rahina.info | blog

Jos täällä sattuu olemaan vapaapäivä kun palkanmaksu tai -laskupäivä arvatkaa meneekö etusijalle ne n. 100 proletariaatti jotka ovat riippuvaisia yhden ihmisen palkanlasku nopeudesta vai se yksi joka on sitten sen maanantain poissa? Saa avata ihan vapaasti. Sama käy jos se yksi ihminen joka laskee palkkojamme sattuu olemaan lomalla. Eli meidän pitää palauttaa tuntilappumme - ihan niinkuin paikallaoloamme ei saisi mitenkään muuten todennettua - perjantaina maanantain sijaan. Tänään se oli jopa kymmeneltä aamulla kun normaalisti se pitää tehdä ennen yhtä.
Tämähän ei muuten haittaisi, mutta nyt en voi tehdä ylitöitä lauantaina. Tai no voin, mutta minun pitäisi tietää jo tänään kuinka monta tuntia jaksan tehdä. Voi olla että teen vain kolmetuntia tai sitten innostun ja jaksan kuusi. Pointtina on etten tosiaan halua päättää sitä etukäteen - tai sitten muista tehdä sitä seuraavan viikon palkkaan.
Nyt toivon tosiaan että vaikka palautin lapun puolituntia myöhässä saan silti palkkaa ensiviikolla, koska muuten Suomeen matkustus vaikeutuu ja palkanlaskenta saa vieraakseen vihaisen suomalaisen kirveen kanssa tivaten palkkaansa.

Tämä on lähinnä testiblogaus.
Hain juuri Applen Dasboard -sivuilta DashBlog Widgetin jolla voin blogata avaamatta bloggeria. Ensikosketuksen perusteella tuntuu ihan kätevältä.
Suosittelen kaikille Bloggeria käyttäville Mac OS X Tigerin omistajille - joita on, varmaan tosi monta ainakin tällä hetkellä.

"- Bloody foreigner.
Mitä? Paljastiko kirkkaanpunainen "Peoples republic of Cork" -paitani minut taas?
- Sorry, you got the wrong guy. I'm the soaked foreiner."

Tuli sitten ajettua eilen kaatosateessa kotiin. Ei muuta kuin kaikki mahdollinen reppuun - nyt kiittää muovikuorisen Boblbeen vedenpitävyyttä - ja pyöräilyshortseissa ajamaan. Lokasuojia ei tietenkään ole; nehän nostavat painoa. Mutta eivätpä ne minua yhtään kuivemmaksi olisi tehneet. Vähän minua paikallisessa R-Kioskin ja Alepan hybridissä katsottiin mutta sain tehdä ostokseni rauhassa kastellen levittäen ulkona velloneen sateen sanomaa kaikkialla missä kuljin.
Pakko myöntää että mutkaisessa alamäessä hieman hirvitti kun vauhti hipoi taas viittäkymppiä, mutta selvisin elossa jopa pelkäämästäni mutkasta.
Tänään en sitten päässyt fillarilla vaikka aikataulu ja suunnitelmat sitä olisivat vaatineet. Tuuli jonka uhattiin käväisevän 100km:n tuntinopeudessa ei tihkusateeseen yhdistettynä ole paras ajokeli. Varsinkaan kun ikkunastani näkyvät isot harvoin säätä noteeraavat puut huojuivat kuin lepikko.

LäpimärässäKoo-Koekeittiössä porisi eilen jotain mitä saa keskimääräisestä irlantilaisesta kioskin tapaisesta; spaghetti ja carbonara-kastike. Lämmikkeeksi muutama lasi paikallista viskiä.

Erinäisten teknisten ongelmien takia en ole pystynyt vähään aikaan blogaamaan; siksi tänään enemmän entryjä.

