään kuin Nesteen pytinki Espoossa tai se Aallon hirvitys Skattalla. Paikallinen, meidän Sosiaali- ja terveysministeriötä vastaava, rakennus oli myös jotain todella kauheaa. "Huomaa että kaupunki on yllättäen vaurastunut ja alkanut rakentamaan massiivisen mauttomasti" oli matkakumppanin kommentti. Hieman tuli mieleen Helsingin 60-70-lukujen hirvitykset tai Tallinna viime vuosikymmen alussa.
Mutta pääkadun "neula" - arvioilta kuusi-seitsemänkymmentä metrinen metallipiikki keskellä pääkatua - oli mahtava. Varsinkin juuresta katsottuna se vaikutti huojuvan pilvien vilistäessä yli.
Kaupunki oli paljoon suur-kaupunkimaisempi verrattuna tähän pieneen ja tiiviiseen Corkiin. Sen verran suur-kaupunkimaisempi että sinne on mentävä joskus pidemmäksi aikaa. Vajaa kaksi päivää, joka käsittää perjantai-illan, lauantaipäivän ja sunnuntaiaamun ei ole oikein riittävästi että pääsisi kaupunkiin "kiinni". Varsinkaan kun nyt kaupungissa oli poikkeustila Irlanti-Ranska rygbyottelun takia. Välillä ei tuntunut Irlannilta vaan Pariisilta kun vastaan käveli kadullinen ranskaa puhuvia baskeripäitä - tämän takia seuralainen ei edes voinut pitää baskeriaan keskusta-alueella. Hauskaa oli kaikesta huolimatta.

Hehän ovat kuin kaksi marjaa:

|
Freeway ja FinnKino

Asuintoveri herätti minut sohvalta eilen koputtamalla ulko-oveen. Olin nukahtanut katsoessani Vanilla Sky:ta. Huomaan että uusi työaika alkaa vaikuttamaan - kuudelta ylös, kymmenen aikoihin nukkumaan. Asuintoverin ongelmana oli avain joka ei toiminut enään oveemme. Lukko on aina ollut jäykkä, toivottavasti siksi että se olisi hankalampi tiirikoida - tämä kun ei ole mikään Ab. Lukko Oy:n valmistama lukko - mutta se toimi mainiosti minun avaimellani. Tutkimme vähän aikaa asiaa ja totesimme että huomenna on parasta käydä teettämässä uusi avain. Vertasin sitten avaimia valossa. "Kas, tuo kohtahan on erilainen kun tässä avaimessa. Ja tuo, ja tuo! Hetkinen, nämähän eivät ole samaan lukkoon..." Minun ei tarvinne mainita - jonka jo tein - että asuintoveri oli tulossa "illanvietosta" ja minut oli juuri herätetty nukuttuani sohvalla kaksi tuntia.
Ns. "user error".

Koo-kokeittiö haudutteli eilen lehmänkäristystä. Täältä kun ei saa poroa, eikä lammasta saanut haluamaani määrää - kun lihamarketti menee kiinni kuudelta samoin kuin SE kauppa jossa on lihatiski - joten tein sen lehmästä. Huono idea jos on nälkäinen. Aromit valloittavat koko asunnon ja nälkä vain kasvaa haistellessa.

Kuten sanottua
Nanaca†Crash 1930,09m

[edit @ 10.3.2005 klo 14:26] M.O.T 3680,70m

Ei tästä tule mitään. Täällä on mahdotonta kulkea ovista kun jokainen on antamassa tilaa toiselle riippumatta sukupuolesta tai siitä oliko ensimmäisenä ovella. Olenkin päättänyt vain kävellä ovista ja mahdollisesti pitää sitä auki takana tulevalle, mutta siihen se jääköön. Kun parhaimmillaan ovelle jämähtää viisi ihmistä pohtimaan kuka menee ensiksi niin alkaa ahdistamaan. Menköön se ensin joka saapuu ovelle ensimmäisenä. Varsinkin italialaiset tuntuvat vääntävän itseään mitä omituisimmille mutkille ja vaivalloisiin asentoihin, että he vain voivat pitää minulle ovea auki. Taidan tehdä jokaiseen oveen lapun "First come, First GO." Ymmärrän että naisille pidetään ovea auki tai että heidän annetaan mennä ensin - lattiahan voi olla liukas niinkuin melkein joka kulmassa oleva tötsä varoittaa - mutta ei jäädä kuitenkaan tukkimaan sitä ovea, vain siksi että joku sattuu olemaan käytävän toisessa päässä mahdollisesti tulossa juuri tälle ovelle. Ne palo-ovet menevät tarkoituksella kiinni automaattisesti.

