Kansa "syrjäyttää" johtajiaan, heti kun uskaltaa
Saatuani ravintolan kiinni suunnistin keskustan kautta lähisaareen, missä vietimme tarjoilijoiden ja baarimikkojen tyypillistä jatkoiltaa. Istuimme pöydän ääressä juoden olutta ja puhuimme työasioita. On mielenkiintoista miten suomalaisessa työkulttuurissa johtajuus koetaan "työläisnäkökulmasta" niin negatiiviseksi. Kaikilla on aina oma visionsa - joka kaiken lisäksi on jotenkin yhtenevä muiden visioon - siitä miten paikkaa tulisi johtaa. Keskisuuri johtaja lähinnä proletariaatteja on aina se, joka tekee asiat väärin. Parannusehdotuksia on, mutta kukaan ei silti saa niitä tuotua esille, syystä tai toisesta.
Mikä oikeastaan on syynä tähän antipatiaan johtajia kohtaan. Ymmärrän itseni osalta sen, koska en osaa olla "johdettavana", varsinkaan jos koen ettei minulle ohjeita antava ihminen ole joltain osin pätevä siihen. Oli kyse sitten osaamisesta, vaikkapa teoreettisesta älykkyysosamäärästä tai ihan vain siitä ettei hän osaa pukeutua - koska kukaan ei sano minulle, mitä minun tulisi tehdä. Mutta se koskee vain minua. On kuitenkin ihmisiä jotka eivät - ainakaan julkisesti - missään nimessä halua johtavaan asemaan. Eivät vaikka sitä heille olisi tarjottu ja vaikka he oikeasti saattaisivat olla päteviä siinä.
Toinen johtajuuden aspekti josta keskustelimme oli tulosvastuullisuus. Osa oli sitä mieltä ettei se ole hyvä asia, koska mitä tahansa voi tapahtua, jolloin force major tuhoaa tuloksen. Kuulemma ketään voisi sitouttaa yksikön tulokseen koska ravintola-ala on niin suhdanneriippuvaista. Tulossidonnaisuushan on kuitenkin jokin realistinen tavoite jolla pyritään nostamaan tulosta X prosenttia tai minimoimaan pakkastulos. Kuulemma ravintola-alalla ei edes ole tapana maksaa näistä tulossidonnaistavoitteista vaan ravintolapäällikkö saa saman palkan + vastuulisät kuin renki. Ei ihme ettei osa halua korkeampaa asemaa, kun tälläinen aivopesu on mennyt läpi. En jaksa uskoa että kukaan tekisi tulosvastuullista työtä ilman kunnon palkkaa siitä. En ainakaan minä. Parhaita tapoja sitouttaa työntekijät tuloksen nostoon olisi tulossuhteellinen palkkaus. Ainakin omaan lyhytnäköiseen ansaintakatsomukseen se toimisi.
Mitään konkreettista ei kuitenkaan kukaan saa aikaiseksi.
Mikä oikeastaan on syynä tähän antipatiaan johtajia kohtaan. Ymmärrän itseni osalta sen, koska en osaa olla "johdettavana", varsinkaan jos koen ettei minulle ohjeita antava ihminen ole joltain osin pätevä siihen. Oli kyse sitten osaamisesta, vaikkapa teoreettisesta älykkyysosamäärästä tai ihan vain siitä ettei hän osaa pukeutua - koska kukaan ei sano minulle, mitä minun tulisi tehdä. Mutta se koskee vain minua. On kuitenkin ihmisiä jotka eivät - ainakaan julkisesti - missään nimessä halua johtavaan asemaan. Eivät vaikka sitä heille olisi tarjottu ja vaikka he oikeasti saattaisivat olla päteviä siinä.
Toinen johtajuuden aspekti josta keskustelimme oli tulosvastuullisuus. Osa oli sitä mieltä ettei se ole hyvä asia, koska mitä tahansa voi tapahtua, jolloin force major tuhoaa tuloksen. Kuulemma ketään voisi sitouttaa yksikön tulokseen koska ravintola-ala on niin suhdanneriippuvaista. Tulossidonnaisuushan on kuitenkin jokin realistinen tavoite jolla pyritään nostamaan tulosta X prosenttia tai minimoimaan pakkastulos. Kuulemma ravintola-alalla ei edes ole tapana maksaa näistä tulossidonnaistavoitteista vaan ravintolapäällikkö saa saman palkan + vastuulisät kuin renki. Ei ihme ettei osa halua korkeampaa asemaa, kun tälläinen aivopesu on mennyt läpi. En jaksa uskoa että kukaan tekisi tulosvastuullista työtä ilman kunnon palkkaa siitä. En ainakaan minä. Parhaita tapoja sitouttaa työntekijät tuloksen nostoon olisi tulossuhteellinen palkkaus. Ainakin omaan lyhytnäköiseen ansaintakatsomukseen se toimisi.
Mitään konkreettista ei kuitenkaan kukaan saa aikaiseksi.
Tämä julkaistiin perjantaina, joulukuuta 10, 2004 klo 15:51.
Sivun lopussa on mahdollisuus kommentoida
» Lähetä kommentti