Pyöräily täällä Corkissa on pyöräteiden puutoksesta huolimatta mukavan helppoa. Autoilijat tuntuvat luokittelevan pyöräilijän jostain kumman syystä melkein tasavertaiseksi eivätkä ohittele jos ei ole tilaa ja antavat jopa joskus tietä!
Täällä pyöräillessä "ylämäkifetissini" joutuu koetukselle. Pyöräiltyäni lauantaina TyöPaikalle™ ja takaisin jouduin puolivälissä mäkeä pysähtymään ja pudottamaan sykkeeni niinkin alas kuin 130 tienoille, ennen kuin kapusin sen kokonaan ylös - toivottavasti sykemittarien käyttäjien joukossa liikkuva legenda siitä että sydämen elinaika on X lyöntiä, ei pidä paikkansa. TyöPaikka™ nimittäin sijaitsee melkein Corkin korkeimmassa pisteessä ja valitsemani reitti taisi olla jyrkintä rinnettä ylös, autoillakaan eivät kierrokset suurensuuria mäessä ole. Onneksi ruumis palauttaa itsensä kuntoon jossa se on ollut, kun aloitta treenamisen uudelleen, yleensä pääsee jopa parempaan kuntoon. Vielä en kuitenkaan voi kiivetä Killarneyn huipulle. Mutta vielä tänä kesänä se on tavoitteena. Vuoden kuluttua sitten Tour de Ireland.
Paluu Töistä™ ei myöskään tule olemaan helppoa, sillä alamäessä nousee vauhti liiankin helposti yli viidenkympin ja tie on erittäin mutkikas ja vaarallinen. Odotan vain sitä sateista päivää kun tulen mäkeä alas jolloin jarrut eivät toimi kunnolla ja heitän lipat vesiliirrosta melkein 90°:n mutkassa auton alle. Aloin jo pohtimaan josko pitäisi vaihtaa haarukka jossain vaiheessa sellaiseen johon saa levyjarrun jotta olisi edes yksi toimiva jarru sateella... Mutta voi olla että sitä ennen tulee ostettua "aerodynamisemmat" vanteet.
TyöPaikka™ tukee urheillen töihin saapuvia korkeapainesuihkulla ja saunalla. Mikä näin irlantilaisittain ei taida olla mikään huono etu - varsinkaan kun suihkut normaalisti liruttavat vettä ja saunoja ei joka talossa ole .
Parasta kaikessa on se etten tunne enään oloani apaattiseksi vaan virkeäksi ja energiseksi.

Koo-Koekeittiössä eilen striploin-pihvi -lienee jotain ulkofileen tapaista- ja jättikasa sunnuntaista salaattia.

Koo-Koekeittiö kiehutti sunnuntaina punaviinissä lammasta, hillosipuleita, suolakurkkua, pekonia, sipulia ja valkosipulia kuutisen tuntia aiheuttaen suurta henkistä tuskaa aromien leijuessa ymrärillä valloittaen koko asunnon. Lisäkkeinä oli valkosipuliöljyttyjä uuniperunoita ja vierailevan tähden valmistamaa sahramiriisiä italialaisittain; risotto á la milanese. Alkuruoaksi salaattia sekä kaurakeksejä joiden päällä pestoa ja sulatejuustoa, ja lopuksi jälkiruoaksi suklaakääretorrua ja Jaloviinaa*. Apertiivina Marttinia - valitettavasti ei ollut Giniä joukkoon - ja ruokajuomana parisen pulloa punaviinia.
Vieraat poistuivat kylläisinä ja kokkikin vieri sänkyynsä ähkyssä.

Joku on selkeästi tietoinen aamuheräämisen vaikeudesta - ei niin että sellaista olisi ollut esimerkiksi tänään, vain kaksi kertaa torkkua - ja lähetti minulle uutisen uudenlaisesta herätyskellosta.
Kieltämättä tuo kuulostaa kiehtovalta, eikä kellon kanssa nukkuminen tuota minulle ongelmia - varsinkaan nyt kun vieressä ei ole ketään joka asiasta vihjaisi. Ongelmana taitaa olla ettei noita vielä valmisteta - tai ainakin niin valmistajan sivusto vihjaa. Toisena ongelmana taitaa olla se että milloin noita tulee kehitysmaihin saataville... Luultavasti silti ensimmäisenä TV-Shøpin kautta.

Koo-Koekeittiössä kiehui eilen kattilallinen gnocheja - vai miten se nyt kirjoitetaankaan - ja kermainen rockford-kastike johon oli pilpottu viskisalamia - erittäin savuista -.