Koo-Koekeittiössä keiteltiin eilen spagettia ja gorgonzola-kastiketta jossa mukana kinkkua. Verenkierto kiittää

Nähtävästi olen. Mutta näistä testeistä ei oikeastaan koskaan ole tullut huonoa tulosta. Niitä mitä ei tiedä pystyy arvaamaan - kyllä, kaksi arvattua vastausta, molemmat oikein. Monivalinnan helppous.
Kuinka salonkikelponen olet?

via. Schizo-Blog

Koo-koekeittiössä paisteltiin eilen teriyaki-marinoitua lehmän - ei se härkää ole nähnytkään, oikesti - ulkofilettä kera sekalaisten soijamarinoitujen vihannesten. Samalla graavasin lehmää ja loppuviikosta tarjolla riimihärkää.

Huomaan addiktioni alkavan taas vaivaaman. Teen täyskäänöksen ja suuntaan etelään. Astun puukarmisten lasiovien välistä sisään kadulta. Kestää aikansa ennen kuin pupillini tottuvat hämärään kadun valosta. Ehdin kirota jonoa, mutta tämä on ainoa paikka - tai ainoa jonka olen onnistunut järkevältä sijainnilta löytämään - jossa pystyn tyydyttämään kaksi melkein elinehtoista tarvetta kerralla. Muualla on hankala sulkea muu maailma pois ja vaipua nautintoon. Nautintoon, jota nämä ulkoiset ärsykkeet minulle tuottavat visuaalisesti, henkisesti ja fyysisesti. Koska en halua nautintoainettani kertakäyttöastiasta kokeilen uutta tuotetta joka ainakin hinnaston ja kuvien mukaan näytää tulevan lasista. Miten nämä edes kehtaavat tarjota asiakkaailleen aineita ja seoksia kertakäyttöisistä astioista? Kävelen varovasti rappuset ylös saatuani nautintoaineeni. Paikka on täynnä vieroitusoireiden hoitajia aineineen. Taustalla kuuluva musiikki raikaa "..get on the high..." jota säestää hammond - kauas ulos. Onneksi yksi loossi vapautuu juuri noustuani ja pääsen rauhaisaan paikkaan täyttämään vereni vieroitusoireita helpoittavalla -iinilla.

Juotuani kahvini - loppuvaiheessa haalean - suljen kirjani - myöskin loppuneen - ja poistun takin liepeet heiluen kahvilasta kadulle, tyydyttyneenä - mutta vain väliaikaisesti - kahvin ja kirjallisuuden tarpeistani.

Atrian nakkien - vai kenen nakkeja olikaan? - mainontakonseptia ollaan laajennettu myös Japaniin. Tuleekohan sielläkin "hyvä, hyvä" samanlaiseksi hokemaksi - vailla parempaa tietämystä mitä se tarkoittaa - kuin Suomessa?

Nauroin kippurassa, vedet silmissä useita minuutteja tämän nähtyäni.

Nyt paloi pinna tähän irlatilaisten kivikautiseen pankkijärjestelmään. Minun pitäisi maksaa vuokra mutta pankkini - täällä siis pitää asioida ns. kotikonttorissa - on auki vain 10:stä neljään mainiota muuten, mutta olen töissä reilun puolentunnin matkan päässä konttorista. Ei niin että se mitään auttaisi koska työni alkaa seitsemän ja kymmenen välillä ja loppuu kolmen ja kuuden välillä. Seitsemän vuoroja taas en voi tehdä koska täällä ei ole julkista liikennettä siihen aikaan.
"Mene maksuautomaatille tai nettiin", sanotte? Voi niin menisin mutta maksuautomaateista voi maksaa vain tietyille firmoille, siis sellaisille jotka ovat tehneet diilin pankin kanssa. Niitä on viisi. Saa arvata onko vuokranantajani, yksityishenkilö, yksi niistä. Nettimaksu olisi muuten hyvä idea mutta kun sen ideaa ei ole oikein kunnolla sisäistetty täällä. Voin maksaa vain toiselle yksityistilille, en firmoihin, koska "heillä on monta pankkitiliä ja se saattaa olla hämmentävää", ja sen on oltava samassa pankissa. Varmaan siksi etten vahingossakaan hukkaisi rahojani.
Tämä on siis rahojeni suojaksi. Noh, yhtenä vaihtoehtona on lähettää pankkiin kirje. Siis normaali kirje jossa pyydän että he tekevät tämän siirron. Onko tämä sitten turvallista. Aivan varmasti. Pitänee opetella tilinumeroni ja pankin numero ulkoa ja polttaa tämä lappu jossa ne on, jotta voin olla rauhassa rahojeni vuoksi.
Miten ihmiset maksavat laskujaan täällä? - eivät tod.näk. mitenkään, koska vain avatakseni puhelinliittymän minulla on oltava kahdet henkkarit, "proof of address" ja kirje pankilta -

