rahina.info | blog

Se höyryää! Kuljetan kohteen varovasti pystybaarin tiskille. Kuppi kilisee hieman antisipaation tärisyttämissä käsissä asettiin. Lasken varovasti kohteen pöydälle ja temmon takin pois niskasta, sillä aurinko lämmittää - yksinkertaisesta lasista huolimatta - keväisellä voimakkuudella koko kehoa. Silmät sokaistuvat hetkeksi.
Nostan kupin asetteineen leuan korkeudelle ja imaisen nuhaisilla sieraimilla ne aromien riekaleet jotka reseptorini saavat imettyä limakerroksen läpi. Tummapaahtoista espressoa.
Puhallettuani - tottumuksesta - varovasti kahvia nostan kupin suulleni ja kaadan kuumaa nestettä nieluuni. Tyytyväisyyden tunne leviää koko ruumiiseeni. Olen euforisessa tilassa. Kulautan kupin nopeasti puolilleen ja tilaan toisen tuplan ... ei! Triplan. Minua katsotaan hieman kieroon mutta en välitä. Pikkuhiljaa päänsärky alkaa hellittämään. Juotuani tuplan minulle tuodaan tilaamani toinen ja olen valmis ottamaan vastaan sen tarjoaman kofeiinin ja välillisen endorfiinin jota aivoni käskevät ruumiini tuottaa palkkioksi tästä. Näen lokkiparven kiitävän kanaalissa hipoen veden pintaa. En edes harmittele etten ole paremman kameran kanssa - jota minulla ei ole - kuvaamassa myötäen ohikiitäviä lintuja vaikka niitä normaalisti halveksinkin.
Juotuani toisen kupillisen puolilleen ja nautittuani sen mukana tulleet tummat sveitsiläiset suklaat, suunnistan tiskille. Päätän tilata tupla-valkosuklaamochan. Mukaan.

Ruumiini päätti sairastaa viikonloppuna. Onneksi sekin on kuitenkin omaksut protestanttisen työetiikan ja toimii kuten kunnon proletariaatin tulee toimia, toisin sanoen se pitää huolen siitä etten sairasta työaikana. Sillä halusin tai en olen protestanttisen työetiikan orja. Täällä Irlannissa huoneeni on todella spartalaisittain kalustettu. Minulla ei ole mitään muuta kuin kaappi vaatteille, sänky ja pöytä. Edes tuolia en ole pöydän lisäksi hankkinut sillä se houkuttelee pysähtymään - sillä ettei minulla ole ollut rahaa hankkia tuolia ei ole mitään tekemistä asian kanssa - ja pysähdys on tie turmioon ja konkurssiin. Sillä työ on ilomme ja ainoa elon aiheemme - todellisuudessa se on raha joka seuraa työstä kun sen pääsee käyttämään sillä materia täyttää tyhjän tilan sisällämme.

Vaikka en olekaan täällä vielä hirveästi päässyt kokkailemaan - eikä täällä oikein ole resurssejakaan siihen - enkä uskalla tuoda tuohon keittiöön muiden pilattaviksi - kuka polttaa spagetin pohjaan tai jättää paistinpannun likoamaan?! - annan silti osani vellovaan sunnuntaifemmaan

1. Tuoretavaraa vai pakasteita?
Tuoretta. Ruoka on kuitenkin paljon parempaa kun molekyylit eivät ole muuttaneet muotoaan. Pakastettu ei enään maistu samalta - ylläri.


2. Parasta ennen -päiväysmerkintä; laki, ohjeistus vai koriste?
Laki. Lihan ja kalan kanssa vielä tarkempaa. Kalaa ei voi syödä - ellei se ole suolattu - kuin parin päivän sisällä taposta. Tyhjiöpakattu kinkku menee pilalle - mielessäni - jo parissa vuorokaudessa.


3. Jäätelö; pieni, kallis ja eksklusiivinen vai halpa jättipaketti?
Maitovammaisena en voi oikeastaan jäätelöä syödä joten kun päätän tehdä niin haluan sen olevan hyvää. Siksi satsaan laatuun.


4. Maito; punainen, sininen, vaaleansininen vai vihreä?
Soijapohjaista. Maitoa ei täysikasvuinen evolutiiviselta kannalta tarvitse ollenkaan, mutta jallu- tai ginikaakaota tekee aina välillä mieli.


5. Kassalla; kauniisti jonossa painavimmat ensin, leipä viimeisenä ja viivakoodi lukijaan päin vai kaikki sekaisin miten sattuu?
Siinä järjestyksessä missä ne käteen sattuvat. Yritän - paino merkityksellä yrittää - muistaa - muisti on tunnetusti hyvä, mutta lyhyt - lapata samantyyppiset tuotteet yhtä aikaa, mutta ei siitä koskaan tule mitään.

via. Skrubu

Työpaikallani® on muutama kahviautomaatti - sponsored by Nestlé - joista yksi on erittäin omituinen - mutta tuottaa jännitystä työpäivään. Se veloittaa kahvista - ja kaakaosta jota lähinnä juon - 25¢, periaatteessa. Käytännössä se antaa takaisin satunnaisen summan rahaa. Tänäänkin syötettyäni siihen 30¢, kone antoi saman määrän takaisin. Eilen se antoi 25¢:stä takaisin 10¢. Tämähän ei minua harmita, koska en koe siinä olevan mitään väärää, ettei Nestlé saakaan kyseisen kahviautomaatin kohdalla katteita kohdalleen. Valitettavasti työpaikalla ei ole kahvin suhteen muuta vaihtoehtoa - täytyy tuoda oma keitin ja kahvi.

