rahina.info | blog

Sateenvarjot tulisi kieltää lailla. Ainakin lyhytvartiset. Aamulla kun vaellan töihin - tänään muutto! ei enään ikinä bussilla - saan varoa - keskimääräistä pidempi kun olen - etten puhko silmiäni muiden sateenvarjoilla. Tietenkin kun sateenvarjo peittää näkyvyyden, ei kukaan tajua että se kiva piikki jokaisen metallisangan päässä ja varjon keskellä voi mahdollisesti puhkaista ohikävelevän silmän tai posken tai kaulan...

Ymmärrän sateenvarjon käytön kun sillä suojellaan kampausta jonka laittamiseen on käytetty enemmän kuin kymmenen minuuttia. Saatan jopa joskus itsekin käyttää sateenvarjoa - lähinnä silloin jos olen jaksanut laittaa hiukseni -. Rasvattu ja vahattu nahkatakki on kuitenkin käytännöllisempi. Sateenvarjot ovat tarpeettomina aina rumia. Pitäisi kehittää varjo joka toimisi kävelykeppinäkin. Onhan niitä olemassa. Pursuileva kangas on vain niin älyttömän rumaa. Jotenkin pitäisi saada se mahdumaan puiseen tai kovanahkaiseen "tuppeen".

Hyvät ihmiset älkäätte pelätkö muita ihmisiä. Sitä varjoa voi kantaa etukenon sijaan takakenossa. Silloin sitä näkeekin eteenpäin. Mutta varokaa! Joku voi jopa hymyillä. Pahimmassa tapauksessa se tarttuu :)

Tämä oli kyllä viimeinen kerta kun käyn Kinopalatsin pikku saleissa. Jopa junassa ja lentokoneessa on enemmän jalkatilaa kuin siellä. Menen mielummin vaikka Forumiin katsomaan elokuvan kuin johnkin Kinopalatsin pieneen saliin. Forumissa saa sentään jalat toisen penkin alle. Tuolla puuttui jalkatilasta kengän pituinen tila. Polvia särkee vieläkin. Sali oli tietenkin aivan täynnä joten en voinut lepuuttaa jalkoja seuraavalla penkillä.
Mikäli tuota pahaa ei lasketa mukaan, oli Troija positiivinen elokuvaelämys. Mukavaa viihdettä ja kohtuullisesti kohtuu realistista mättöä - naispuolinen seuralainen kylläkin valitti että sitä oli liikaa. Pakko myöntää Brad Pitt oli bodannut hyvin Akilleen roolia varten. Osan lihaksen muodoista saa kyllä maskeeraamalla suuremmiksi, mutta oli siinä pakkelin alla lihastakin. Huomasin samalla että Pitt on vanha. Lukaisin tänään arvosteluja Troijasta ja törmäsin samalla johonkin haastatteluun jossa kävi ilmi Pittin täyttäneen 40 askettäin.
Ja Diana Kruger. Hänessä on ainesta seuraavaksi naistähdeksi - ellei hän jo ole?. Mikäli pääsen näkemään enemmän ja paranevia näyttelijäsuorituksia - välttämättä kaikkea ei kannata Victoria's Secret -mallilta odottaa - niin hänestä voi tulla vielä jotain.
Näyttelijäsuorituksissa kukaan ei - yllättäen - voittanut Peter O'Toolea.

