rahina.info | blog

Marjutin ja Schizo-Jannen innoittamana tartun meemiin ja kerään elämäni elokuvat. Näiden elokuvien juonitiivistelmät kertovat minun tarinani

• Piukat Paikat - Kaksi muusikkoa todistaa mafiamurhan Chicagossa ja paetakseen he pukeutuvat naisiksi ja liittyvät naisorkesteriin matkalla Floridaan.


• Apocalypse. Now - Matka halki sodan runteleman Vietnamin jokialuksella Kamputseaan. Lopuksi koittaa vain syvä ahdistus ja kauhu.


• Ja Paholainen Loi Naisen - Taivas ja Helvetti kilpailevat sieluista. Ranskalaiseen film noir -taivaaseen ei nouse kukaan. Yhdysvaltain ja Mexicon rajaa muistuttavaan helvetin kaaokseen tulee enemmän sieluja ruuhkaksi asti. Kaikki on lopulta kiinni yhdestä ihmisestä.


• Viimeinen Samurai - Juoppo soturi löytää itsensä ja kunniansa uudelleen pitkän uudessa ja vieraassa kultuurissa.


• Coctail - Nuorella miehellä on suuria unelmia menestyksestä.. Lopulta hän päätyy perustamaan samanlaisen kämäisen baarin missä hän aloitti työnteon.

Mitä noista sitten voidaan tulkita minusta? Joku psykologiaa ja asiaan perehtynyt voisi valaista - viimeiseksi mainittu kertoo painajaisesta johon välillä herään.

via. Matkalla ja Schizo-blog

Mittasin huvikseni lämpötilan asunnossa. 18° celsiusta. Ehkä minun on hyväksyttävä fakta ettei vanhassa talossa voi/tarvitse - täällä vetää muutenkin, paitsi keittiössä missä se olisi suotavaa - pitää ikkunaa talvisinkin auki. Kokeilin sitten pattereitani toinen hohkasi punaisena pienten eliöiden ympäröidessä sitä uhrilahjoineen, toinen hohkasi sinisenä jääpuikkojen peitossa. Ei ihme että täällä tuntuu kolealta. Termostaatin säätöä ja kolistelua - ei mitään hajua mitä tein - nyt jääpuikot ovat sulaneet, mutta toinen alkaa kehittämään itseensä niitä. Lämpimän veden virtauksen määrä asunnossani taitaa olla vakio. Pitää toivoa että niissä on muitakin asentoja kuin paistinpannu/jääpuikkogeneraattori.

Koo-koekeittiössä tänään: Kermaista sieni-parsakeittoa basilicalla terästettynä.

Enään pitää vain hakea tähän täytteet

Oli taas mielenkiintoinen työilta Alessa. Alkuillasta joku naispuolinen henkilö valitti miten siideri on muka kallista - tuossa ei mitään ihmeellistä, sitä kuulee koko ajan - ja heitti sitten "sopisko että jos mä maksan mun seuraavat juomat hieromalla sua? Mä osaan hieroa ihan oikeasti. Mä oon urheiluhieroja.". Kieltämättä mieli teki kokeilla onnistuisiko se oikeasti - hartiat ja niskat jumissa kun salikäynnit jääneet vähemmälle - mutta protestanttinen työetiikka on vaarallinen asia muka-opportunistille. Selitin sitten että jonkun on aina maksettava ne juomat ja jos tekisin ehdotetusti joutuisin maksamaan sen mitä hän juo. Ongelmaksi muodostuisi se etten tietäisi minkälaista hieronta on tai että saisinko edes sitä, kun hän taas tietää tasan tarkkaan mitä saa. Ehdotinkin sitten että hän antaa näytteen jolloin olemme molemmat "tasoissa" kaupan hinnasta sopimiseen. Vielä on hartiat kipeinä.
Toinen mainitsemisen arvoinen tapahtuma oli jotain mitä kukaan ei kuitenkaan usko. Naishenkilö tuli tiskille ja tilasi jotain juotavaa ja röökiaskin. Tiedustelin haluaako hän ison vai pienen. "Mitä eroa niillä on?" Suuni sananmukaisesti loksahti auki. Olimme puhuneet hieman aikaisemmin juuri tyhmistä kysymyksistä - "miten nää siideri ja bisse eroo toisistaan?" tms - mutta tämä korjasi mielestäni potin.
Illemalla sain sitten luvallisesti sosialisoitua kolme emalista frezza-jallu mukia. Olen haaveillut muutaman omistamisesta siitä asti kuin ensimmäisen kerran näin sellaisen. Nyt minulla on jopa yksi lahjoitettavaksi!

Gmail on tainnut saavuttaa huippunsa. Lähes kaikilla tuntuu olevan jo oma laatikko siellä. Olen yrittänyt huhuilla hopeisessa omenassa ilman jääneitä ihmisiä, mutta kaikilla tuntuu jo olevan sellainen. Kohta google saavuttaa ilmaispostilaatikoiden(kin) herruden. Pitäsikö aloittaa kansanliike googlea vastaan, ihan vain periaattesta? Mitä suotta. Tällä hetkellä kaikki toimii ongelmitta.

gMailittomia? tarvitsetko toisen? laita scramblattu osoite kommentteihin tai lähetä postia 4 3 2 kpl jaossa.

Miksi ihmisten on vaikea suunnitella joitain asioita edes viikkoa eteenpäin? Ehdotin muutamalle kaverilleni saunailtamaa ensi viikon lauantaille - jotta pääsisin esittelemään edes kerran luxus-saunani - mutta saamani vastaukset ovat tyyliä "pitää katsoa", "joo, ellei mulla ole muuta". Nämä ihmiset ovat kotonaan jossa varmasti on kalenteri josta näkee onko la vapaa vai ei, mutta yksi selitteistä vastausta ei vain tule. Jos ei halua/voi tulla niin siitä mielestäni voisi ilmoittaa - varsinkin kun heitin idean kolmisen viikkoa sitten. Olenko tosiaan niin tylsää seuraa ettei ehdottamalleni iltamalle voi antaa vastausta. "Katotaan. Jos vaikka tulisi yllättäen tekemistä mitä vielä ei ole merkannut kalenteriin"
Ehkä minun pitää sitten vain alkaa perimään konsultoiti maksuja shppailukierroksista.