Sain vihdoin selville miksi liikenne täällä on niin hirveää kuin se minusta vaikuttaa. Kuultuani vastauksen en ole yhtään yllättynyt. Täällä päin kun on periaate että jokaisella - täysi-ikäisellä - on oikeus ajaa autoa - oli taito siihen tahi ei. Se tarkoittaa käytännössä sitä että vakuutuksia on kahden laisia kalliita ajokortittomille ja ei niin kalliita ajokortillisille. Ajokortittomat merkataan liimaamalla etu- ja takalasiin L-kirjain. Olen täällä ollut vain taksien ja ulkomaalaisten - kahden italialaisen ja yhden espanjalaisen - kyydissä joten siitä miten paikallinen Dave ajaa, minulla ei ole tietoa. Kadun varresta seurattuna huonosti. Jokaisessa risteyksessä kaikilla tuntuu olevan etuajo-oikeus ja paha täällä olisikaan alkaa jarruttelemaan kun autot ovat yleensä ihan toisten perissä kiinni.

Vastaus esittämääni kysymykseen: Arvasitte kaikki (paitsi yksi) väärin. Vastaus on yksi ( 1 ) auto, yksi ( 1 ) bussi ja yksi ( 1 ) pakettiauto - onko se sitten kolme ja kaksi kolmasosaa ( 3 2/3 ) ?.

Päätin tuoda oman kontribuutioni sukkakeskusteluun jota toiseenkin otteeseen on käsitelty - ok eivät nuo olleet ensimmäisiä, taikka viimeisiä.
Kun muilla ihmisillä tuntuu olevan vaikeuksia löytää sukilleen pareja pesukoneen taikuuden jälkeen - niistä tulee puhtaita ja hyväntuoksuisia! - minun pesukoneeni tuntuu järjestelevän ne pareittain. Eilen lapattuani kasan pyykkiä, josta puolet oli sukkia - kaikki mustia ja samalta valmistajalta samasta erästä, vihaan sitä jos kangas ei täsmää. Taisteltuani ensin Brittiläisen imperiumin ihmeavausmekanismin - yhdyssana, taas - kanssa vartin sain pyykkini kuivumaan ja aina nostaessani sukkia ne tulivat pareittain ulos! Pesukoneeseenkaan ei jäänyt orpoja. Pesin tällä kertaa sukat tavanomaisesta poiketen irtonaisina joten sekään ei selitä tätä ihmettä. Onko kyseessä se että ammensin koneeseen parittoman määrän sukkia ja kone vei veronsa - 50% mahdolisuus - vai onko kone vain niin kätevästi suunniteltu että se lajittelee sukat valmiiksi?

Koo-koekeittio kokeili eilen valmistaa lihapullia. Valitettavasti minulla ei ollut korppujauhoja ja kaikki leipä oli Irlantilaista ihmeleipää - joka ei kuivu vaan homehtuu - joten jouduin soveltamaan korppujauhot spagetista. Onnistuuse niinkin.

Saimme juuri kuulla mukavan uutisen. Työn®Antaja teettää tyytyväisyyskyselyn Työn®Tekijöillään jonka on tapahduttava ASAP - siis miksi heillä ei ole JO tuloksia? - joten Ryhmämme on siirryttävä sen tieltä. Luokkamme ollessa kuulemma ainoa mahdollinen paikka jossa kyselyn voi toteuttaa.

Mitä meille sitten käy?
Meidät väliaikaishajasijoitetaan - rakastan yhdyssanahirviöitä - tuleviin toimipisteisiimme. Ts. minut heitetään Team Nordic/Finlandin joukkoon viikoksi. Muuten hienoa. Mutta Suuri ja Mahtava Suomi on keskellä ruotsalaisia ja norjalaisia joten siellä ei ole tilaa minulle. Vaihtoehtoina on se että minusta tulee siirtomaaetäpesäke tai huutolaispoika. En usko että kukaan on vielä herännyt pohtimaan sitä, että team suomi pitäisi pitää yhdessä - dynaamisuuden nimissä - ja että Ground Zero pitää sen takia uudelleen järjestää. Nooh ensi viikko tulee olemaan mielenkiintoinen koska pääsen taas kuunteluoppilaaksi, joka tarkoittaa että minä toteutan Toimeksiannon™ ja loggaan tapauksen kokeneemman avustaessa vieressä lähinnä tapauksen jälkipyykissä.

Palatakseni otsikkoon. Saa nyt ihan vapaasti arvata onko täkäläisissä taloissa termostaaattia vai ei. Tai edes muuta asteikkoa kuin on/off?

Olipa taas virkistävää törmätä suomalaisiin käytöstapoihin. Olen koko täällä oloaikani - jo kohta kaksi vai kolme viikkoa - joutunut toimimaan kuten "eurooppalaiset" eli tottumaan siihen että muut avaavat ovia ja päästävät menemään ensin. Onneksi vietin tänään tauon suomalaisen kanssa joten siihen mennessä kun sain automaatista Colani oli hän jo lähtenyt takaisin. Lisäksi pystyimme kävelemään kahdet rappuset pukahtamatta. Mahtavaa.