Current Music: Sateen ropinaa peltiselle ikkunalaudalle

Huh, se on ohi. Voin palata normaaliksi pseudo-intellektuelliksi ja lopettaa Hesarin urheilusivujen lukemisen. Le Tour on päätynyt.
Tänäkään vuonna ei tapahtunut mitään yllättävää. Lance Armstrong sai keltaisen paidan kuudetta kertaa putkeen. Richard Virenque kohosi punapilkulliseksi seitsemättä kertaa. Monet kritisoivatkin kilpailua Armstrongin ylivoimaisuuden takia. Näköjään kiveksien poisto tuo pyöräilyyn lisätehoa. Ei niin että aikoisin kokeilla. Eikä Lancekaan varmasti vapaaehtoisesti niitä poistattanut. Tai mistä sitä voi tietää. Ammattiurheilijuus vaatii uhrauksia.
Olen alkanut katsastamaan polkupyöriä hieman vakavammin. Alkaa olemaan aika uusia pyörät. MTB:stä luovun. Ajan kuitenkin lähes pelkästään asfaltilla. Lujaa. Tarkoituksena on etsiä joko käytetty harjoituskilpapyörä ja vaihtaa siihen hieman leveämmät kiekot. Vaihtoehtona on ostaa iso hybridi jossa on matala ajoasento ja vaihtaa siihen tanko ja vaihteisto. Periaatteessa jälkimmäinen houkuttelisi, saisinhan silloin uuden fillarin alle. Käytetyssä tulee aina pieniä ongelmia. Mikään keskiö- tai laakeriremontti ei houkuta. Mutta pitänee tutkiskella asiaa tarkemmin sitten syksyllä kun fillarialet alkavat ja kesäksi Le Tourin innostuttamat ajajat luopuvat ajokeistaan.

Kävellessäni töihin hämeentietä pitkin kehittelin blogia pysäköintiongelmasta joka vaivaa yleisesti Helsinkiä; autoilijat käyttävät jalkakäytävää ja etenkin pyöräteitä parkkipaikkoinaan kun sopivaa paikkaa ei nopeasti löydy sadan metrin säteeltä. Esimerkkinä Jaguaari - ruma sellainen kylläkin, en tajua miten Jaguaarin muotoilijat ovat voineet saada siitä niin tavanomaisen näköisen. Missä on innovaatio? Mikä tärkeintä, missä on keulakoriste? - joka on joka päivä pysäköity samaan paikkaan. Missä on pysäkäinninvalvojat kun niitä tarvitaan. Nollatoleranssi pysäköintivirheille! "Kuormaus" pysähtymisistä sakotettava ellei syyttömyyttä voi todistaa!
Ajatukseni pysäköinnistä ja liikenteestä vei kuitenkin pois näkemäni pyöräilijä. En tiedä oliko kyseinen - oletettavasti - äiti fundamentalistipyöräilijä vai muuten vain itsetuhoinen, mutta hän polki reipasta vauhtia lapsi tarakkaistuimella hämeentietä yhdeksän ruuhkassa. Kummallakaan ei kypärää.
Vaikka olen kohtuu uhkarohkea ajaja ja ajan mielummin ajotiellä kuin kävelijöiden ja hitaiden, liikennesääntöjä tuntemattomien pyöräilijöiden kyllästämillä pyöräteillä tai jalkakäytävillä, on silti muutama tie missä siirryn pyörätielle ja kiroamaan tukkeita. Niihin lukeutuvat Mannerheimintie, hämeentie, teollisuuskatu ja sörnäisten rantatie. Kukaan ei luultavasti kysy miksi.
Voin vain kuvitella miten hurjaa on ajaa keskikaistalla - kuten kyseinen nainen teki - aamuliikenteessä oikealta ohittavat bussit ja vasemmalta, aina tyytyväiset, töihin lomalta palanneet tai lomattomat.
Täytyy vain toivoa ettei kukaan aja kyseisen henkilön yli. Ei siksi että minulle olisi kehittynyt jotain empatian tapaista, vaan koska pelkään lööppejä ja onnettomuuden kauaskantoisia juridisia seuraamuksia. Tai ehkä se olisi hyödyksi; jospa saisimme hämeentielle hieman leveämmät jalkakäytävät - niin että ehkä jopa kaksi ihmistä mahtuu rinnakkain - ja jopa pyörätien.