Koo-koekeittiössä tänään: Wokkia; basilika-purjo-masalakanaa - piti sitten paistaa koko 300g kanaa kun parasta ennen -päivä oli eilen - herkkusieniä ja kaikkea muuta vastaavaa sälää mitä kaapistä löytyy, lisäkkeenä nuudeleita. Juoma unohtui.

Blogimiitti - alias pikkujoulut - on ohi ja Kallion blogaajat matkalla kotiin - tiedä kuinka kauan - tarjosin mahdollisuutta kävellä Koiran eteen ja soittaisin sieltä taksin, mutta halusi välttämättä kävellä Albertinkatua Bulevardille, joka on jo "liian kaukana eiralaiselle". Tapasin kuitenkin muutaman bloggaajan ja pakko myöntää että osasta yllätyin.
Miitissä oli hauskaa. Osan osallistujista pamautan ihan mielenkiinnosta ja kommunikaation ilosta. En kuitenkaan jaksa julkaista kuvia, koska en saanut eksplisiittistä julkaisulupaa keneltäkään - laiska kun olen - ja muutama oli perinteisen negatiivisia kuvaajaa kohtaan - kuten aina on muutama. Vaikka kieltämättä kävimme mielenkiintoisen keskustelun aiheesta "miksi osa ihmisistä ei tykkää kuvaamisesta".
Hauskaa oli silti, ja otan ehdottomasti uudestaan iltaman mahdollisuuden koittaessa.

edit: kieltämättä onnistunut känniblogaus; vain yksi ylimääräinen sana ja yksi typo - näin nopeasti laskettuna
Tietenkin unohtui "selväblogatessa" sulkea em-tagi...

Valmistaudun blogipikkujoulun viettoon melkein lähibaarissa - taitaa olla kolmanneksi lähin jossa viitsin käydä; lähempänä vain Laivakoira ja toinen Delifoxin ravintola, Ankkuri -, nauttimalla porokeittoa - en sitten eilen safkannut sitä kun kotimatka tyssäsi Koiraan - ja karpalovodkaa karpaloilla ja puolukoilla. Mielenkiintoista mennä katsomaan millaisten ihmisten tekstejä "todellisuudessa" lukee... Epäilen että kuitenkin tulee olemaan hauskaa.

Miksi parhaat ideat niin kirjoittamisessa kuin graafisessa mielessä tulevat myöhään illalla juuri ennen nukkumaan menoa? Eilen illalla juuri ennen kuin olin menossa - aivan liian myöhään - nukkumaan ajatukseni kulkivat aivan uusissa sfääreissä. Sain ideioita kirjoittamiseen ja portfoliooni sekä sitten siihen jäähyväiskorttiin/-julisteeseen jonka teen kun sivarini loppuu. Tekemistä olisi paljon, mutta aikaa niin vähän.
Johtuuko vimma jonka saa luomiseen juuri kuin se pitäisi lopettaa siitä että kaipaa syitä lykätä nukkumista - jonka pitäisi olla jo evoluutiossa pois karsiutunut piirre - vai onko kyseessä vain väsymyksesestä johtuvan harkitsemiskyvyn puutteen aiheuttama mania jotain tai joitain asioita kohtaan. Varmasti osa ideoista joita saa jäisi muutenkin toteuttamatta, mutta nyt ne tulivat niin vahvoina että oli pakko kirjoittaa ne ylös ja tehdä karkeat luonnokset "visioista". Huvittavinta on ettei yksikään idea ole mitenkään välttämätön tai aja mitään tarkoituspyrkimyksiäni eteenpäin. Ehkä jopa päinvastoin. En usko että tarttumalla maanisesti yhteen tai kahteen asiaan saadaan aikaiseksi mitään järkevää kokonaisuuden kannalta johon kuuluu kymmeniä osasia.

Huomasin illan pimetessä - ja minun ollessa yhä töissä. Miksi? - että näköalaani kuuluu ballerinojen lisäksi myös aerobicia. En vieläkään ole täysin vakuuttunut siitä minulla olevan "parempi" näköala - edellämainitut, sekä vanha tehdasmiljöö - kuin vaihtoehtoinen merinäköala - jota kyllä rumentaa hiilikasa, sörnäisten "rantatie" sekä merihaka.
Nyt taidan silti jättää Hopeisen Omenan hetkeksi rauhaan ja suunnistan kotiin syömään porokeittoa - ja juomaan Rauchbieriä.

Kävelin lounastauolla Torkkelinmäellä auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta ja puiden lehtien ollen parhaassa ruskassa. Tajusin samalla että n. vuosi sitten päätin lopettaa armeijan ja oli ab. samanlaisessa säässä matkalla kotiin. Muistan miten maailma näytti erityisen kauniilta auringon noustessa ja sen säteiden heijastuessa merestä. Istuin bussissa ja katselin ruskaista länsi-saaristoa. En muista että olisin ollut niin onnellinen sen jälkeen. Fiilis oli mahtava. Edellisen kerran vastaava tunne oli ollut kesällä 2003. Ulkoilutin Vilmaa ja olimme nykyisessä Strömbergin puistossa. Olin ostanut pullon siideriä ja Magnum-jäätelön. Vilma juoksenteli vapaana ja piehtaroi nurmikolla. Aurinko paistoi. Radiosta soi Rolling Stonesin Statisfaction.
Onnellisuus muodostuu pienistä asioista ja tilanteista.

Koo-koekeittiössä tänään: Kermaista poro-sienikeittoa, puolukoilla ja karpaloilla.

Aamupäivän piristys: Everybody else has had more sex than me. Pitänee käydä katsastamassa kilpailun muut muiden osallistujien tuotokset.

via Benrope.