Lueskelin sivistyksen käsikirjan paaviutta käsittelevää kappaletta ja törmäsin mielenkiintoiseen huomautukseen; paavius perustuu vitsiin - ok olen aina tiennyt sen että paavius on vitsi, mutta en sitä että se tosiaa perustuu sellaiseen - tarkemmin sanoen Jeesuksen sanaleikkiin. "Tälle 'Pietarille' -Petrus (Pietari) = kallio - minä rakennan kirkkoni" - jolla viitattiin Pietarin kommenttiin Jeesuksen tiedustellessa mitä ihmiset ajattelevat hänesta ja mitä opetuslapset ajattelevat . Kuitenkin Rooman apostoli perusteli tällä vitsillä ja sillä että Pietari vietti jonkun yön Roomassa sen että hänen tulee hallita paavina. Myöhemmät paavit totesivat ettei sanaleikki ole välttämättä kaikista paras peruste ylivaltaan ja keksivät "Konstantinuksen lahjoituksen", joka siis on vallansiirto kirkon suhteen Konstantinukselta Paaville. 1431 humanisti Lorenzo Valla todisti teoksessaan De Voluptate että kyseinen asiakirja on väärennös.
Tämä on juuri sitä informaatiota mitä minun kannattaa lukea ja huomautella käsittääkseni kohtuu katolisessa Irlannissa. Valtiossa jossa baarit aukeavat sunnuntaisin sen mukaan milloin jumalanpalvelus loppuu. "Kyseenalaista paavin valta täällä ja ilmoita tukevasi Lutherin näkemyksiä", sitä sanoivat minulle kaikki yhteen ääneen.
Nyt pitää enään lukea tarkemmin Rooman perustuslakia ja hakea se sanaleikki mihin valtion uskonto perustuu ja sitten voin ryhtyä poliitikoksi Suomessa.

Aamuna valkeni taas miksi Irlatia - ja Brittein saaria ylipäätään - pidetään hieman takaperoisena ja kehitysmaahan rinnastettavana. Täällä ei saa lämmintä vettä! Asuintoverini kävi eilen illalla suihkussa. Saa arvata onko lämmintä vettä sitten aamulla. No ei. Mikä hemmetin kerrostalo se on olevinaan jossa lämmin vesi joudutaan itse lämmittämään ja jonka säiliö on on pienempi kuin suomalaisen vesijohtoverkkoon kytketyn kesämökin? Lisäksi kun kytkee suihkun päälle niin jostain kumman syystä veden paine pienenee n. kolmasosaan asetettusta. Eli kestää puolisen minuuttia ennen kuin vesi valuu hiuksista selkään. Onneksi kävin parturissa ennen tänne tuloa, muuten en välttämättä kastuisi ollenkaan. Saippuankin saa melkein pestyä pois iholta - kieltämättä ymmärrettävää koska täällä astianpesu käsittää huuhtomisen kylmän veden alla jonka jälkeen sille näytettään harjaa.
Ainakin herää aamulla jos ei muuta.

TyönAntaja® on nyt alkanut testaamaan kykyjämme toimia Työssä. Ensimmäinen koe meni poskelleen kun tein sen Ultimate™ virheen ja vaihdoin kahta vastausta kun luin tekstin uudelleen. Olisi pitänyt luottaa omaan muistiin - vaikkei yleensä pitäisikään. Kokeet ovat kieltämättä helppoja; tähän asti olemme saaneet käyttää kaikissa - kahdessa - kirjaa - alias "puuttuva manuaali" -, pohja-aineistoa ja AKB:tä. Joten osaamattomuus on vain luetun ymmärtämisessä eli omassa päässä. Onneksi sain tämän päiväisestä kokeesta täydet 100%.
Sain tänään ostettua - vihdoin - peiton ja tyynyn - kaksi kappaletta! - joten unen laatu parannee huomattavasti. Makuupussi ei kuitenkaan ole kaikista mukavin useita öitä peräkkäin. Varsinkaan kun tyynynä toimii vain viikattu pyyhe. Nyt enään pitää hommata musta tyynyliina, kun menin jättämään Suomeen molemmat.

Koo-koekeittiö valmistaa tänään: Lammasta - älkää sanoko taas koska eilen oli kermaista pekonipastaa - sienien, paprikan, pekonin ja sipulin kanssa, päälle sulatettuna valkoista cheddaria.

You are a Folkie. Good for you.
What kind of Sixties Person are you?
brought to you by Quizilla

via SchizoBlog.

Jotten kokonaan vierottuisi Blogistanin Suomiosastosta, osallistun arpimeemiin.
Arpia on ruumiissani monia. Parhaiten näkyy - nyt - kämmenselässäni olevat kun väänsin kättä naispuolisen ihmisen kanssa läksiäisissäni ja hän korvasi puuttuvan voiman upottamalla kyntensä käteeni.
Yksi on leuassani joka tuli kun minut kampattiin koulussa. Tietenkin juuri sopivasti Lanzaroten matkaa ennen joten olin lappu leuassa koko matkan. Molemmat polvet ovat yhtä arpea muutamien kovassa vauhdissa fillarilla asfaltille kaatumisten takia. Tällä hetkellä on lisäksi toinen sääreni arpeutunut, koska opettelin kävelemään portaita muutama viikko sitten.
Vasemmassa poskessa on pieni koiran pureman arpi. Vasemmassa kulmassa samoin, mutta se peittyy nyt kulmakarvoilla ja kulmakorulla. Jossain kohtaa päätä on golfmailan aiheuttama arpi joka tuli kun olin liian lähellä golfaajaa. Lisäksi vasemmassa rystysessä on suora arpi kun päätin kätevänä ihmisenä ottaa vannesahan ja imurin suuaukosta puupalan pois kädelläni.
Kaikesta huolimatta suurin arpi on vasemmassa nilkassa nilkkaleikkausen jäljiltä. Ollut jo kuusitoista vuotta.
Ihme että sitä on lapsuudestaan ehjänä selvinnyt. Henkisestä terveydestä ei puhuta.