Muuttaessani Suomesta minulla jäi muutama kirja joita olen kaipaillut.
Toinen on "Hakkerietiikka ja infomaatioajan henki". Toinen on hieman vaikuttavampi - sekä yksilö– että yhteisötasoilla -, Zen ja Moottoripyörän kunnossapito. Nyt kaipuuni täyttyi kun divarissa silmäni osuivat sen englanitilaiseen painokseen. Jätin Lance Armstrongin elämäkerran etsimisen sikseen ja suunnistin kotiin - kahvilat olivat jo kiinni - lukemaan.
Olen muutama vuosi aikasemmin yrittäinyt lukea sitä alkuperäiskielellä, mutta silloinen - taisin olla 17 tai 18 - englannin taitoni ei riittänyt teokseen jossa oli filosofista sisältöä. Lisäksi luin sitä silloin väärin. Aina kun törmäsin tuntemattomaan sanaan en päätellyt sitä kontekstista vaan tartuin sanakirjaan. Järkikin sanoo että tuolla tekniikalla kirjan kahlaamisesta tulee elämää suurempi projekti eikä sitä saa koskaan loppuun.
Nykyisin sen lukeminen taitaa olla helpompaa myös sen takia että muistan kirjasta suuren osan ulkoa - jostain syystä kirjan vähintään vuosittainen lukeminen ja siitä usein referaattia hakiessa, se jää mieleen.

Lähipäivinä on odotettavissa ilmeuudistus - heti kun saan viilattua siitä pikkuviat pois, bloggerin koodi on todella sotkuista varsinkin kun sitä on itse lisäksi sotkenut.

Koo-Koekeittiö kokkasi viikonloppuna vaikka mitä erikoista. Perjantaina oli menússa spydäri ja sunnuntaina ruokaisa omeletti. Ruokia jotka ovat kuulemma ihan normaaleita muille, mutta minä en ole oikeastaan koskaan niitä syönyt. Vanhempien luona oli Nasigoreng regulaaria.

Jotenkin arvasin että tässä käy näin.
Tulin tekemään ylitöitä ja käymään salilla. Samalla ajatelin vilkaista Game Nightia. Viimeinen bussi meni tunti sitten ja äsken saapui pizzat. Kaipa täältä joskus pääsee kotiin...

Vaikka täällä ei pahemmin kasvillisuutta olekaan on silti se ahaa-elämys jotenkin valtaansa ottava, kun tajuaa että tuossa puussa onkin kukkia - sellasia isoja vaaleanpunaisia, ei tietoa mikä puu - ja tuossa seuraavasssa on silmut. Tekisi mieli irroittaa muutama ja lähettää Suomeen, mutta se ei varmaan selviäisi perille ja on kauniimpi puussa.
Vastaleikattu ruohokin oli aamulla mahtava tuoksuelämys, kunnes joku tuli hiusvärin hajuisena tappamaan sen.

Kaksi vaihtoehtoa. Toinen ylihuomenna. Toiseen pitäisi säästää vielä viikko. Fiilis on kaikki-tänne-mulle-heti. Ensimmäiseen vaihtoehtoon en olisi niin tyytyväinen, mutta se olisi halvempi ja saatavilla nopeammin. Toinen olisi pitkällä tähtäimellä halvempi ja luultavasti toisi enemmän tyytyväisyyttä. Silti vielä viikko pitäisi kärvistellä ja sitten voisi taas ostaa paremman viikon kuluttua. Tietenkin jos vain ostaisi, eikä välittäisi millä elää...