Taas kaksi lukemaani blogia lopetti. Minun täytyy kai lopettaa blogien julkinen lukeminen kun ne tuntuvat kuolevan sitten pois.
Ensin huomasin Rajatapauksen lopettaneen viikonlopun jälkeen. Minua jäi vieläkin ihmetyttämään oliko tarina mielenkiintoisesti kirjoitettua fiktiota vai olivatko tapahtumat "tosia" - en nyt ala pohtimaan mikä on totta ja mikä ei. Odottakaa vähän aikaa. Toinen kuopattu blogi on Shineworld, jonka kuoppaamisen huomasin Benropen kautta - viikonloppu meni niin hurjasti etten ehtinyt lukemaan kuin hopeista omenaa, ja sitäkin vain satunnaisesti.
Sallikaa minulle ja muille elämättömille taas tirkistys elämäänne. Kohta minun pitää siirtyä saippuasar... Vaikka yritän niin henkinen ja kasvatuksen mukana tullut tuke iskee inhona ja kylminä väristyksinä. Saippuasarjojen katsominen vain ei onnistu. Edes ajatustasolla. Miksi sitten subjektiivisesta näkökulmasta kirjoitetut blogit ovat osa ajanvietettäni? Miten ne - siis ihmissuhteista ja elämästä kertovat blogit, "harrasteblogeja" ei oteta huomioon - oikeastaan eroavat saippuasarjoista perimmäiseltä idealtaan? Tekeekö niiden oletettava aktuuaalisuus niistä "parempia"? Miksi ja miten?

Herään ja katson ulos ikkunasta. Ulkona on melkein sysipimeää. Ei nyt voi olla aamu, ajattelen ja tarkastan toiseesta kellosta. Kello on oikeasti seitsemän. Pitää nousta ylös. Voinko nukkua vielä puolituntia? En, aamulla on kokous.Ylös ja suihkuun.
Flunssa ei ole lähtenyt vieläkään.

*niisk* Aivan hirveä flunssa. Iski yllättäen juuri keskiviikkona kun olin aloittelemassa "lomaani" - neljän päivän loma josta kahtena tein töitä, kolme oli alkuperäinen uhkakuva - koska eihän kunnon proletariaatti sairasta kuin lomallaan. Paitsi huomenna. Huominen on _niin_ varmasti sairaslomapäivä. Tänään ei inspaa edes kokkailla koo-koekeittiössä. Taidan mennä Koiraan syömään lehtipihvin... Onneksi telkkaristakaan ei tule illalla mitään katsottavaa. Voisi katsastaa pitkään hyllyssä katsomista odottaneen 24h party peoplen. Tai käydä lähivuokraamossa lainaamassa leffa euroopan vaikeimman vuokraussysteemin välityksellä.

Sain sitten - onneksi - perjantain vapaaksi. Pääsin juhlistamaan Henrin syntymäpäivää. Aloittelimme asunnollani syöden hyvin. Alkuruoaksi oli kirsikkatomaatti-rucola -salaattia ja riimihärkää karpalovodka apertiivilla. Pääruoaksi lehmän entrecoté-pihvit sinihomejuusto-pippuri -kastikkeella ja lisäkkeenä uppopaistettuja perunoita. Jälkiruoaksi jäätelöä ja konjakkia.
Illemmalla kävimme katsastamassa Lodgerin keikan Turkoosissa - jossa oli todella suppea juomavalikoima -.
Ilta kaatui sitten lähinnä siihen ettemme koskaan pääse yksimielisyyteen baarista. Ihan hauskaa kuitekin oli.
Baari-iltoina palaa kyllä aivan liikaa rahaa...

Eilinen päivä oli niin syvältä kuin olla ja voi. Tietenkin olin kipeä. Olihan minulla alkanut juuri loma. Tietenkin olin töissä, kipeänä. Olinhan lomalla. Tietenkin oli kiire. Tietenkään en saanut tippiä kuin vajaa kymmenen euroa. Tietenkin juuri tänä päivänä on pöytäväraus - joita EI, periaatteessa, oteta vastaan! - isohkolta ryhmältä jotka vielä puhuivat ruotsia. Ei ruotsissa mitään vikaa ole, mutta kun ei ole inspistä edes á la carte -tarjoiluun.
Olin sopinut duunikaverin kanssa jota tuurasin että jos en jaksa - tiesi että olen kipeä ja kuumeessa - niin hän tulee päästämään minut pois, mutta neljän aikaan lähettämäni tekstari ja puhelinsoitto tuottivat tulosta vasta kahdeksalta jolloin turvakänni ja strateginen asuvalinta olivat jo toiminnassa. Yhdentoista aikaan tuli sitten toinen puhelu että tuleeko hän päästämään minut pois "juon sitten itseni kahvilla selväksi". Just. Tänään taas upea työpäivä vaikka olen lomalla.
Uusi kännykkäkään ei tullut tänään. Vasta maanantaina

Koska nykyinen kuntosalini meni konkkaan joudun etsimään uuden. En ymmärrä miten ne saivat itsensä konkkaan kun se oli melkein aina niin täynnä ettei laitteisiin päässyt suoraan - paitsi iltaisin jolloin kävin siellä - Onneksi lähelläni on samaan ketjuun kuuluva, kuulemma kohtuu suuri, sali. Periaatteessa voisin vaihtaa ketjua, mutta vuosikortistani jäi jotain jäljelle ja pääsisin kyseiselleen saliin liittymismaksutta...

Että tollasta. Ei nettiä katkaista kesken päivän!

iPodin modausoperaationi jäi sitten siihen kun en saanut valkoista muovia irti läpinäkyvästä jotta kunnollinen modaus olisi onnistunut. Työpöydällä lojui sitten atomeiksi hajotettu iPod. Tiellä, tietenkin. Mitä sitten tehdä sellaisella?
Sunnuntaiselta kirppariressulta en löytänyt sopivaa astiaa saippuaa varten, mutta iPodin metallinen selkä olikin täydellinen siihen. Se on jopa oikean muotoinen.
Katsokaatte: iPod saippuateline.

