rahina.info | blog

Faija soitti eilen. Olivat matkalla Kaivopuistoon ulkoiluttamaan koiraa ja kysäisi josko liitytyisin seuraan. Olin juuri marinoimassa possua joten päätin lähteä mukaan, en kuitenkaan ole liikaa käveleskellyt uudella kotiseudullani.
Päätin oikaista Ehrensvärdin tien ja muiden vastaavien kautta Kaivariin ja matkalla tajusin mitä Eira oikeastaan on. Tällä rumien talojen reunustamalla ja piilottamalla alueella on mitä hienompia vanhoja rakennuksia ja puita. Minua alkoi harmittamaan jo korttelin päästä etten ole tutkinut aluetta kunnolla muualta kuin Tehtaankadun vierustalta. Auringon lasku, kirkas taivas, ruskeat lehdet, kirpakka ilma ja upea arkkitehtuuri oli yhdistelmä joka sai minut kiroamaan että kamera - joka oli muutenkin tarkoitus ottaa mukaan - jäi työpöydälle. Voin lohduttautua sillä ettei olisi saanut kuitenkaan ikuistettua sitä väriloistoa, sata asainen mustavalkofilmi auringon laskiessa ei ole kaikkein paras väline siihen. Kun saan sen digikameran hommattua, otan päivittäiseksi harrasteeksi käydä ottamassa kuvan - vain yhden/päivä - ja julkaisen sen sittemmin avattavassa rinnakkaisblogissa - samaa voin sitten jatkaa jos muutto Corkiin varmistuu. Kuinkakohan nopeasti poliisit/turvamiehet jolkottavat paikalle jos alan kiipeilemään talojen katoille ottamaan kuvia? Onko se kiellettyä?

Koo-koekeittiössä eilen: inkivääripossua, pakastewok-vihanneksia nuudeleiden kera. Onneksi possu on kohta loppu.

Väsyttää. Asunnossa on kylmä. Ikkunan voisi kai laittaa taas kiinni. Suihkun vesi valuu hartioita pitkin täyttäen vesihöryllä kylpyhuoneen. Silti hieman kylmä. Bambuinen verho kylpyhuoneen oven korvikkeena ei pidä kylmää loitolla. Mieli ei tee poistua suihkusta. Varsinkaan kun iso pyyhe on pakattuna reppuun. Tarjolla vain normaalikokoinen johon ei voi muumioitua. Eikä se ole edes ollut lämpenemässä kuumavesiputkella. Rohkaisen mieleni ja katkaisen veden. Kylmä iskee päälle vallaten koko olemuksellaan kylpyhuoneen. Syöksyn pyyhkeelle. Lämpimämpää. Kuivattuani yritän pohtia mitä tänään pukisin päälleni. Lämpövesiputkella roikkunut kasvopyyhe tuntuu autuaan lämpimältä.

Koo-koekeittiössä aamiaiseksi: Luonnon jogurttia ja ananasmurskaa blendattuna pakastemustikoiden kera. Mustikat olisi voinut vaihtaa persikoiksi.

Kävin tänään ostamassa uuden vanhan hiiren Plussaani. Tapasin Hopeisen Omenan kautta löytämäni myyjän Torpanrannassa. En muista milloin olisin tavannut viimeksi vain netin kautta "tuntemani" ihmisen luonnossa. Joskus varhaisteininä Kissin chatin kautta. Jo matka Torpanrantaan oli mielenkiintoinen. Olin vielät töissä - sörnäisissä - ja sovimmen tapaavamme tunnin kuluttua Munkkiniemen rannassa. Tajusin että minun on käväistävä kotona - Punavuoressa - ennen tapaamista. Sporahyppelyä Sörnäisistä Punavuoreen, ykkösen heittäessä lenkkiä päättärillään ehdin käväistä kotona ja hyppäsin sitten samaan sporaan. Ajoin huikean yhden pysäkinvälin Eiran sairaalalle ja pääsin hyppäämään neljääntoista jolla matkasin Munkkaan, josssa oli taas vaihto neloseen. Mutta yllätyksenä jopa - ok, ainoastaan - itselleni ehdin ajoissa Torpanrantaan.
Torpanrannassa meni sitten pidempään kuin oletinkaan. Jäimme höpöttämään kaikkea hienoa Macciin ja graafiseen suunnitteluun liittyvää ja missasin tapaamiseni Ystävättären kanssa. Joka ei ollut hyvä asia. Jotenkin sitä vain jäi tarinoimaan ja aika kului nopeammin kuin oletinkaan. Lähdimme sitten kun Torppa meni kiinni...