Eilen oli ensimmäinen kunnon koulutuspäivä TyönAntajalla®. Käytimme puolet päivästä työhöntutustumiseen eli kuuntelimme sisääntulevia puheluita asiakkailta ja samalla tutustuimme teamiimme - tänään sitten kyseltiin kuka jätti tulematta. Team Suomi otti vastaan kymmenisen toimeksiantoa koko viiden tunnin aikana. Itse osallistuin kolmeen. Eli vaikuttaa kohtuu irc- ja pikaviestinpainotteiselta työltä mikä sallii myös blogaamisen - vaikka sainkin aikaan murhaavia katseita kun esiin tuli ajatus mahdollisten UK toimeksiantojen valuminen meille. Ajattelin kyllä muutenkin hommata virallisen englanninkielen pätevyyden niin pääsen tekemään ylitöitä. Tunti päivässä - @ 150% - ja puolikas lauantai - @ 200% - niin liksa tuntuu ihan kohtuulliselta.
Muutenkin TyonAntaja® tuntuu ihan kätevältä paikalta. Sisäisiä etenemismahdollisuuksia on paljon. Ehkä jäänkin tänne Irlantiin pidemmäksi aikaa. Mistä sitä vielä tietää?

Koo-Koekeittiössä tänään: Lampaan kylkiä paistettuna cajun-mausteissa, päällä kermaista paprika-sienikastiketta kera basmatiriisin.

Mahtavaa. Automaatti söi eilen korttini. Siis sen kortin jonka takana kaikki rahani ovat. Suomessa. Eilen oli illalla hieman paniikinpoikasta, kun pankin tylystä neuvonnasta todetaan etten voi saada korttiani takaisin vaan minun on soitettava Suomeen ja tilattava sitä kautta. Tietenkään minulla ei ollut - eikä vieläkään kiitos muistini - IBAN-numeroa Irlannin tiliini joten oli hieman tuskainen fiilis. Palkkaa kun tulee vasta viikon kuluttua torstaina.
Onneksi menin kaikesta huolimatta tänään siihen pankkikonttoriin mihin korttini oli jäänyt. Onneksi olen saanut skillin kassaneitien ylipuhumiseen - älkää kysykö mistä - joka toimi jopa kun sain pankista kirjeen jossa pyydettii luovuttamaan - silloisen, nyt on käytössä lasten visa - pankkikorttini puolen tuhannen euron tilin ylityksen takia. Kaksi kertaa onnistuin olemaan tarpeeksi katuvainen ja säälittävä, mutta kun kone imaisi sen niin en enään onnistunut... Muutenkin pankkijärjestelmät tuntuvat olevan kivikaudella - lukekaan 80-luvulla - kun täällä joutuu käyttämään pankkisiirtolomakkeita ja muuta ihmeellistä. Lisäksi osoitteen muutos vaatii todistuksen osoitteesta, etten vahingossakaan ohjaa postiani - ts. korttejani ja tunnareitani - jonkun toisen osoitteeseen, tullessani itse pankkiin vaihtamaan sitä. "Proof of address" on tietenkin helppo hommata kun esim kirje pankilta on käypä todiste. I rest my case.

Löysin asunnon ihan kivenheiton päästä keskustasta. Ja ihan vierestä menee dösäkin Knockaheeneyhin - siis TyöPaikalle®. Asuintoverit vaikuttavat ihan mukavilta heeboilta. Varsinkin Italialainen - saattaa johtua siitä että olen tutustunut häneen paremmin kuin Irlantilaiseen. Vuokra vaikuttaa ihan kohtuulliselta, mutta taidan silti yrittää muuttaa omaan asuntoon, ainakin sitten kun palkka nousee ja tunnen alueet paremmin. Nykyinen huone on nimittäin tuskallisen pieni. Mutta eiköhän se siitä. Pitänee alkaa hakemaan huonekalukauppaa jostain. Ja tyyny&peittokauppaa, koska en sitten pakannut sellaisia matkalle mukaan.

Taas on aika julkistaa tulokset millä hakusanoilla sivuilleni on eksytty joulukuussa.
Onneksi lista vaikuttavat kohtuu järkeviltä, mitä nyt muutama helmi on listassa.
Top 5:

1. riimihärkä
Luulevat raukat löytävänsä jonkun rapparin. Minä taas luulin että hyvän ruoan ystäviä olisi liikenteessä.


2. rahina


3. suolaista sadetta
Eppunormaali.com jää yhä taakse. Akun tehdas ja poko ovat yhä edelläni.


4. elokuvamainonta
Luottakaa rahina.netin analyysiin!


5. canterburyn tarinat
Tämä oli positiivinen yllätys. Sarjaa en nähnyt valitettavasti kuin kaksi jaksoa, mutta toivottavasti YLE uusii sen.

"Mukavia" yllätyksiä:

• aamuoksentelu
en myönnä kirjoittaneeni

• sinkkujen kohtauspaikka
Aivan varmasti.

• nina rutsch
Kuka?

• lada niva käsikirja


• känni
Yhä yhteydestä känni(tön)

• beyonce britney pink

Kuvia. Täällä. Selatkaa vaikka.
Toivottavasti löysitte mitä tulitte hakemaan.

Kemiläisiä ihmisiä on onneksi jäänyt pois.

Kiitän kaikkia 3280 kävijää. Olitte osallisena kymmenentuhannen kävijän rikoutumisesta joulukuussa. Satatuhatta täältä tullaan!