En tiedä oliko eilen täysikuu, puolikuu vai uusikuu, mutta nähtävästi mielisairaaloilla oli avoimien ovien päivät. Aluksi asiakkainani oli vain humaltuneita kemiläisiä, mikä sinänsä ei ylitä uutiskynnystä missään. Yrittivät pummata alennusta verukkeenaan että tuntevat omistajan. Ehdotin aluksi "kahta kolmen hinnalla" mutta pitkin hampain suostuin "yhteen kahden hinnalla, jos jättävät vitosen tippiä". Tarjoukseni eivät sitten kelvanneet ja he ehdottivat sitten kahta kahden hinnalla. Maksun jälkeen alkoivat tingata tuoppeja - käytännössä koskemattomat, jo maksetut, edessä - samaan hintaan ja olin suostunutkin, mutta he tarkoittivatkin "kaupan päälle", eivätkä kahden silakka-annoksen hintaa...
Näiden herrojen jälkeen pääsin asioimaan herran kanssa joka välttämättä halusi valita sen tuopin mistä juo; "että on varmasti puhdas" *sigh*. Tietenkään mikään reunimmaisista ei kelvannut, vaan se piti ottaa keskeltä melkein kaataen parikymmentä tuoppia. Todennäköisimminhän ne reunimmaiset, _jotka_ovat_juuri_tuotu_pesusta_, olisivat puhtaimpia. Lisä kalabaliikkia syntyi sitten siitä että muka laskin väärästä hanasta. "Niissähän on eri olutta!" Olin vähällä taluttaa varastoon ja näyttämään että "se olut tulee samasta tynnyristä sai sitä kummasta hanasta tahansa". Piti sitten melkein piirtää selitys siitä miksi kahdesta hanasta tulee samaa tavaraa...
Kaiken kruunasi kaksi nuorta kundia. Tulivat tiskille tilaamaan pihvit ja tilattuaan halusivat tuopitkin. Tilaustapa, ikä ja käyttäytyminen viestivät minulle "amatööreistä" joten tarkastin henkkarit. Valitettavasti olivat kunnossa enkä keksinyt mitään hyvää syytä olla anniskelematta, vaikka huokuivatkin omituisia viboja. Sittenpä terassilla alkoivat vittuilemaan muille asiakkaille. Sinänsä tyhmää koska kummallakaan ei ollut pituutta tai massaa kovinkaan paljoa ja kohteet olivat 190+ pitkiä ja painoa reippaasti sata kiloa tai yli - eikä pelkkää läskiä. Hajottivat sitten tuopin yhden asiakkaan käteen. Olin juuri puhumassa poliisin kanssa ja sain sitten peruttua tilauksen kun lähtivät.
Tietenkin samaiset sankarit palasivat takaisin. Suunsoitto jatkui. Tällä kertaa löivät sitten erästä terassituolilla. Lyönnissä oli kuitenkin tekniikkaa ja voimaa niin vähän ettei vakavampaa sattunut. Poliisit olin jo ehtinyt soittaa paikalle. Yksi "sedistä" (190cm ja n.110-120kg) sitten lähti mukaan leikkiin ja sanoi ottavansa matsin tämän uhoajan kanssa (hieman vajaa 170cm ja n. 60kg). Kokkimme sitten heitti siihen että jos voisitte mennä tonne nurkan taakse niin ei tule meille ongelmia. Suunsoittaja oli menossa perässä, mutta jossain kohtaa kolme aivosolua saivat viestittyä itsesuojeluvaistolle ja hän perääntyi sitten. Jonkin aikaa uhosivat sitten terassilla ja lähtivät. Urhoollinen ratsuväki saapui n. kymmenen minuuttia tilanteen rauhoittumisen jälkeen.
On positiivista tietää että kun on tarve poliisille, niin saa apua ajoissa.