Olen pelannut Mini Usan tarjoamaa flash-peliä Hyppää Miniin aktiivisesti jo pari tuntia. Onnistuin vihdoinkin pääsemään päivän top-kymppiin - kahdeksas klo 16:45. Taitaa olla aika lähteä kotiin ellen keksi mitään kehittävämpää tekemistä.

via. net.nyt

Alan huolestumaan itsestäni. Nyt kun olen saanut ajokortin mielessäni on alkanut kummittelemaan Kuplan tai Minin hankkiminen. Onneksi minulla on kokemusta jo yhdestä vanhasta romusta joten kovinkaan vakava ei "kuume" ole. Paitsi Irlannista voisi saada kohtuu halvalla wanhan Minin...

Sovimme eilen Henrin kanssa menevämme Sturenkadun ja Aleksis Kiven kadun kulmassa olevalle kirpputorille. Yllättäen kello 12 tapaamisemme hieman myöhentyi kun heräsin vasta puolelta. Kaipa sillä että nukahdin joskus puoli seitsemän aikoihin oli jotain tekemistä heräämisvaikeuksien kanssa. Kirpputorilla oli sitten tungosta kuten aina - suurin osa tavaroista pelkkää roskaa. Näin jopa jonkun jolla oli vain hajonnut pora, muutama hassu putki ja kylpyhuoneen kattoon viritettävä pyykinkuivausteline; kaikki jostain seitsemänkymmentäluvulta.
Oli siellä jotain ostamisen arvoista kuintekin. Löysin Wirkkalan Ultima Thule Finlandia-pullon jota olen hakenut pitkään - pitkään ja pitkään, ajatuksena ollut olemassa, mutta asian eteen en ole mitään tehnyt, ihan kuten kaikki muutkin aikeeni ja suunnitelmani - Ultiman Thule lasieni seuraksi. Nyt pitäisi vain keksiä käyttöä sille. Taidan täyttää sen Finlandialla. Ja tyhjentää.
Kirpparilta suunta uudenmaankadulle Ysiin syömään. Tuntuu siltä ettei mikään muu paikka ole sunnuntaina auki jos haluaa syödä muualla kuin Koo-koekeittiössä. Osoitus taas yhteiskuntamme kristillisyydestä.

Tulipa sitten työpäivän päätteeksi piirrettyä koira vai mikä tuo nyt onkaan. Jotain koiran ja kissan väliltä. Luokittelen tämän yhtä huolestuttavaksi kuin sen että eksyin Pöhköille päiville ja pöhköönnyin viidellä kympillä. Onneksi suurimmaksi osaksi kirjoja.

Koo-koekeittiössä tänään: Nisu-uffea - eli lehmän ulkofilettä -, chili-valkosipuliöljyssä friteerattuja perunoita ja paprikaa sekä siitakesieniä.
Meni toinen uffen biitti pakkaseen graavautumaan. Riimihärkää sitten muutaman päivän kuluttua.

Pääsin sitten inssistä läpi. Minulla on siis lupa ajaa - Helsingin liikenteessä tunnetaan myös lupana tappaa. En silti aio joustaa kannastani autottomasta keskustasta Kokoomusnuorille - lähettivät minulle vaalimainoksen Benistä ja samalla kaavakkeen jolla voisin liittyä jäseneksi -osoittamassa kirjeessäni, jossa tiedustelen heidän kantaansa autottomaan keskustaan ja kirkon verottamiseen.
Nyt joudun luopumaan upeasta moottoripyöräajokortistani, jossa oleva kuva on viiden vuoden takaa ja jolla olisin voinut ajella seitsemän kymppiseksi asti - nyt jo on vaikeuksia saada ihmisiä uskomaan että se olen minä.
Tutkinnon vastaanottaja oli selvästi Douglas Adams -fani. Tutkintotodistukseeni hän kirjoitti isoilla, rauhoittavilla kirjaimilla "älä hätäile!".

Google on julkaissut hakuohjelman joka skannaa kovalevyä. Kuulemma paremmin ja nopeammin kuin Windowssin oma etsijä. Samaan aikaan tämä pieni apuri kerää - jos sallii - informaatiota miten sitä käyttää, kuinka usein sillä hakee, miten nopeasti se löytää, jne. Google kertoo siis minne mennä netissä, oletko saanut sähköpostia ja mitä kovalevyllesi on hukkunut. Google valtaa siis huolestuttavan intiimejä osa-alueita ihmisen elämästä. Huolestuttavaa siksi että se on mainosrahoitteinen. Googlen haku perustuu siihen että mainokset kohdentuvat haetun aihepiirin perusteella. Gmail puolestaan rahoittuu viestin kontekstin perusteella kohdennetulla mainonnalla. Google Desktop Searchin olemasso olo perustuu käyttäjien lähettämään informaatioon hauistaan.
Varastoiko Google Corp. keräämänsä informaation vai katoaako se heti bittiavaruuteen. Epäilen ensimmäistä. Kunhan saamme GBrowserin ja helppokäyttöisen GLinuxin, niin merkkiuskollisin käyttäjä ja muu kohdeyleisö on pelkkää kohdemainonnan vastaanottajaa. Googlemaiseen tapaan.
Google on tulevaisuuden Microsoft.

Koo-koekeittiössä tänään: Paistettua kananrintaa kermaisella parsa-siitakesienikastikkeella. Lisukkeena lihatortellineja -ok, ne oli toissapäiväisiä mutta erittäin maukkaita vieläkin.

Porttiharraste parkouriin on sittenkin olemassa. House Gymnastics näyttää miten ottaa kodista ja rappukäytävästä kaikki irti. Mitenköhän taloni muut asukkaat suhtautuisivat jos alkaisin temppuilemaan rapussa?

via. .:Just Sopivasti:.

Koen tarvetta välittömälle agression purulle. Haluan pahoinpidellä kaikki jotka toimittavat minulle "hienoja" word-dokumentteja. Haluan pakottaa Wordin koodaajan selittämään miksi Wordin mielestä on hienoa ja kätevää jatkaa riviä marginaalin ja sivun reunan yli. Haluan ettei Word "auta" minua. Haluan että ne, jotka "tietävät" Wordin olevan riittävä "taittotyökalu" monisatasivuisiin julkaisuihin, kokeilevat kirjoittaa niitä raporttejaan käyttäeen lähdeaineistona vain Valittujen palojen valittuja paloja. Sisällöllisiä korjauksia tulee vielä lisää. Deadline on huomenna. Onneksi en ole vastuussa vaikka tätä ei saataisikaan valmiiksi huomenna.