Koo-koekeittössä tänään: Tulistat tomaatti-mozzarella-keittoa, jossa flunssaa ehkäiseviä aineta; valkosipulia, basilicaa ja chiliä.

Lueskelin vanhaa blogiani ja huomasin kesän alussa kirjoittamani tekstin jonka julkaisen tässä suorana lainauksena:

31.5.2004

Hoh, oli taas mielenkiintoinen viikonloppu. Lauantaina oli ystävättären valmistujaiset joihin sitten osallistuin - ihan niin kuin minulla olisi ollut vaihtoehtoa, vaikkakaan en sellaista kaivannut. Juhlissa oli sitten - yllättäen - erittäin humalainen mieshenkilö oikealle kallistuvine mielipiteineen - ja laseineen - joita jaksoin kuunnella - sivusta - piikittelemättä ja osallistumatta keskusteluun, varmaan siksi koska ympärillä oli ihmisiä joiden kanssa keskustella. Sitten kun päivä alkoi lähestymään iltaa siirryimme pienempiin tiloihin ja yllättäen tämä, nyt todella humalainen, mies alkoi kommunikoimaan kanssani. Jostain syystä keskustelu kohdistui heti armeijaan ja siihen kuinka hän on menossa sinne kohta - ihan niin kuin se olisi kiinnostanut. Sitten tulee se perinteinen kysymys "oletko jo suorittanut armeijan?". Odotin pidemmänkin puoleista debaattia sivari vs. armeijasta joka ei olisi johtanut mihinkään, mutta se meni vain ohi. Ei se mitään, keskustelu virkesi sitten jossain kohtaa kun ko. henkilö kehuskeli maksaneesta tatskoistaan vain 70 euroa. En ollut ajatellut ottaa puheeksi omiani, mutta sitten sivusta kuuluu puoliksi ivallinen, puoliksi ylpeä kommentti "Rahinallakin on tatuointi".
Räjähdysalttiiksi ympäristö muuttui sitten kun mainitsin maksaneeni mielelläni tatuoinnistani verot ja valituksesta bensaveroihin kommentoin että sitä pitäisi nostaa kaksikymmentä prosenttia. Olin oikeasti joutua tappeluun noin pienellä provokaatiolla. Mutta poliittisen suuntautumiseni hän arvasi oikein: "viherpiipertäjä-kommari". Tavallaan minua harmittaa ettei hän muistanut että olin aikaisemmin mainunnut olevani sivari.

Löysin mol.fi:stä uuden ilmoituksen helpparin hommasta Irlantiin. Kostin rekryfirmaa postilla ja sain muutaman kysymyksen ja ilmoituksen ettei minulla ole puhelinhaastattelua 27.9.2004 klo 11 Suomen aikaa ja asiaan pyydettiin vahvistusta. Nyt odottelen mielenkiinnolla soittaako joku minulle Irlannista vai ei, varsinkin kun edellytyksenä olisi ettei se ole mobiili. Muutenkin taisin vastailla kysymysryöppyyn liian pilke silmäkulmassa. Sain kuitenkin itseäni niskasta kiinni enkä vastannut "miksi haluat muuttaa Irlantiin?" -kysymykseen, "koska sieltä tulee hyvää olutta ja viskiä". Kehittelin sen sijaan jotain hienoa katseen avartamisesta - joka tapahtuu parhaiten nauttiessa viskipullon sisältöä - ja hienosta kokemuksesta uudessa kulttuurissa - johon törmää parhaiten paikallisessa kapakassa; olutkulttuuriin nimittäin. Lounas tässä menee soittoa odottaessa, mutta on se sen arvoista.