Täällä Irlannissa pitää olla varovainen juomisensa kanssa. Lueskelin paikallislehteä jossa oli iso uutinen opiskelijasta joka oli huudellut humalapäisään ihmisille ja sai sakot siitä hyvästä. Lisäksi nuorukaista saattaa odottaa tuomio Gardan - suomeksi poliisi - vastustamisesta ja tottelematta jättämisestä. Samalla sivulla oli myös kaksi pikku-uutista humalassa olleista naisista jotka olivat myös saaneet sakot. Ihan vain horjuvasta askelluksesta. Tässäpä Helsingin Kaupungille hyvä keino kartuttaa kassaa. Muutama poliisi Rautatientorille kolmen aikoihin ja rahaa tulee.

Ei kaikki ole silti niin synkkää kuin mitä olen kuvannut. Kaupunkia ollaan selkeäsi tekemässä turistiystävälliseksi - anteeksi svetisismi - ja autojen liikennöintiä ja parkkeerausta kauduilla ollaan rajoittamassa. Samoin kuin roskaamista.
Lisäksi täällä on aasian katastrofiin reagoitu aktiivisemmin kuin Suomessa. Lehdissä ei ole niin paljoa uutisia kärsivistä Corkilaisista, mutta melkeinpä jokaisessa kaupassa on purkki jossa kerätään rahaa katastrofin uhreille. Lisäksi tänään pääostoskadulla oli muutama nuori sähkökitaran ja rumpujen kanssa soittamassa ja keräämässä rahaa edellämainittua varten - tai ainakin he niin väittivät. Oli tarkoitus mikä hyvänsä annoin muutaman lantin, sen verran hyvää soitettu musiikki oli.

Katu tulee sänkyyn kun ikkunan alla autot ajavat - väärällä puolella katua - kuuttakyymppiä - ja aamuradiossa valitetaan että 60km/h on liian vähän - niin että melu tunkeutuu kylmän lisäksi yksinkertaisesta ikkunasta läpi. Kokoajan vaivaa paranoia että ikkuna on unohtunut auki. Sänky on tietenkin sijoitettu ikkunan viereen ja lämpöradiaattorit energiatehokkaasti vastakkaiselle seinälle oven viereen. Voi vain arvata onko huoneessa kylmä. Lämpötila on sitten ratkaistu pölyisellä huovalla ja kahdella peitolla. Mahtavaa.
Aamulla kun lähden juoksemaan kohti työpaikkaa ensin paleltuani suihkussa jossa ei valu kunnolla vettä ja sitten huoneessani kylpyhuoneessa jossa ei ole lattialämmitystä. Tekisi mieli panna villasukat jalkaan, mutta kun ei voi kun on märkä. Matkalla totean että irlatilaiset autoilijat eivät välitä edes suomalaisen vertaa jalankulkijoista. Jalkakäytävät ovat puolentoista ihmisen levyisiä ja saattavat päättyä hetkellä millä hyvänsä - jota ei erota kuin vasta liian myöhään sumun takia - autot ajavat silti kuuttakymppiä vaikka tie on mutkainen ja näkyvyyttä ei viittäkymmentä metriä. Suojateita ei ole, koska kukaan ei niitä käytä, koska autot eivät hidasta niiden kohtalla - nyt puhutaan ihan normaalista lähiöalueesta, keskustassa on niitä muutama - tietenkin tämä on mukava noidankehä. Heijastin tulee täällä käyttöön. Ehkä tähän vielä tottuu.

"Ensin katse vasempaan,
ja sitten oikeaan.
Auton alle;
Antaa mennä vaan

Tänään oli ensimmäinen työpäivä TyöPaikassa®. Vaikutti mukavalta paikalta. Tulen saamaan oman koneen ja työöydänkin käyttööni - osalla oli aika mielenkiintoisesti personoituja työpisteitä. Yhden tutun sini-valkolipunkin bongasin jossain siellä huoneessa. Taitaakin työpaikkani olla ainoa sisätila missä en palele; yksinkertaiset ikkunat ovat syvältä. Huoneessani on kokoajan fiilis että ikkuna on auki. Kuulemma Hollannissakin on sellaiset käössä.
Onneksi TyöPaikka tarjoaa henkivakuutuksen - ja sairasvakuutuksen - en usko että tulen oppimaan vasemmanpuolesta liikennettä missään kohtaa. "Katso ensin vasemmalle, sitten oikealle ja lopuksi vielä vasemmalle" on liian hyvin iskostunut pähäni. Mitäköhän siitä tulee kun ajattelin hankkia moottoripyörän - mikäli vakuutukset eivät ole liian kalliita, mitä ne kuulemma eivät ole - tai ainakin polkupyörän - taitaa olla realistisempi visio. Pääsisin sitten aamuisin saunan kautta töihin. Ja kyllä TyönAntaja® tarjoaa oikean saunan. Espanjalainen työtoveri valitti että se on liian kuuma ja varoitti ettei sinne saa mennä alasti - kuulemma ongelmana lähinnä suomalaisten kanssa. Miksiköhän - löylyä saa kuitenkin heittää!
Ensimmäinen korkki on tarkoitus korkata huomenna. Sitä ennen en viitsi lisätä blogiin uutta lisänimeä.