En ole vuosiin vauranut näin makeasti. Ylen ylläpitämä IlmaisTV tarjoaa viihdykettä camp-hengessä yön hektisimpinä hetkinä. Salauksen purku kävi kyllä melkein hermoille...

Olen pökerryksissä. Ryhmämme nettisivuprojekti otti aimo harppauksen tänään. Käsittelimme asiaa palaverissa ja sivustorakennetta on palkattu konsultoimaan Ammattilainen. Tämähän tuntuu etenevän. Valitetttavasti samalla keksittiin että jokaiselle tehdään pieni oma kotisivu, jossa kerrotaan projekteista, mitä tekee, jne. Olin lyödä otsani pöytään kuullessani tämän. Projekti ei ole edes kunnolla käynnistynyt ja silti sitä käsitellään kuin se olisi jo ohi. Haluan kuitenkin nähdä tekemäni sivut edes joulusta kevääseen jotta voin mainita ne CV:ssäni.

En vieläkään oikein ymmärrä miksi nautin Sinkkuelämää sarjasta vaikka en ole edes kohdeyleisöä. Tänään tajusin syöväni suklaa jääteöä ja juovani konjakkia katsoessani sitä. Kohta voisi olla vaikka lämpimän kaakaon vuoro hitusella chiliä - á la Chocolat. Pitäisi varmaan käydä enemmän ulkona. Siis muutenkin kuin töissä.

Koo-koekeittiössä tänään: Paistettua kanatisua mozzarellalla ja basilicalla lisäkkeenä lihatortellineja.

Uusi huonetoveri vaikuttaa mukavalta. Hän on n. 25 vuotias sosiologian - ylläri! - opiskelija. Mukavaa höpötellä aina töiden lomassa jonkun kanssa joka melkein yhtä löyhästi sidottu Valtion™ Laitoksen toimintaan kuin minut. Ei edes katso yhtä paheksuvasti piirrettyjen ajoittaista katsomista kuin entinen.

Käväsin sitten kuvaamassa ympäristössä. Ihan ei valovoima riitä "taidekuviin" näin syyspimeydessä, mutta ostamaani käyttöön - kamera kulkee aina taskussa ja kun kohdalle osuu kuvattavaa niin toimin kuten pitää - se on varmasti mainio.
Tutkiskelin paikkoja mistä voi kiivetä katoille ja hakea muutenkin mielenkiintoisia kuvakulmia. Reväytin sitten olkapääni hypätessäni parimetriselta muurilta alas kun hihani tarttui liikennemerkkiin. Toiselta muurilta alas pudottautuessani taisin säikäyttää pahan päiväisesti nuoren naisen iltakävelyllä. Odotin kunnes hän oli kävellyt ohitseni ja pudottauduin alas. Jostain kumman syystä hänen vauhtinsa kiihtyi ja kadun puolikin vaihtui. Kai sillä oli jotain tekemistä asian kanssa että olin pukeutunut mustiin eikä jostain korkeuksista putoava mies herätä luottamusta oikein kenessäkään.

Tilaamani kamera sitten tuli. Paketti ei ollutkaan rojua täynnä vaan ihan oikea kamera siellä oli. Keskimäärin taitaa huuto.netissä olla kuitenkin kohtalaisen rehellistä porukkaa. Ainoa mistä napisen on läpän vapina ja pieni klommo josta ei mainittu, mutta ei sitä kaiken voi olettaa vanhassa kamerassa olevan kunnossa. Canon toimii iBookin kanssa kuin pitääkin; kiinni ja menoksi. Pian kostan ihmisiä alkamalla julkaisemaan kuvablogia Eirasta, en kylläkään ihan perinteisistä perspektiiveistä vaan ajattelin koluta talojen kattoja ja muita vastaavia paikkoja. Saa nähdä kuinka nopeasti poliisi tai muut "järjestyksen valvojat" tulevan perääni. Voiko talojen katoilla kiipeily ja kuvaaminen olla laitonta?

Päätinpä tarkastaa tilin saldoni siltä varalta että palkka olisi tullut. No olihan se. Näin myös samalla Nordean veloittaneen melkein kaksi euroa tililtäni.

PERUSPALVELUT 9/2004
Visa Electron 1 KPL 0,80
- Erikoisalennus 0,80-
Solo-tunnukset 1 KPL 1,00
- Erikoisalennus 1,00-
Maksut automaatilla 2 KPL 0,80
Tapahtumakyselyt automaatilla
2 KPL 0,80

Tuon "Maksut automaatilla á 40snt" vielä jotenkin ymmärrän, pitäähän ihmiset saada siirtymään käyttämästä niitä. mutta että tapahtumakysely á 40snt! Ei tuota voi millään selittää. Se ei tuota edes marginaalisia kustannuksia pankille. Ennen pankit maksoivat siitä että ihmiset lainasivat rahansa niille, nykyään velottavat. Mahtavaa. Elämme hienossa yhteiskunnassa.

Sain Soneralta jo toistamiseen jonkun mainostekstarin jonka jälkeen toisen tekstiviestin jossa ilmoitettiin viestivirran lakkaavan jos lähetän tekstarin jonnekin. Lähetin sitten palautetta Soneralle jossa mainitsin ettei se ole kuluttajasuojalain mukaista, jne.
Sain vastauksen:

Hei,
kiitos viestistäsi.
1.9.2004 on astunut voimaan uusi sähköisen viestinnän tietosuojalaki, joka mahdollistaa mainosten lähettämisen eri kanavien kautta ilman erillistä markkinointilupaa.
Olen nyt kuitenkin päivittänyt liittymääsi mainosviestieston, joten sinun ei enää tarvitse lähettää tekstiviestillä ilmoitusta asiasta.
Joskus saatamme kuitenkin lähettää tiedotuksia palveluidemme muutoksista. Näitä viestejä ei ole mahdollisuutta estää, koska Sonera on vastuullinen tiedottamaan asiakkaitaan liittymien/palveluiden muutoksista.
Aurinkoista syksyä!
[edit. toimituksen kursivoima]