Koo-Koekeittiössä eilen illalla: inkivääri-chili-valkosipuli-soijamarinoitua possun sisäfilettä riisin ja paistettujen mozzarella-basilikatomaattien kera

En olisi uskonut puolikaan vuotta sitten että lukisin mielenkiinnolla avotakan (!) sisustusvinkkejä ja jopa hyödyntäisin niitä. Eilen kävin ostamassa tarvikkeita joten tänään olen tehnyt shakkikuviota keittöni seinälaatoitukseen ja päällystänyt kaapin ovet. Värimaailma on sentään muualta kuin avotakasta; tummapunainen ja metallin vihreä. Psykedeliaa sen olla pitää. Pakko myöntää keittiö - lue keittokomero - vaikuttaa nyt valoisammalta. Vielä kun saan roudattua tyhjät pullot alkoon, niin voisin vaikka hankkia sinne hedelmäastioita ja muuta kivaa.
Avotakka! Ei voi olla totta. Pitäisikö hakeutua hoitoon?

Tekijänoikeus puhuttaa taas. Tuoreessa (4/04) Taide-lehdessä on artikkeli siitä miksi tekijänoikeusrikos on moraalisesti oikein. Kirjoittaja perustelee tekijänoikeuksista luopumista tietotasa-arvolla ja kulttuurisella kehityksellä ja artikkelin lopussa ohjeistaen ja kehottaen waretukseen.

Tekijänoikeus hidastaa keksintöjen tekemistä hankaloittamalla kultuurisiin rakennuspalikoihin käsiksipääsyä ja niiden käyttöä. Kun kuva, ideat tai kieli yksityistetään, ne muuttuvat kultuuripääomaksi ja vahvistavat hierarkkista sosiaalista kerrostuksellisuutta, kuten pääomat kaikki muodot.

Ymmärrän kirjoittajan pointin vapaasta tiedonvälistyksestä ja ideoiden vapaasta liikumisesta ympäri maapalloa rikastuttaen kaikkia, mutta se ei vain toimi kun on kyse esimerkiksi työkaluista kuten Photoshop tai Freehand. Henkistä ja esteettistä pääoma tulisikin vapauttaa, mutta vaikeuden tekee se ettei "konsultaatio-periaate" toimi kaikessa.

Jos kirjailija on julkaissut kirjan, joka myy viidestäkymmenestä kahteensataan kopioon, yksikään suurkustantamo ei ole kiinnostunut siitä koska se tuottaa liian vähän kenenkään kopioidakseen sitä ansaintamielessä. Kirja kuitenkin valokopioidaan ja kierrätetään ystävältä toiselle. Kenties joku laittaa sen verkkoon imuroitavaksi, ja pienkustantamot muista maista kääntävät ja julkaisevat sen. Kultuurillisen kehityksen ja saatavuuden kannalta tälläinen käytännön toiminta on hyödyllistä ja siihen pitäisi kannustaa tekijänoikeuksien vastustamisella. Mitä enemmän ihmiset tietävät teoksesta, sitä todennäköisempää on, että he ostavat sen. Todennäköisesti myös kirjailijan talous kohentuu, kun luento- ja palkkiorahat nousevat. Raha, joka menetetään kun teksti annetaan yleiseen jakeluun, ansaitaan takaisin muin keinoin.

Edellä mainitussa on valitettavasti muutama mutta. Kun kirjalija kirjoittaa myyntiin tarkoitetun kirjan, niin en usko että luentorahat ovat ensimmäisenä mielessä, varsinkaan jos kyseessä on fiktiivinen kirja. Toisekseen kirja on lähes ainoa "teos" jossa alkuperäinen kappale on lähes edellytys - en ainakaan voisi kuvitella että kirjahyllyni olisi vain täynnä A4-nippuja. Elektronisessa muodossa hankittu musiikki ei vaadi originaalia cd:tä tai kansia jotta se toimii kuten originaali. Kuvataiteessa samoin - useita ei häiritse se ettei seinällä riippuva teos olekaan originaali, vaan kopio - tilataide on sitten vaikeampaa.
Kirjoittajan asenteesta ei tule mieleen kuvataiteilija vaan lähinnä suuryrityksen edustaja joka kiroaa kun mobiililaittella soivista äänistä ja niiden taustakuvista pitää maksaa tekijöille rahaa. "Eivätkö ne perkeleet elä maineella ja kunnialla? Menisivät konsultoimaan mobiilitaustakuviksi raiskattuja teoksiaan!".
Toisaalta kirjoittaja tuo esille myös merkittävän näkökulman.