Töissä - siis sivarissa Valtion™laitoksessa (oli tulla ulkosija sisäsijan sijaan, mutta onneksi muistin tämän päiväisen kieli-ikkunan Hesarista) - on todella hiljaista. Viisitoista jäsenisestä ryhmästämme on töissä vain kolme. Sivari ja kaksi pätkätyöläistä, laitostermein vakinaistamatonta. Virallista ryhmäpäällikköä ei ole. Vakinaistamattomat eivät kelpaa ja sivarille ei voi antaa vastuullisia tehtäviä. Kun ryhmällemme piti määrittää atk-tukihenkilö ei pätevintä - minua - voinut tehtävään asettaa, vaan tehtävä annettiin ryhmäsihteerillemme. Käytännössä minä kuitenkin hoidan kaiken siihen liittyvän, tai delegoin sen sitten tietotekniikkaosastolle.
Nyt samettipeiton laskeuduttua voin keskittyä rauhassa ryhmämme sivu-uudistukseen; ei tarvitse huolehtia julkaisujen "taittamisesta" tai postittamisesta. Meriittinä curriculum vitaessani olisi Valtion™laitoksen sivut ihan kohtuullinen :)

Jos joku loukkaantuu esiintyvistä kirosanoista niin ei mahda mitään.
ote lähettmästäni tekstiviestistä
--
Ja tuo saatanan lintu. Millä sen saa hiljaiseksi?. Sillä ei ole _mitään_ puutteita mutta se silti rääkyy. Täälä ei saa hetken rauhaa noilta elukoilta. Keittiöön on aivan turha mennä; molemmat tulee vonkaamaan ruokaa - enemmän kuin normaalisti. Ja sitten kun ei voi lähteä minnekään kun etäisyys kaikesta on puoli timmaa. Viinipullon avaajaakaan ei ole ja tän helvetin kristillisten kepulaisten johtaman perähikiä-junttivaltion kaupat menee kiinnoo kuudelta, paitsi keskustassa jonne menee puolitimmaa suuntaan.

Kuten on huomattavissa elän täysin stressitöntä elämää. Vuosi sitten tämä oli helppoa kun tekin vain kolme-neljä työvuoroa viikossa. Nyt niitä on seitsemän...

Ei kyseessä ei ole normaali "fleimaava" kirjoitukseni vaan ihan käytännön varoitus kaikille kotikokeille.
Kun alkaa flambeeraamaan kotona kannattaa muistaa käyttää kohtuu vähäisesti alkoholia -tarkoittaen max. paria senttiä- etenkin jos on kähyinen "vakioliesituuletin" joka on liian matalalla. Onneksi olin tekemässä kermaista jallukastiketta ja kermapurkki, jolla liekit muutenkin sammutettaisiin, oli vieressä. Avaamattomana - tietenkin - mutta lähellä kuitenkin.
Hiukset ja kulmakarvat ovat vielä tallella ja taisi "ilmastointi"putketkin putsaantua. Palohälyttimiin pitää kyllä saada nappi josta häly lähtee pois.

Suuressa ja Mahtavassa Valtion™laitoksessamme tehdään tutkimuksia ja niitä julkaistaan jopa niin tiheään, että laitoksella on oma "painokone" - todellisuudessa laite on vain iso valokopiokone, joka tarvittaessa lisää kannet, nidonnan ja/tai liimauksen. Nämä julkaisut sitten sovitetaan graafisen ohjeen mukaisesti - Wordillä. Wordiin perusteellisesti tutustuneet voivat kuvitella minkälaista on "taittaa" Wordillä monisatasivuisia tutkielmia joissa on kaiken lisäksi sekailaisin menetelmin tehtyjä alaviitteitä, kuvia, kaavioita, taulukoita, kaikkea mahdollista. Kiitän ja kumarran niitä ihmisiä jotka eivät ole "ajatelleet helpottaa työtäni" ja antavat tekstinsä puhtaana tekstinä - alaviitteet eivät oikein tykkää hyvää kun muuttaa kaikki plain textiksi. Erittäin rasittavia ovat ihmiset jotka tekevät kaavioita tai taulukoita käyttäen hyväkseen tabulaattoria ja välilyöntejä. Kun yllättäen marginaalit muuttuvat wordin oletuksesta, niin alkuperäistarkoitusta on mukava metsästää sekalaisesta sana- ja merkkisykermästä. Nämä ihmiset ovat silti parempia kuin "wordart" -ominaisuuksien käyttäjät. Ihmiset jotka tekevät "kuvia" Wordillä. Olen jo muutamalle pitänyt dialektisen puhuttelun asiasta.