Eilinen päivä oli ehkä hirvein mitä olen koskaan aikaisemmin kokenut. Aamulla kun heräsin läksiäisteni jälkeen olin saanut viestin jossa kerrottiin että lähtöni on keskiviikkoaamuna klo 6:40, kentällä oltava tuntia aikaisemmin. Pakattu ei ollut kuin kolmisen laatikkoa kirjoja ja asunto oli aivan kaaos. Olin odottanut lähd;n olevan joskus keskiviikkona, mutta että ihan aamusta! Nooh onneksi minulla oli seuranani tarmokas organisaattori ja krapulainen ystävä - joka vääntäessämme kättä päätti hävitessään upottaa kyntensä kämmenselkääni; tosi kivat jäljet - sekä my;hemmin auttamaan tullut isä - joka kommentoi puhelimessa jotain kahdesta täysin kauhuissaan olevasta ihmisestä. Minua kuvailtiin enimmäkseen "puulla päähän lyödyksi" sekä "kauhuissaan olevaksi". Pakko my;ntää että olo oli jotain sellaista. Fiilis oli kuitenkin sitten lentokoneessa, kun näin Amsterdamin valot, aivan mahtava. Meri oli aivan ihmeellinen hieman pilvien alapuolelta; se näytti isolta laajalta kovalta pinnalta jossa on muutamia valkoisia viiruja. Tiesin että viirut ovat aaltoja, mutta niiden olisi silti pitäinyt liikkua. Se oli aivan eloton. Kuin asfalttikenttä.
Saavuttuani Irlantiin minua tervehti ensimmäisenä sää; tuulista, koleaa ja tihutti. Jopa vessassa veti. Odottaessani 25 kiloista matkalaukkuani kuulin määyntää, mutta my;hemmin huomasin että se olikin vain lapsi jonka reppu piti sellaista ääntä. Suurimmaksi osaksi päivä on ollut aurinkoinen, mutta välillä petollinen sää on yllättänyt. Oli mukava kävellä ulkona kun alkoi tihuttamaan vaakasuoraan. Vettä ei satanut paljoa, mutta kun blosaa vajaa 15m/s niin kokonaisvaltainen kastuminen on taattua.
Oleskeltuani B&B paikan huoneessa luulin että siellä oli ikkuna auki kun oli viileähköä ja kaikki kadun äänet kuuluivat läpi, mutta se olikin vain yksinkertaisen ikkunan ihanuus. Miten nämä ihmiset voivat elää tuollaisen kanssa? Kaipa se että pihalla kasvaa käpypalmu - en muuten tunnistaisi, mutta tämänkin opin melkein viisivuotiaalta veljeltäni - lämmittää sitten ihan tuplan tai triplan edestä. Huomenna ensimmäinen työpäivä aamulla kasilta. Tiedän minne olen menossa, mutta tarkkaa sijaintia en. Taksi pelastaa.

Jenkkinappiksen nappainjarjetys on ihan syvalta!

Valitsin tämän sunnutaiviitosen julkaistavaksi meemiksi vain yhden kysymyksen takia. Jokainen saa arvata mikä on se, jonka takia valitsin tämän.

1. Ketä elossa olevaa, tunnettua, suomalaista naista ihailet ja miksi?
Kuten muutama muukin on jo vastannut, Tarja Halonen on ehkä paras - ja ainoa todellinen mieleenjuolahtava - vaihtoehto. Syynä on puhtaasti ominaisuuksiini syvästi iskostettu auktoriteetin kunnioitus ja mikä olisikaan suurempi auktoriteetti kuin Presidentti?


2. Ketä elossa olevaa, tunnettua, suomalaista miestä ihailet ja miksi?
Muutama vuosi sitten olisin listannut tähän Georg "Jori" von Wrightin, mutta ensimmäinen premissi rajaa hänet pois. Taidan nostaa jalustalle hänen sijaan Jörn Donnerin. Syynä kulttuurivaikuttavuus Suomessa - vaikkeivät elokuvaprojektit niin ihmeellisiä olekaan sekä ura vasemmistolaispoliitikkona.


3. Jos saisit päivän verran olla tällä hetkellä elossa oleva tunnettu henkilö, kuka haluaisit olla ja miksi?
Koska olla joku tarkoittaa sitä että se henkilö on fyysisenä olentona, mutta minä kontrolloin häntä niin en valitse Yhdysvaltain presidenttiyttä, vaikka valtaa muuten halajankin. Jotenkin oloni tulee likaiseksi kun visioin muuttuneeni G Bushiksi katsoessani peiliin -vaikka se naurettavan lapsellista onkin. Taidankin siirtyä ideologiavaihteelle ja valita kohteekseni Leninin, joka lepää mausoleumissaan neuvostoteknikalla kryogenisoituna odottaen, että kommunismi voi taas nousta eikä sen voittokulkua estä enään ihminen heikkouksineen, vaan sen on korvannut Nietzschenkin visioima über-menche! - lisää tähän hullun nauru


4. Kun olit pieni, piditkö esikuvanasi jotain tiettyä henkilöä, tunnettua tai tuntematonta?
Kun olin pieni, pidin esikuvanani Aku Ankkaa jonka kaltaiseksi halusin tulla isona. Enkä nyt tarkoita nykyistä Aku Ankka-lehdessä esiintyvää ankkaa, vaan kombinaatiota joka koostuu Taliaferron stripeistä, Barksin sarjakuvista ja 40-50 -lukujen Aku Ankka -piirretyistä. Propaganda-Akut ovat yhä kenties parasta mahdollista katsottavaa. Nykyään niissä kiinnittää huomiota vain eri asioihin.