Ihmetyttää vain enään ettei minulle tule enempää suoramainontapostia e-mailiin tai puhelimeen. En ole nähnyt tarkkaa pykälää, mutta tuohan kuuulostaa siltä että Suomen Valtio™ on laillistanut spammauksen.
Mikä ihmeen idea tuossa on? Kun kuluttajansuojaa höylätään näin, niin pian olemme samanlaisessa ihmeellisessä tuotevastuu helvetissä mikä Yhdysvalloissa on. Millä tämä lain muutos on perusteltu? Kyllä se lisää markkinointiin käytettäviä rahasummia - joka on periaatteeessa kannaltani hyvä, koska olen pohtinut alaa ammattina - mutta silti.
Kun muissa maissa tiukennetaan markkinointilakeja, Suomessa löysätään. Kohta pääsemme todistamaan spammereiden vyöryä Suomeen. Onneksi muutan kohta pois.

Which Nigerian spammer are You?

Sain päivällä ilmoituksen että Canon on postissa ja seuranta numeron mukaan näin on. Minulle siis tulee jotain. Toivottavasti se on kamera. Kulutin kotimatkalla Alesta viime viikolla vahingossa ostamaani liian hidasta mv-filmiä. Mukana oli 100millinen E-sarjan objektiivi ja speedlight - jota ilman en olisi kuvia saanutkaan. Odotan mielenkiinnolla mitä kuvistani oikeastaan tuli, vai tuliko mitään. Kuvasin muutamia autoja - etuvaloja, kylkiä, bensakorkkeja - lähinnä klassisia malleja. Muutaman polkupyörän ja sen sellaista. Periaatteessa sävyjen pitäisi valoittua mukavan tasaisesti ja täyteläisesti, mutta en ole aivain varma onko Speedlightini riittävän tehokas. Sen näkee. Seuraavaksi ostan vähintään nelisatasta mv-filmiä. Haluan kuvata ihmisiä. Kuusi sataa voisi olla optimaalinen, mutta onkohan sellaista. Kasisatasta ainakin saa.

Miksen minäkin listaisi näitä?

#1:Ilta ei lähde käyntiin ilman Revolution 909:ä. Muutenkin jos haluaisin häiriköidä naapureita niin tämä olisi ehkä toinen valintani heti Black Sabbathin Paranoidin jälkeen.

#2: Tämä levy sai minut innostumaan roketti rollista kunnolla joskus vuonna -91. Vaikka soitin sen silloin joskus melkein puhki - ja olin kohtuullisen nuori - levy on silti kuunneltavassa kunnossa. Mitä nyt muutama poksahdus ja syvempi raita silloin tällöin...

#3:Vaikka tämä ei olekaan solistinsa paras albumi on Foxey Lady purppurausvannut aivoni niin ettei tähän voi kyllästyä. Olen kokenut. Jos vain vielä tietäisin mitä?

#4: Sultans of Swing tuo tietyt muistot aina mieleen ja saa muutenkin hyvälle tyylelle. Knoflerin kitaratyöskentely on upeaa kuultavaa.

#5: Rammesteinin esikoisalbumi toditamassa että cd:illäkin voi olla jotain hyvää. Ehdotonta ajomusiikkia. Asche Zu Asche on melkein Highway Starin veroinen vauhdittaja.

Hienointa on että minulla on näistä kaikki paitsi yksi vinyyleinä.

Melkein mukana:
Melkein mukana kotimainen, suht' tuore Pepe Deluxe. A moment in black & white on eräs mielenkiintoisimpia kappaleita mitä olen kuullut. Ennen kuin edes tiesin nimen visioin mustavalkoelokuvan taustalle. Esikoislevyjen top-5:n tätä on vaikea lukea, koska laulu- ja soitinyhtyeeltä ei ole tullut - vielä, toivottavasti tulee - toista levyä.

via. SchizoBlog, Palamaailmaani, jne

Koo-koekeittiössä eilen (ja tänään): Spaghetti á la Bolognese, jota söimme hyvällä ruokahalulla hiusteni värjäyksen jälkeen Kristiinan ja Henrin kanssa

Blogger kusee. Jo toisena päivänä peräkkäin tämä todella on lopun alkua. On aika alkaa säätämään blogiohjelmaa serverille.

Voitin huuto.netin huutokaupan digitaalikamerasta. Maksoin sen juuri. Nyt odottelen tuleeko se koskaan vai ei. Laki on harmittava tälläisissä tapauksissa. Jos se ei tule, käytönnössä menetän rahat... Maanantaina näen. Taas jotain odotettavaa...

Cthulhu saapui tiistaina. Entinen omistaja oli ehkä liian innokas pääsemään siitä eroon. Pyhitin sen vartioimaan työpöytääni. Ei pitäisi huutaa väsyneenä vaikka on tuo ihan sympaattinen ja tuo mieleen niitä häröjä pelisessioita aikojen takaa...

Nyt on illuusioni Valtion™ Laitoksen rationaalisuudesta kadonnut. 21. päivä tätä kuuta pitäisi olla julkaisu painettuna lehdistötilaisuudessa eikä minulle - taittajalle & oikolukijalle (ei omasta tahdosta) - ole toimitettu materiaalia. Syy: "se ei ole vielä valmis". Sen perusteella mitä olen sen raakaversiota katsellut tiedän ettei se ole ihan pikku operaatio. Julkaisu on täynnä PowerPointista väärintuotuja objekteja. Siis sellaisia jotka eivät ole kuvia vaan WordArtiksi muunnettuja kollaaseja joita ei voi otsikoida tai asemoida kunnolla. Sekä lisäksi muotoiluja ja asemointeja "enter + tabulaattori + välilyönti" -konstilla. Niin siis "taitan" koko systeemin Wordilla. Ihanaa!
Kuvittelin ettei tälläistä esiinny kuin yksityisellä sektorilla kvartaalitaloutta täysillä elävissä yrityksissä. Olin näemmä väärässä.
Ei siinä mitään että minulla on - teoriassa - puolitoista viikkoa aikaa taittaa tämä, mutta kun niskassa on kaksi muutakin julkaisua, vieläkin ne nettisivut - joista ei ole _vieläkään_ pidetty sitä sisältö&rakenne -palaveria - ja videopätkä leikattavana - reilu tuntinen materiaali pitäisi tiivistää katsottan pituiseksi, n. 20-25min, mutta siinä on puolen tunnin puhe jonka "on oltava mukana".
Upeaa!