Teetkö Wordillä taulukoita?
En. Teen ne Exelillä.
Aivan. Entä käytätkö Painttiä kirjoittamiseen?
En! Sehän on piirrustusohjelma.
Niinpä. Paistatko kananmunasi leivänpaahtimella?
En tietenkään!
Miksi sitten teet kirjoitusohjelmalla kuvioita ja kuvia? Jos haluat kuvan tai mitä tahasa ylimääräistä artikkeliisi, jonka joudun lopuksi "taittamaan", niin mainitse siitä minulle; joudun kuitenkin tekemään sen uusiksi viimeistään taittovaiheessa niin tekisin sen mielelläni nyt kun ei ole palava kiire. Se säästää molempien aikaa ja sitä(kin) varten olen täällä..

En ymmärrä miksi ihmisiä ei pakkokurssiteta wordistä, jos kerran korvaavaa ei löydetä. Sinänsä se olisi aivan sama kirjoittavatko ihmiset teksturilla vai wordillä tekstinsä, koska jos joku muu - minä - ne taittaa, niin kaikkien kannalta olisi helpompaa mikäli jokaisella olisi sovelias ohjelma. Word ei kuitenkaan ole ohjelma jolla alkaisin monikymmensivuisia dokumentteja tekemään. Kirjoittaisin jorinani ja horinani mahdollisimman yksinkertaisella ohjelmalla ja taittaisin sen sitten Indillä, Pagemakerilla, Quarkilla tai vaikka Freehandillä - vain jos mikään kolmesta ensin mainitusta ei olisi käytettävissä. Näin saisin helposti haluamani ulkoasun ja teksti olisi helpommin - valmistuttuaan - hallittavissa.

Muutenkin Wordille ja koko ms-officelle tulisi löytää jokin kunnollinen kilpailija. Se ei ole voi olla ohjelmistokehitykselle tai käyttäjille hyväksi että vain yksi firma valmistaa ja kehittää eniten käytettyjä ohjelmia. Onhan OpenOffice olemassa, mutta sekin on vain Office-kopio kohtuu samoine ohjelmineen.
"We got the Direction. All we need is a Champion"

Tänä aamuna tunsin oloni Niilo Pieliseksi. Koirani Vilma tuli jo puoli seitsemän aikoihin herättelemään: "nyt on ruoka-aika!". Ei vielä. Puoli tuntia. Noustuani sitten puoli tuntia myöhässä, puoli kahdeksalta, menen suoraan keittiöön käymättä aamupesulla vain huomatakseni Greenpeacen - se "peace on kyllä _todella_ valheellinen osa nimessä - syövän fiikusta. Komentaessani sitä pois, Vilma tulee laulavana lintukoirana "auttamaan" ja virkistävä aamusonaatti oon taattu. Saan lopulta ruokittua elukat; linnulle maapähkinä ja kurkun viipale, koiralle riisi-jauheliharisottoa.

Aamupesulle! Suihkussa kuulen kun lintu kujertaa lisää ruokaa lopulta sen muuttuessa vaatimukseksi - lue rääkymiseksi - Kerpele! Nyt olen suihkussa, enkä varmasti nopeuta sitä nirson linnun takia. Päästyäni suihkusta ja puettuani päälle, annan Greenpeacelle maapähkinän, mutta yllättäen kurkkubiitti ei nyt kelpaakaan. Selvästi sille jäi nälkä vielä. Linnussa risoo se että isäni ja äitipuoleni ovat opettaneet - lue totuttaneet - sen saamaan maapähkinää aina ruokiensa välissä, minun on siis turha tarjota sille mitään jos en anna sitä pirun pähkinää välissä. Muuten en tekisikään niin, mutta heti aamusta ei jaksa kulkea kuulosuojaimet päässä tai soittaa musaa kuulokkeista täysillä - ollenkaan. Se halusi sitten tomaattia. Nyt onneksi muistin viskoa sen jääkaapiin päiväksi; eilen se jäi ja oli palatessani täynnä banaanikärpäsiä ja niiden munia ja toukkia. Tietenkään raidia ei löytynyt, mutta astianpesuaine (pH 1) ja merisuola tappavat myös kompostissa.