Arkistoissa makaa jo nyt paljon materiaalia, jota ei voida esittää tekijänoikeuksien kalleuden tai mutkikkuuden vuoksi.

Teoksia luodessa ideahan on se että ne julkaistaan ja että mahdollisimman moni pääsee niistä nauttimaan - ellei tekijä ole kaltaiseni elitisti -. Mikäli kultuurillisesti merkittäviä teoksia makuutetaan varastoissa ei se hyödytä ketään. Asia ei tietenkään ole noin mustavalkoinen. Tekijä on kuitenkin se joka määrää maksun teoksensa käytöstä - joka oikeastaan on se "konsultaatio" teokseen. Myös tarjonta kohtaa jossain kohtaa kysynnän jossain kohtaa.

Koo-koekeittiössä: possun sisistä, kermaista konjakki-herkkusieni kastiketta joka oli sakeutettu mozzarellalla sekä tuorepastaa.

You are Form 8, Demon: The Destroyer.

"And The Demon took advantage of the chaos
and seized civillization. With grace and
style, Demon slit The Goddess's belly and
drowned the world in her blood. The Goddess,
The Demon, and the world were no
more."
Some examples of the Demon Form are Seth (Egyptian)
and The Horsemen of the Apocalypse (Christian).
The Demon is associated with the concept of
destruction, the number 8, and the element of
earth.
His sign is the full moon.
As a member of Form 8, you are a very strong willed
individual. You don't let others' opinions
sway your own and you're usually not afraid to
speak your mind. However, some may see you as
a bit overly passionate but it's just because
you never back down from your values. No
matter what, you always do everything with
style. Demons are the best friends to have
because they will back you up.

Which Mythological Form Are You?
brought to you by Quizilla

via Schizoblog

Are You a Blogaholic?
Your Score: 48 / 100

48 points is in the 21 through 50 precent
You are a casual weblogger. You only blog when you have nothing better to do, which is not very often. There's nothing wrong with that. But if you'd post a little more often, you'd make your readers very happy.

via Visa Kopu

En muista milloin viimeksi olisin nukkunut näin huonosti yöni. Tuntui siltä etten olisi ollut "syvässä unessa" missään kohtaa, vaan vain puolivalveilla. Normaalisti pystyn nukkumaan kuin tukki milloin vain sänkyyn pääsen, mutta nyt oli jotain omituista. Asiaa ei helpottanut ollenkaan se että minulle tuli muutama puhelu tai se että kissa riehui naukuen ympäri asuntoa. Miksi ihmiset pitävät otuksia jotka eivät tottele "Hiljaa. Omalle paikalle siitä." käskyjä?