Kaupassakäyti Irlannissa osoittautuu nopeasti vaikeammaksi projektiksi kun uskoisi. Euroopan kehitysmaauus iskee sosiaali-demokraattia välillä kuin märkä sukka.
Vaikka keskustassa on kolme isoa ruokakauppaa ja muutama pieni sekä kauppahalli, ei arkiostelu ole silti helppoa. Osa kaupoista ei ylläpidä lihatiskiä - ok, sama ongelma vaivaa suomeakin, mutta sieltä löytyy aina joku kauppa josta saa kahdeksan aikoihin lihaa - osasta puuttuu halajamani sokeriton luonnonjogurtti - niin täällä siis survotaan jogurttiinkin sokeria "koska eivät lapset muuten sitä syö". Hammaslääkärikilta kiittää - ja suurimmasta osasta puuttuu laadukas espresso. Kauppahalli tarjoaisi näitä kaikkia mutta se ei palvele veroja - melkein - maksavia ihmisiä, ts työssä käyviä. Ainakaan jos työaika on "virka-ajan puitteissa". Sama koskee kolmatta suurta kauppaa, vastannee meidän Sestoa, semmoista suurehkoa ruokakauppaa sieltä saa pääosin kaiken, mutta koska kaduilla ei kävele uudenkuun aikoihin vaaleanpunaisia lampaita se on auki "myöhempään" - eli yli kuuteen - vain torstaista eteenpäin.
Kaksi muuta kauppaa ovat sitten kuin suuri Alepa - S-Market kooltaan, Alepa valikoimaltaan ja laadultaan - ja City-Market. Mutta kumpikaan ei tarjoa oikeasti tuoreita vihanneksia/hedelmiä. En ole vielä kertaakaan onnistunut löytämään sienirasiaa jota ei pitäisi viimeistään ylihuomiseen mennessä poistaa hyllyltä. Saksalaisjätti tarjoaa kuitenkin ruukkubasilicaa ja -persiljaa - brändättynä Pestoksi. En kuitenkaan mielelläni siellä asioi koska edelläni on yleensä armeijoita muonittavia ylimeikattuja kotirouvia, teiniäiti lapsineen.
Kun vihdoin olen päässyt kassalle mehupurkin, paprikan ja lampaanfileen - sienet olivat taas huonoja ja unohdin jogurtin - kanssa ja edelläni ollut kaksi täytttä ostoskärryllistä on maksettu aloittaa kassa ristikuulustelun haluamastani muovipussista. Ne kun eivät ole itse valittavissa ja niitä on kolmea eri laatua. Sosiaali-demokraattinen suomalainen joka ei halua kuin korkeintaan murahtaa "olehyvän" ja "kiitoksen" kassalle ei koskaan totu tälläiseen sosiaalisuuteen ja valinnan määrään. Varsinkaan kun kassa alkaa "myymään" parempaa muovipussia. Turhaan koska tiedän että tällä määrällä minulle riittää se huonoin jonka kahva katkeaa vasta ulko-oven kanssa taistellessa - kuka on päättänyt että ovea pitää vetää ja avainta kääntää vastapäivään ennen kuin sen voi, täysin paloturvattomasti, työntää auki?! -.
Sosiaali-demokraatti ei ole myöskään oppinut pakkaamaan kiireessä koska kustannus syistä kassalla on vain yksi pieni laari ilman välisärmää, johon tavarat menevät ja takana jonottaneen kolme kuutiota on tulossa heti perään. Onneksi edelläni tänään asioinut ranskalainen - aksèntïn perusteella - näytti mainion toimintamallin; tavaroita ei makseta ennen kuin ne on pakattu. Kassa joko huilaa tai auttaa muiden katsoessa joka tapauksessa närkästyneenä, minulla kun ei ole omaa teiniäitiorj... -apuria lastausapuna.

Koo-Koekeittiö kehitti eilen idean kanasta ja gorgonzola-kastikkesta, mutta päätyi kanaan pippuri-sienikastissa. Lisäkkeenä freesattua paprikaa

Sinne ei mahtuisi muuta kuin:

15€ seteleinä
3€ kolikoina
Solo-tunnukset
Sammon vastaavat (nämä kylläkin ajalta Leonia)
Pursimiehenkatulaisen hiusmuotoiluliikkeen käyntikortti
Gloria Jean'sin "osta kymmenen kahvia saa yksi ilmaiseksi" -lappu
Cork-Dublin-Cork junalippu, käytetty
Kaksi kuittia (toinen kahdesta sukkaparista, toinen kolmesta Murphy's tölkistä)
Ajokortti + naisystävän "apinagalleriakuvat" läpinäkyvässä taskussa
Jääkärinkadulla sijaitsevan videovuokraamon "Meillä on Euroopan hankalin vuokrausjärjestelmä" kortti
Kelakortti
Meritan pankkitilikortti
Makuunin klubikortti
Leonian tiliavain
Kirjastokortti
Sammon automaattikortti
Bank of Ireladin automaattikortti, tilinumero + puhelimessa-asiointikortti
Nordean Lasten Visa

via Pala maailmaani

Koo-Koekeittiössä paisteltiin sunnuntaina kaksi pientä lammaspihviä joiden päälle suli uunissa gorgonzola-viipaleet. Lisukkeena oli lautasellinen kevyesti öljyssä paistettuja vihanneksia. Taustalla porisi lammaskeitto.