Kaksi hörppyä kahvista ja Hesarin pääkirjoitussivu auki. Vilma tulee puskemaan: "nyt olisi kiva lähteä lenkille". Ei vielä, luen ja syön aamiaisen. Katson kelloa: vähän yli kahdeksan. Kolmas hörppy. Greenpeace tulee kujertamaan. Ei enään maapähkinää! Se haluaakin että vaihdan sen veden. *sigh*

Puoli kahdeksalta on hesari selattu läpi. Aika lähteä Vilman kanssa lenkille. Taivas näyttää siltä että se putoaa kohta niskaan. Jätän silti nahkatakin kotiin. Jos ei sittenkään? Olisi kannattanut heittää se niskaan. Parin sadan metrin päässä ryöpsähtää vettä niskaan...

Kello on 9:33 ja pitäisi olla jo töissä.

Käväisin eilen katsastamassa hämiksen paluun - päästyäni Potter-fanien tukkimaan lippupalveluun oli vastannut neiti hieman ihmeissään kun pyysin kaksi lippua "hämiksen paluun", minun piti sitten kääntää se Spiderman2:ksi. Elokuvaa katsomaan mennessä pitää muistaa että niiden alussa on "keskimäärin" 10 - vai oliko se 15 - minuuttia mainoksia. Tarkoittaen oikeastaan sitä että jos menee Kompleksiin katsomaan leffaa mainoksia pääsee ihastelemaan 20min ja pienessä teatterissa tuskin ollenkaan.
Nyt silmääni iski Pepsin uusi megalomaaninen mainos. Se on se - muistaakseni - kaikista kallein tehty mainos jota "tähdittää" vähäpukeiset Britney, Pink ja Beyonce jollain Colosseumin tapaisella areenalla. Taustalla soi ehkä Queenin huonoin ja soitetuin biisi "(We will) Rock you". Itseasiassa kyseessä ei edes ole mainos, vaan pikemminkin musiikkivideo. Cover- sellainen. Rock you on kohtuu tylsä, tautologien biisi, eikä Britneyn, Pinkin tai Beyoncen ulkonäkö sitä pelasta. Kamera kiertää Colosseumia välillä pysähtyen kuvaamaan Keisaria esittävää latinotähteä joka tuntuu olevan yhtä ulalla kuin katsojakin, välillä yhtä "tähtikolmikosta".
Vihdoin se pepsi-kylmiö putoaa - mitä koko biisin ajan oli vihjailtukin - kun yleisö taputtaa ja huutaa tarpeeksi lujaa aiheuttaen ketjureaktion jossa keisari omituisesti lentää areenalle leijona häkin eteen ja katsoja voi huokaista helpotuksesta; se on Loppu.
Muistelimme kaverini kanssa että yleensä Coca-Cola on tehnyt huonommat mainokset, mutta tämä vie kyllä ykkössijan. Kallis se on ollut, mutta valitettavasti rahat on käytetty kolmeen - ok, neljään varmaan se keisarikin on joku Enrique Inglesias tms. - "tähteen" eikä juoneen, taiteellisuuteen tai edes ilmaisuun. Valitettavasti tämäkin tuo todennäköisesti Pepsi Co:lle rahat takaisin.
Paljon parempi mainos oli Greenpeacen Itämeren suojeluprojektista joka tuli Pepsi-spektaakkelin jälkeen.
Musta-valkokuvaa. Isä lähettää, kenties vaimolleen, kirjettä jossa kertoo mitä onkaan lasten kanssa tehnyt saaristossa. Samaan pöytään istuu mies kahvikupin kanssa ja kaataa kupin vahingossa. Kortti on pöydällä kuvapuoli - Itämeri - ylöspäin. Kahvi lähtee leviämään Pietärista Suomen rannikkoa pitkin ja pian kattaa Turun saaristonkin.
Mainos kertoo sen mitä pitääkin. Enkä nyt viittaa siihen että juuri Pietari tai Venäjä olisi uhka. Lyhyt, ytimekäs, informatiivinen. Kun öljy leviää ei voi enään uida tai kalastella merellä.