Koo-koekeittiössä eilen: Gnocheja ja gorgonzola-kastiketta jota oli maustettu omalla pippurisekoituksella ja hippusella currya - olisi sopinut erittäin hyvin kanalle.

Haa, tälläistä palvelua olenkin etsinyt pitkään. Matin maapallo: Sarjisbortaali on kerännyt 17 erilaista netissä julkaistavaa sarjakuvaa joista voi Pinserin listan tapaan räätälöidä itselleen juuri ne mitä oikeasti lukee.
Mukana on mm. Viivi & Wagner, SinFest, Tenavat ja Harald Hirmuinen.

Olen hukannut SiniHammas-dongelini. Tarkoituksena oli siirtää sen avulla puhelimesta kuva koneelle ja lopulta nettiin jotta olisin voinut näyttää illan aikaan saannokseni. Teline iBookilleni. Siinä ei ole muuta erikoista kuin että sen on yhdestä metallinkappaleesta - dyykattu alumiinirima - taiteltu melkeinpä kuutio jonka päälle voin laittaa iBookkini kun käytän sitä yhdessä ulkoisen monitorin kanssa. Toivottavasti se ei ole silti samassa paikassa kuin minne kaasu-uunini kaasu menee.

Syy heräämisvaikeuksiini on selvinnyt, mikäli uskon Hesaria ja miksi en uskoisi? Onhan se virallinen totuuden torvi, eräänlainen Pravdan jatke jota ei tule kyseenalaistaa vaikka se joka kotiin ei tulekaan - minulle se tulee satunnaisesti yhdessä HBLin kanssa, aina kun postinkantaja unenpöpperössä vahingossa sen luukustani tunkee.

"Paljon riippuu siitä, miten hyvin on nukkunut ensimmäiset 4–5 tuntia. Jos on univelkaa, syvän unen määrä ja teho lisääntyvät, mikä vaikeuttaa heräämistä"

Toisin sanoen kun nukahdan sohvalle kolmeksi tunniksi yliunivelkaisena katsoessani M:I2:sta ja herättyäni siirryn valokatkaisijoiden ja iltapesun kautta nukkumaan, etten aamulla muistuta pään asennon perusteella Quasimodoa. Jos olisin siis jatkanut uniani olisin herännyt aamulla pirteänä kuin peipponen enkä oli kokenut aamun "käärinpä peiton ympärilleni kun täällä on niin kylmä ja koomaan sykkyräistuen hetken, samalla toivoen etten nukahda uudestaan" -olotilaa.
Pah, sanon minä. Kun ei ole aamuvirkku ja on taas pidennettynä viikonloppuna omaksunut ravintolatyöntekijän unirytmin, niin ei aamulla voi olla virkeä ja pirteä. Ainakaan ennen ensimmäistä espressokupillista.

Jos syvästä unesta herännyt ihminen joutuu pysymään valveilla, niin koko päivä voi lähteä menemään pieleen heti aamusta. Mikael Sallinen selittää asiaa unitutkijoiden käyttämällä uni-inertia-termillä.
Uni-inertia tarkoittaa pöpperöisyyden ja tokkuraisuuden vaihetta ennen kuin ihminen kokee olevansa täysin hereillä. Se johtuu siitä, että aivojen kemia muuttuu ihmisen nukahtaessa ja nukkuessa.
Jokainen kokee herättyään uni-inertiaa. Pieni inertia kuuluukin asiaan. Normaalisti se kestää 5–20 minuuttia, mutta syvästä unesta herätetyn ihmisen uni-inertia voi venähtää tuntien pituiseksi. Univelka vaikuttaa. Mitä enemmän univelkaa, sitä enemmän tarvetta nukkua syvää unta ja sitä pahempi uni-inertia.
Pitkittynyttä inertiaa on havaittu myös silloin, kun ihminen nukkuu liikaa. Jos arkisin herää seitsemältä, mutta viikonloppuna nukkuu puolille päivin, niin inertian vuoksi voi olla väsynyt monta tuntia. Ilmiötä kutsutaan worn out -syndroomaksi.

En muistakaan milloin olisin ollut virallisesti worn out. Inertia kuvaa kappaleen voimaa vastustaa liikeolomuodon muutosta. Ts. olen vain jatkuvassa liikemäärältään suuressa unitilassa - argh miksei minulla ole MAOL-taulukkoa kun sitä tarvinen? En enään ikinä lainaa sitä pois - joten epäloogisuuteni ja tämän hetkisen höperöyteni selitän lisäämällä massan vaikutuksen liikevoimaan joka menee toiseen potenssiin - vai oliko se nopeus? - jolloin tulokseksi saamme irrationaalisen luvun joka tarkoittaa että minun on vuokrattava joku elokuva että voin taas nukahtaa kunnolla vähentääkseni tehokkaasti inertiaa - huomenna luen tämän yhtä suurella mielenkiinnolla kuin muutkin. Miten se päätyi tuollaiseen noilla premisseillä? Käy kuten filosofian kokeessa jossa tarinoin vaikka mitä ja pohdimme yhdessä opettajan kanssa mitä olenkaan sanonut.

(HS 4.10.2004)

Koo-koekeittiössä eilen: Lehmän sisäfilettä pippurikastikkeella ja rössypotuilla. Juomaksi Cono Sur Pinot Noir 2003. Jälkkäriksi suklaajädeä ja 12 vuotiasta Skotlantilaista single malttia muutama lasillinen.