Koo-koekeittiö keitteli viikonloppuna: nuudeleita ja tulista inkiväärikanaa sekä spagettia ja bolognese-kastiketta

Arrgh! Matemaatikko ja loogikko minussa jäi koukkuun. Pakko ylittää 2000 pistettä! Nyt vasta 1808 parhaana tuloksena.
Haluatko tuhota työpäiväsi? Oletko matemaattisesti perverssi? Aiheuta Ketjureaktio.

[edit klo 14:47] Nyt tuloksena 2106. Tavoite nousee 2500:n

Pöhelintukihenkilönä on välillä tylsää olla. Töitä kun ei voi hoitaa tehokkaasti ennakkoon vaan työaika on nökötettävä koneen ääressä. Asiaa ei helpota se että ulkona paistaa aurinko jonka valossa Virallinen Näköalapalmu kylpee paljastaen välillä takaataan cumulus-pilviä. Ei varsinkaan, kun takana istuva TyöToveri™ kysäisi josko haluaisin tyypata hänen moottoripyöränsä.
Onneksi työvuoro loppuu kohta - sitä ei helposti usko että kaksi lisätuntia viikossa nostaa työaikaa niin paljon - ja pääsen pimeään saliin kuuntelemaan inspiroivia biisejä - Eye of the Tiger elokuvasta Rocky, You'r the Best Elokuvasta Karate-Kid, Stronger Britney Spearsilta, Harder, Better, Faster, Stronger esittäjänä laulu- ja soitinyhtye Daft Punk.
Tätä kirjoittaessani aurinko ehtii jo melkein laskea, sen säteiden matkatessa vinosti suhteessa ilmakehään valon lyhyet aaltopituudet karsiutuvat pois, maalaten taivaanrannan melkein punaiseksi. Kaiken lisäksi Koo-Koekeittiössä odottaa marmoroitunut pihvi ja soveliaita lisukkeita. Viikkopalkkakin tuntuu nousseen 50€:lla.

Koo-Koekeittiö paistelee tänään - raa'ahkon - pihvin kera tuoreen chilin, kevätsipulin, paprikan ja valkosipulin - muutaman kynnen voisi jopa sijoittaa lihaan sisään ja paistaa vasta sitten. Pihvin päälle taidan sulattaa tuoretta vaaleaa cheddaria.

Onko puhelimessasi SiniHammas™? Onko sellainen myös tietokoneessasi? Oletko aina tarvinnut kaukosäädintä tietokoneeseesi? Esim. katsoessasi elokuvaa tietokoneen kautta haluat pysäyttää sen tai pitäessäsi luentoa käyttäen Keynotea tai PowerPointtia haluat vaihtaa sivuja menemättä aina koneelle? Tai kaikki musiikkisi siirtyy koneesta langattomasti steroihisi, mutta keittiössä kokatessasi haluat vaihtaa kappaletta kävelemättä takaisin sinne missä tietokone sijaitsee? Asenna siis Romeo. Se tekee kännykästäsi kaukosäätimen koneeseesi. Ohjaa hiirtä, volumea, näytön kirkkautta, soittoa, satunnaissoittoa. Kaikkea mitä Sinä tai joku muu - todennäköisemmin - on AppleScriptannut. Sammuta vaikka koneesi koskematta siihen. Mitä odotat? Lataa se jo! Ai niin, olihan koneessasi Pantteri tai Jaguaari?