Tänään sain vihdoin selville kuka kirjoittaa usein lukemaani blogia. Jossain kohtaa tajusin että "hetkinen tämä ihminenhän on töissä tässä ihan vieressä" ja hieman myöhemmin paljastui talon olevan sama. Etunimihaku intraan ja kas, Bloggaaja sai koko nimen - kyseisellä etunimellä löytyi vain yksi hakutulos.
Mitä sitten teen sillä informaatiolla? En yhtään mitään. Jostain syystä aina blogia lukiessani, siitä lähtien kun tajusin olevani samassa Valtion™laitoksessa, minua kutkutti ottaa selville kuka henkilö on.
Kaipa tällä todistin jotain itselleni - luultavasti en kuitenkaan mitään.

iPodini on maannut hyllyssä "kuolleena" jo puolisen vuotta. Sen kovalevy on hirttänyt kiinni... Kun sitä yrittää käynnistää kovalevy vain ruksuttaa ja kuulostaa aloittavan sitten alusta. En suosittele buuttaamaan konetta kun iPodille kirjoitetaan ja muistakaa: ennen kuin kytkette kaverin koneeseen iPodin varmistakaa että iTunesissa on äänen voimakkuuden tasaukset ja kirjastojen synkronisointi kytketty pois ;)
Mieleeni välähti nyt että siihenhän tosiaan saa ostettua uuden kovalevyn. Ja netistä löytyvien ohjeiden avulla voi avata sen "turvallisesti". Mikäli samalla voin korjata kuulokeliitännän kosketushäiriön tulee siitä kuin uusi - lukuun ottamatta akun kestoa, löystynyttä rullaa, muutamaa naarmua ja kolhua ja...
Aparaatin korjauttaminen Apple-huollossa ei oikein kannata kun hinnaksi annettiin kuulokeplugin kosketushäiriöstä vajaa kolmesataa euroa + verot. Uuden kolme kertaa suuremmaan, fyysisesti pienemmän ja teknisesti kehittyneemmän saa kun laittaa parikymppiä korjaukseen lisää.
Lähiaikoina lisää infoa operaation kulusta.

Joskus aikoinaan olin aivan vakuuttunut että "yhdeksästä viiteen" -työaika ei sovi minulle ja että olen "luotu" yötyöhön. Noh, nyt sitten olen sivarissa työaikaliukuman salliessa 6:30-19:00 työajat, mutta yllättäen työajoiksi muodostuu - kotoa töihin lähtiessä ;) - n. 8:30- n. 17 eli reilusti yli normaalin työpäivän. Onneksi olen muutaman kerran viikossa arki-iltoinakin tarjoilija/baarimikkona joten näinä aamuina voi sitten käyttää ylityötunnit. Tänään olisi tehnyt mieli mutta koska aamulla kahdeksalta oli inssi Järvenpäässä ei mahdollisuutta siihen ollut.
Inssi meni sitten suhteessa hyvin, ottaen huomioon että ehdin nukkua hieman vajaa kolme tuntia. Huomio kyky kärsi kuitenkin niin paljon etten päästänyt jalankulkijaa ja pyöräilijää menemään ennen minua - toiminta oli kyllä niin epäröivää että tulkitsin heidän päästävän minut, mutta...- joka sitten kosautti uusintani.
Ensi kerralla pitää olla vain valppaampi - ts. nukkua edellisyönä - niin mitään ongelmia ei tule. Mieleeni palaa saksalainen vitsi:

"Mitä tapahtuu jos pääsee vasta kolmannella kerralla inssistä läpi?"
"Saa sinisen takarekkarin"

Viitaten siis Hollantilaiseen "hälläväliä" ajomentaliteettiin...