Eilinen vapaapäivä teki hyvää. Pääsin asioimaan kaupungilla "ihmisten aikaan" ja käymään parturissakin.
Fillariliikkeitä tuli katsastettua ja valittuakin se liike josta pyörän käyn sitten ensiviikolla hakemassa. Fillarikuumetta ei helpota tällä hetkeläl lukemani kirja Against the Wind jossa japanilainen - kahjo - opiskelija päättää ajaa Japanista Euraasian läpi Irlantiin.
En pysty ostamaan havittelemaani maantiepyörää sillä paikallinen tiestö ei ole oikein soveliaassa kunnossa, mutta nytpä pääsen taas modifioimaan maasturista maantiehybridiä. Eniten minua huolestuttaa TyöPaikalle™ nousu sillä se sijaitsee Corkin melkeinpä korkeimmassa pisteessä - korkeuseroa muutamia metrejä jos ei vesitornia lasketa mukaan. Samalla se on inspiroiva; olen aina rakastanut kunnon ylämäkiä. Silti jos tuuli jatkuu samanlaisena kuin nyt tulee pyöräily olemaan todella raskasta. Voisin sanoa tämän olevan melkein myrskyävää tuulta.

Koo-Koekeittiö uskaltautui eilen leikkimään uunin kanssa. Uunissa -edellisestä paistinpannuoperaatiosta oppineena- kypsyi kana-tournedous ja paistinpannulla freesailtiin satunnaisia vihanneksia.

Aamulla odotti keittiön pöydällä paketti osoitettuna minulle - yksi asia mitä täällä ei voi moittia on posti; se kannetaan kotiin yleensä ennen kahdeksaa. Pakettiin oli pakattu Fiskarsin juustohöylä, kuulemma sovelias cheddarille, - varmasti niitä täältä saa, mutta en ole niitä vain bongannut - ja kopio viikon-kahden takaisesta Ilta~Sanomien Kuukkeli-gaala -uutisesta. Pitänee alkaa valmistamaan enemmän ruokia joissa tarvitsee höylättyä juustoa.

Viikonlopun spydäriannosten jälkeen olisi tehnyt mieli jotain raikasta, mutta koska vain lähikioski oli auki - siitä myöhemmin lisää - jouduin kehittämään jotain pekonipohjaista. Kioskeissa on siis kinkkua ja pekonia monta eri laatua, muttei vihanneksia. Siis tuoreita. Koo-Koekeittiössä porisi siis taas pastakattila vierellään kasari jossa porisi carbonara-kastikkeen tapainen. Kuulotettua sipulia, pekonia, valkosipulia, mausteita, kermaa ja keltaista paprikaa.

No niin nyt selvisi tämäkin. Olen aina ihmetellyt mikä on oikea kirjoitusasu puhuttaessa levystä englanniksi, disk vai disc. Nyt sain vihdoin vastauksen:

What's the difference between a "disk" and a "disc"?
Though the terms are sometimes interchanged, "disc" refers to optical storage media, such as CD-ROM, CD-R/W or DVD-R discs while "disk" refers to most other storage media or devices such as floppy disks or hard disk drives.

Nyt tiedän tämänkin. Varokaatte kaikki.

Se on sitten takaisinmuutto edessä. Evakko päättyy. Toivottakaa minut tervetulleeksi takaisin Suomeen - onneksi on opiskelupaikka valmiina ettei tarvitse ihan toimettomaksi jäädä -
Ai, kaipaako tämä jotain selittelyä?
Kas kun menin vahingossa rikkomaan TyönAntajan™ salassapitosopimusta lavertelemalla eräitä asioita kaverilleni pikaviestimessä viikko sitten. Vaikeahan sitä ei ollut arvata että IsoVelihän tämän bongasi ja minua potkaisi. Helppoahan se on kun on vasta koeajalla ja allekirjoittanut salassapito- ja TyönAntajan™ tilanteessa kuin tilanteessa puolustamissopimuksen.
Olihan tämä silti mukava kokemus. Tai mikäpä minut kotiin palaamaan pakottaisi?..

Koo-Koekeittiö keitteli eilen pastaa ja tulista tomaattikastiketta -valmistettu melkein patentoitavissa olevalla "Koo-Koekeittiön tomaattikeitto" -reseptillä- joukossaan irlatilaisia tatin tapaisia sieniä ja chorizo-makkaraa.