5. Jos sinut valittaisiin Vuoden Suosituimmaksi Naiseksi/Mieheksi, minkä toivoisit olevan syyn siihen?
Kysymys on niin absurdi etten oikein osaa vastata siihen. Kykyni provosoida kanssaihmisiä on kuulemma niin hyvä ettei se oikein mitenkään tunnu mahdolliselta. Silti, mikäli näin tapahtuisi, tahtoisin sen olevan seurausta innovatiivisuudestani jonkin minulle merkittävän asian saralla - joka sulkeekin pois merkityksellisyyden kaikille muille. Kenties koska olen empiirisesti osoittanut todistettavasti ettei oikeastaan mitään ole olemassa ja kaikki havainnoimani asiat ovat harhaa vain omassa päässäni tai missä lienevätkään. Oikeastaan minulle myönnettäisiin tuosta hyvästä varmasti Globaalisti Vihatuimman ihmisen titteli, koska kuka oikeasti haluaisi tietää olevansa harhaa Minun päässäni? Silti olisi toivottavaa, oli palkinto kumpi hyvänsä mistä mahdollisesta tai mahdottomasta syystä tahansa, mikäli palkinto myönnettäisiin kuolemani jälkeen, jottei minun täytyisi kuolla häpeästä.

Kävin eilen uudistamassa vaatevarastoani - viisaasti juuri lähtöhetkellä - ja menin melkeinpä ainoaan kauppaa Helsingissä, ja kenties koko Suomessa, mistä saan sopivia vaatteita hyvillä leikkauksilla käymättä räätälillä. Asioidessani kaupassa ja pohtiessani minkälaisen paidan nyt ottaisin, minua avusti ystävällinen miesmyyjä - jonka kokoelmaa kuulemma kaikki vaatteet ovat - joka antoi hyviä ideioita. Käydessäni sovittamassa vaatteita kyseinen myyjä kävi tarkastamassa että minulla oli sovitettavaa ja pahoitteli juuri jälkeeni tulleelle naiselle että koppi on juuri nyt täynnä. Minulla meni muutaman paidan sovittamiseen ehkä kymmenisen minuuttia. Poistuttuani lähdin etsimään väri- ja leikkausvariaatioita jolloin säntillsesti odottanut nainen pääsi sovittamaan. Löysinkin taas muutaman paidan. Koppi oli sitten varattu joten päätin sovittaa hyvännäköistä takkia jota olin jo pidempään ihaillut - joka sitten löysi tiensä ostoskassiini. Myyjä tuli sitten päivittelemään minulle miten naisilla aina kestää sovituskopissa niin kauan - vaikka mielestäni hän oli ollut vähemmän aikaa kuin minä siellä - ja alkoi hoputtamaan naisparkaa kopissa "Täällä on valitettavasti muitakin asiakkaita. Ei sitä koppia voi koko päiväksi varata". En ole koskaan nähnyt myyjältä niin tylyä käytöstä asiakastaan kohtaan. Lähinnä minua ihmetytti se että nainen oli selvästi varakkaampi kuin minä - ainakin mikäli asustuksesta voi päätellä mitään; ja miksi en päättelisi, oma vaatetus oli rähjääntyneet mustat levikset, musta villapaita ja kulahtaneen näköinen nahkatakki - ja olisi varmasti ostanut kyseisen vaatekappaleen, mutta tyly linja jatkui. "Voiko tämän varata maanantaiksi?" "Ei! Se on ainoa kappale." Kello oli lauantaina neljän kieppeillä.
Pääsin tulokseen naisen lähdettyä ja maksaessani minulle esiteltiin tulevaa mallistoa - joka oli aika jees, jos sitä tulee mustana. Esitin ainakin toiveen - ja kaiken lisäksi sain 20€ alennusta koska en ollut ajatellut ostaa takkia mennessäni liikkeeseen. Nähtävästi sukupuolella on joskus väliä, vaikkei saisi.

Tänään on tullut kaivettua vanhoja haavoja todella kipeästi auki. Harmittaa että asian katalyytiksi tuli mikä tuli ja että täysin asiasta ulkopuolinen ihminen joutui kuuntelemaan ja ottamaan osaa tapahtumiin. Kukaan ei luultavasti ole ylpeä tapahtuneesta. En kylläkään jaksa olla pahoillani kuin siitä että asiaankuulumattomat joutuivat ottamaan osaa.
Onneksi tänään on ollut mukavaakin. Tänään jäi huisin kätevä monkijä taas jumiin tällä kertaa vielä pahemmin. Kyllä se silti saatiin jäältä pois.

Koo-koekeittiö jatkaa vierailuaan Kuusamossa valmistaen tänään hirven sisäfilettä puolukkasurvoksella kera riisin - pitkäjyväistä, kun ei täällä ole basmati- tai jasmiiniriisiä.

Pohjoisessa on lunta. Sitä menee myös lahkeeseen jos kävelee syvässä lumessa. Olen silti päässyt loiventamaan asennettani uusia bemareita kohtaan - en silti siedä niiden väärinpysäköintiä.
Asioita joita olen tänään oppinut:

• Lumiketjujen kiinnittäminen renkaisiin - tänään tehnyt sen kymmenisen kertaa kunnes totesimme että on parempi tehdä lukkoon viritelmä (letkuliittimillä) - on loppuen lopuksi aika helppoa.


• Mönkijä saadaan kuopasta, jonka se on itse tehnyt, nostamalla se n. kolmenkymmenen asteen kulmaan.


• 13-vuotiaan pikkusiskon saa houkuteltua kierimään lumessa, kun suostuttelee sopivasti - lupaa heittää hankeen jos ei suostu kierimään lumessa.