Eilen katsottuani Aliisan (1970) tuli Ylen oma mainos. Se oli upea! En muista milloin viimeksi mainos olisi temmannut mukaansa niin pitkäksi aikaa. Sitä katsellessa odotti mielenkiinnolla mitä tulee seuraavaksi. Mainos oli yllättävän anarkistinen ja moderni Ylen mainokseksi; se kärjisti ja yksinkertaisti asioita. Sen kuvat ja videopätkät olivat Ylen arkistoista. Vanhoja elokuvia ja ohjelmia. Erityisen hienoja vivahteita toivat 70-luvulla kuvatut väripätkät joista ominainen väritys ja rakeisuus ilmeni. Suhteutettuna omiin "miljöövisioihin" 70-luvun valokuvista ja elokuvista klassisessa Suomi-ympäristössä teki elämyksestä täydellisen. Jokaisella on kuitenkin tavallaan visio "kollektiivisessa muistissa" - vaikka en 70-luvulla elänytkään - 70-luvusta ja siitä mitä silloin oli; kuvien väritys suurena kylläisyytenä ja kontrastina luo idyllin illuusion mieleeni, vaikka "tiedän" asioiden olleen toisin.
Vastaavanlaisia mainoksia haluan nähdä - ja tehdä - tulevaisuudessakin. Minua ei häiritse yhtään mainokset Ylellä mikäli taso ei laske, oli mainostettava tuote sitten mikä tahansa.

"Älkää naurako sauvakävelijöille; sauvakävely vaatii pokkaa!

Ei ole aina helppoa sivarillakaan. Päivärahani - joiden tulisi kilahtaa tililleni kahden viikon välein - eivät ole vieläkään tulleet. Syynä epäilemättä pitkäaikaisen laskutustyöntekijän eläköityminen ja heinäkuun lomat jolloin vastuuta ja töitä pallotellaan ympäriinsä. Onneksi torstaina oli "palkkaennakkopäivä" toisaalla. Rahatonna on ikävä olla.
Toinen kämmähdys tapahtui sitten junalippujen kanssa. Olin palaamassa Tampereelta Helsinkiin ja paluulippua lunastaessani käykin ilmi että työministeriön matkashekkihässäkästä puuttuukin yksi fläbäre. Siis vaikka lipussani lukee Helsinki - Tampere ja Tampere - Helsinki, en silti saa jälkimmäistä matkaa. Onneksi oli rahaa mukana jotta pystyin ostamaan lipun takaisin. Mikäli olisin ollut vain päivärahojen varassa - ts. minulla ei olisi ollut rahaa - olisi tilanteesta saattanut kehkeytyä mielenkiintoinen tilanne. Mielenkiintoiset tilanteet ovat kuitenkin niitä joita olisi hyvä välttää. Niistä saa aina jutun juurta ja muisteltavaa, mutta sillä hetkellä ne eivät ole millään lailla toivottavia.
Olin jo aikaisemmin tullut siihen tulokseen että saatan kävellä palkanlaskutoimistoon lateksibofferi olalla keikkuen. Jostain kumman syystä mustiin pukeutuva, iso, lävistetty ja tatuoitu mies miekka olalla tekee vaikutuksen tullessaan sisään raivosta kiehuen ja "tiedustellen" missä rahani on. Ainakin vaikutus olisi ollut tragikoominen ja olisin jäänyt mieleen jolloin minut olisi muistettu aina parin viikon välein. En olisi ollut enään kasvoton.
lisäys 6. heinäkuuta: Rahat tulivat tilille ja teatraalinen näytökseni jäi tekemättä *snif*. Nyt pitää enään käydä neuvottelemassa matkakorvauksesta.