Miksi tunteet ovat niin vahvassa roolissa ihmisen elämässä? Mikä on se evolutiivinen hyöty, jonka saamme siitä että kiinnymme ihmiseen vahvasti? Miksi rakastumme?
Eilen illalla kun olin töissä, Ystävätär tuli ystäviensä pakottamana käymään Teinihelvetissä. Epäili kylläkin törmäävänsä minuun siellä - omituista, enhän ole kuin töissä siellä aina viikonloppuyöisin. Olin vähällä pudottaa lasin kun näin hänet siellä. Paikan asiakaskunta on kuintenkin niin eri maailmasta. Työfiilis oli ihan hyvä, mutta muuttui nopesti huonoksi, kun huomasin sitten hänen juttelevan jonkun miehen kanssa, käsi hartioilla oli se mikä laukaisi tilanteen. Mieli teki pitää tauko ja mennä juttelemaan, mutta onneksi olen liian ylpeä paljastaakseni mitään tunteita julkisesti. Nimittäin kun tänään juttelimme kävi ilmi että hän lähti hyvästelemättä pois, koska oli ollut vähällä pahoinpidellä kyseisen mieshenkilön.
Edellämainittu ei silti poista sitä miksi ihminen tuntee niin kuin tuntee. Varsinkin kun tietää ettei suhteesta tule mitään. Miksi en voi olla se kyyninen, tunteeton havainnoija mikä haluaisin olla? Miksi minun pitää tuntea niin vahvasti joitakin ihmisiä kohtaan? Haluan vain "olla kaiken ja kaikkien yläpuolella". Miksi täytän tyhjyyttä elämässäni hetkellisesti mielihyvää tuottavalla materialla?
Varmasti jos jatkaisin baarityötä vielä kymmenisen vuotta samoissa paikoissa missä nyt teen työtä ja tuhoaisin haaveeni graafisesta, journalistisesta tai tutkijan urasta, onnistuisin katkeroitumaan ja muuttumaan kiveksi emotionaalisesti. Mutta haluanko oikeasti sitä? Olenko valmis tuhoamaan itseni henkisesti että voin olla sellainen mitä haluan ulospäin olla? Vai haluanko edes olla sellainen?

Käväisin Kodin-Anttilassa ostoksilla. Tarkoituksena oli ostaa vain lihanuija ja ehkä kasari, mutta niiden lisäksi mukaan tarttui pari tablettia ja patalappua sekä, oikeastaan ainoana heräteostoksena, bonsai-puu. Päätin hankkia sellaisen kaktus-projektini innoittamana. Onhan se säilynyt hengissä jo neljä-viisi vuotta.

oikealla:

Huikean hyvälaatuisella kamerakännykällä otettu kuva uudesta bonsaista. Tabletti on oikeasti musta. Tulisipa jo torstai.

 

Koo-koekeittiössä tänään: Viskillä flambeerattua sisäfile Nasua - jes, se loppui vihdoinkin! - kermaisella gorgonzola-kastikkeella riisin kera.

Eilen oli taas mielenkiintoinen ilta baarimikkona. Jostain kumman syystä ihmiset olivat laumoittain liikenteessä vaikka oli torstai - oletan että syynä on palkkapäivä. Eikä siinä vielä kaikki toissapäiväisen uudenkuun takia oli liikkeellä mitä omituisimpia hörhöjä. Suurin osa oli normaaleja "eikö nyt sana mene perille etten myy teille mitään, kuten en tehnyt puolituntia sitten?!", mutta onneksi joukossa on muutama valopilkku. Paras oli n. yhdeksäntoista vuotiaaksi arvioimani nuorukainen joka tulee sisään ja pyytää soittamaan auttamaan. "Viinanpuutetta kannattaa parannella muualla." Kuulemma hän tarvitsikin ambulanssia. Kysyttyäni miksi, vastaukseksi tuli ettei hän löydä minnekään. Tarjosin taksia joka on parempi suunnistamisessa kuin ambulanssi, mutta kuulemma välttämättä sellaisen tarvitsee "kun on kipiä".
-"Mene odottamaan tohon ulos dösäpysäkille niin soitan lanssin"
-"En minä sinne osaa!".
-"Ottaa nyt silmän käteen ja katsoo se on tuossa metrin päässä."
-Minä menen sinne
Jutustelin muutaman ihmisen kanssa vähän aikaa ja menin sitten ulos sanomaan ettei ambulanssi tule jos on päihtynyt, ohjaavat suoraan poliisille, mutta koska en heeboa nähnyt, ajattelin että oli unohtanut ambulanssin tarpeen ja lähti pois.
Kymmen minuutin kuluttua hän tulee sitten kyselemään sen ambulanssin perään.
-"Käväisin ulkona ja yritin katsella missä olette, että olisin kertonut ettei ambulanssi tule jos on humalassa."
-"En minä ole humalassa vaan sydän on pysähtynyt!"
Pääsin huokaisemaan helpotuksesta ettei varmasti ole mitään oikeaa syytä saada ambulanssi ja selitin etten voi soittaa lanssia kun haluavat ensiksi tilaselvityksen johon on vastattava humaltunut.
-"Eikö ambulanssi muka tule jos on oikeasti kipiä?"
-"Tulee, mutta en teille soita ambulanssia, koska olette vain humalassa."
-"Pitääkö minun soittaa itse ambulanssi?"
-"Kyllä. Tämä on ravintola eikä hätäkeskus *mutinaa* vaikka välillä tämä sellaiselta tai lastentarhalta tuntuukin*/mutinaa*"
Tässä kohtaa sieppasi - omasta - sydämmestä ensimmäistä kertaa kun "potilas" vie nopeasti käden taskuunsa ja tempaisee sieltä jotain nyrkkiin sopivaa ja tummaa esiin. Onneksi se oli vain kännykkä. Olin jo puolivalmiina suihkuttamaan pesuainetta naamalle - pippurikaasu on kielletty, mutta pöytien perussa käytettävää liuotinta saa suihkuttaa naamalle. Kerran vahingossa saanut sitä vähän henkeen ja poltti pienoisesti keuhkoissa -. Hän sitten soitti minne soitti. Kysyi osoitteen ja kaikkea, mutta en ainakaan nähnyt ambulanssia illan aikana.