Koo-Koekeittö vieraili tänään Koramoniemellä ja valmisti siankylkeen käärittyjä kanankoipia riisipedillä puulämmitteisessä uunissa.

Oli taas aamu. herään 5:50 ja alan kehittämmään itselleni aamiaista. Alan pakkaamaan kunnolla neljää yli lähtevään junaan vasta puolen jälkeen. Ei siis mitään uutta auringon alla. Varttia vailla isäni soittaa ja kysyy olenko junassa.
Kymmentävailla spårapysäkillä ollessani huomaan tarvitsevani kipeästi taksia, Helsingin liikennelaitoksen tarjotessaan palveluitaan vasta viiden minuutin kuluttua. Taksikuski - ja minä - kiroili kun kaupungista ulospäin - siis ihan keskustassa - oli mukava neljän valon punainen aalto, kohtuu hyvin matkalle jossa viisi liikennevaloa. Matkalla tajusin jättäneeni iPodini ja cd-levyni kotiin "työpöydälle". Onhan koneessani musiikkia samanverran kuin iPodissa, mutta ei näistä rimpuloista voi mitään kuunnella, varsinkaan matkustaessa. Elänen musiikitta lauantaihin.

Koo-koekeittiö valmisti eilen: Tortellineja joiden päälle heitettiin hyvin maustettua possun kylkeä, sinihomejuustoa ja kananmuna.

Valokuvamuistissa ja asioiden sijoittamisessa työpöydälle hajota ja hallitse -periaatteella on omat hyvät ja huonot puolensa. En ole perinteisessä mielessä järjestelmällinen ihminen joten järjestyksen ylläpitäminen tuottaa suuria vaikeuksia, kun kuitenkin muistaa että se kynä jota aina käytän on, ei kynätelineessä, vaan oikean käteni ulottuvuuden rajamailla pöydän etureunan tienoilla - ainakin joku niistä mustista kuivamustekynistä. Samoin kuin kaikki työhön akuutisti liittyvät printit ovat samalla kohtaa vasemmalla koska katse kääntyy luontevammin vasemmalle - tiedä sitten miksi. Oikealle puolelle samaan kohtaan sijoitettuna ne ovat käytännössä katveessa vaikka olisivatkin lähempänä monitoria ja jonkun mielestä juuri siellä missä ne ovat tehokkaimmin esillä. Mm. edellä mainituista selektiivistä hotspoteista ja katvealueista johtuen näppiksen edustalle jätetty lappu jää unholaan kun taas näppiksen takana - tai monitoriin liimattu - lappu huomioituu paremmin. HaJaHa ei toimi/toimii täydellisesti, kun jonkun pitää hakea jotain työpöydältäni. Sama kuin kirjoittamisessani; kukaan muu ei ymmärrä missä se on/mitä siinä lukee.
Hajota ja hallitse ei myöskään toimi kun pitää siivota ja kasata omat kamat. Olen nyt kahdesta lähtien siivoillut ja kasaillut tavaroitani, enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Pikkuhiljaa alkaa jo työpöytä erottumaan post it- ja A4-kuorrutuksen alta. Se on väriltään harmaa-musta.

Kuinka monta kertaa pitää käydä kaupassa että saa yhden paketin maissijauhoja?

Kolme.
Torstaina olin niin innoissani vihdoin löytämästäni vaniljatangosta, että unohdin kaiken muun, enkä sitten voinut leipoa suklaavanukasta perjantaina vietettyihin läksiäisiini. Noh, koska muistini on kuin norsulla - ääretön ja mahtava, mutta keino hakea sieltä jotain on rikki - unohdin sitten ottaa sivarikorttini perjantaina mukaan. Kortin jonka Valtiomme™ velvoittaa minulla sitten olevan jos vaikka jotain joskus mahdollisesti kiinnostaisi olenko suorittanut asepalvelukseni ja tietokantaan ei olekaan pääsyä. Käynpä sitten palauttamassa kortin huomenna. Samalla voin viedä kohta leipomani suklaavanukkaan kahvitunnin piristykseksi. Ja se on jotain mitä aivan varmasti leivon, koska kävin tänään kahdesti kaupassa hakemassa sitä maissijauhoa. Jonottaen molemmilla kerroilla aivan kipeässä jonossa, koska perheelliset ihmiset on nyt pakotettu pikkukauppaan ostoskärryineen. Ja tietenkin edelläni oli joku joka ensin unohti jotain - ei sillä kymmenmetrisellä jonolla niin väliä. Kyllä me odotamme juuri Sinua - jonka jälkeen toinen kaivelee pennosiaan taskustaan todetakseen lopulta etteivät ne riitä ja hän maksaakin kortilla. Edelläni on sitten enään mies jonka kärryssä on kuutio ostoksia. Onneksi hän toimii tehokkaasti ja maksaa kortilla. Paha vain että hän tajuaa juuri kun on minun vuoroni että hänellä onkin bonuskortti ja kassaneiti säntillisesti keskeyttää ostosteni lappaamisen ja tekee jälkibonushyvityksen. Päästyäni tästä kaupan ovelle tajuan ettei mukanani ole niitä maissijauhoja. Ei kun uudelleen kauppaan.

[edit]
Saa sitten jokainen arvata tajusinko ostaa maitoa, kun ne juotiin eilen illalla kaakaon, ginin tai jaloviinan ja chillin kera pois. Taidanpa suunnistaa kauppaan

Koo-koekeittiö kokeili valmistaa tänään suklaavanukasta. Onnistumisesta ei ole, vielä, tietoa. Ainakin astioita kaavittaessa maistui hyvälle.