Tuttavan firmassa ollut, nyttemmin irtisanottu, vt. johtaja on selkeaästi "reilukerhon™" jäsen tai ainakin kunniajäsen. Kyseinen henkilö ei johtajuuskautensa aikana saanut mitään konkreettista aikaiseksi, paitsi omalle omaisuudelleen. Hän oli hankkinut itselleen töihin - nettisurffauskoneeksi - vuosi sitten tuoreen Macin hyvällä näytöllä ja kattavalla DTP-ohjelmistolla jo aikaisemmin hankitun läppärin lisäksi.Suurin osa koneita hankkiessa ostetuista hardware-laitteista on myyty eteenpäin - mm. minulle muutama vuosi sitten hyvässä uskossa 1st gen iPod. Lisäksi kaikki ostetut ohjelmistolisenssit on myyty eteenpäin ja töissä oli käytössä wareohjelmistot.
Kun hänet oli irtisanottu,Yrityksen tietoverkko "yllättäen" meni kieroon. Läppäri ei aukea mitenkään - valtuutettu korjaaja lähetti koneen kansainväliseen Apple-huoltoon; toimii kuulemma kuin veteen upotettu, ilman merkkejä kosteushäiriöstä - kaikki salasanat vaihtuivat, jne, jne...
Nyt minua pyydetään opastamaan OS X:n käyttöönotossa ja toimivaksi säätämisessä - tästä saisin kuulemma palkkaakin!!! -. Lisäksi pääsen opastamaan InDesignin kiemuroita. Yksi portti painoalalle on tässä. Yrittäisinkö livahtaa samalla tähän yritykseen "konsultoinnin" kautta freelanceriksi vai yritänkö "rehellisin keinoin" lähettämällä hakemuksia ja työnäytteitä. Valtion™ Laitokseenkin voisin teoriassa päästä konsultoimaan mikäli saan julkaistua web-projektini - miten koko ajan voi ilmestyä uusia karikkoja ja huomioon otettavia aspekteja?! - sinne.
Olen taas valveilla aivain liian myöhään. Aamulla - keskipäivällä - tulisi herätä aikaisin ja värjätä hiukset sekä käydä leikkauttamassa ne. Mikä motivoisi minua menemään sänkyyn?

Mikä aamu. Herään vähän vailla yksitoista, olin nukahtanut herätyksen jälkeen. Minun on pakko siirtää herätyskellon paikkaa. Paha vain että se vaatii sähköpistokkeen läheisyyden. Tarpeeksi pitkä uni paransi oloani. Miksi en osaa nukahtaa enään television ääreen?
Vaellan kevyessä tihkusateessa sporapysäkille. Idea Four Seasons Delistä lounaan hakemiseen muuttuu aikeeksi, kun näen sporan tulevan pysäkille ja lähtevän. Pian korvani täyttyvät kaupungin humun sijaan lasten kiljavasta. Ääni ei oikeastaan ole kiljava. Enhän ole uimahallissa, vaan kadulla. Jotain sen tapaista kuitenkin.
Lasagnea lounaaksi Trés Musketeurista muuttuu teoksi.
Spora tulee juuri sopivasti pysäkille. Katselen ulos ikkunasta. En näe merkkiäkään autottoman päivän onnistumisesta. Päinvastoin, kaupungilla tuntuu olevan normaalia enemmän autoja. Teho tuntuu olevan vaisumpi kuin tämän vuotisessa "Reclaim the Streets" -kulkueessa. Sporakuski ei osaa ajaa. Matka taittuu hitaasti.
Olen lupautunut täksi- ja huomisillaksi töihin. Pitänee lähteä siis aikaisin pois. Lupaudun toisaalle töihin myös perjantaiksi ja lauantaiksi. Miksi en voi saada toimistotyöstä riittävää palkkaa? Pääsisinpä Irlantiin...

Mystinen muusa on poistunut keskuudestamme. Palanneeko hän koskaan? Ei ainakaan samassa olomuodossa. Kenties hän on jo keskuudessamme. Mahdollista kuitenkin on ettei hän enään koskaan palaa.
Kuka hän oli? Mitkä olivat hänen tarkoitusperiään? Sitä emme varmaksi voi tietää.
Tappoivatko hänet suuret odotukset joita häneen kohdistui vai oliko hän tarkkaan laskelmoinut kuolemansa. Selvittikö joku hänen salaisen henkilöllisyytensä ja siten tuhosi mestarin jota kukaan ei _oikeasti_ ymmärtänyt.
Oli miten oli. Kysyn Vaan on kuollut ja kuopattu. Tällä hetkellä...

Aina kaupungilla kävellessäni ja fillaroidessani - ts. liikkuessani kaupungilla, en autoile - minut valtaa pyhä viha. Miksi autoilijat oikaisevat kävelykatujen kautta?! Roballa saa periaatteessa olla kokoajan väistämässä autoilijoita. Yleensä vielä takseja tai stevareita. Millä oikeudella he ajavat jalankulkijoille selkeästi osoitetulla kadulla? Samoin kun tehtaankadulla läheisen aukean täyttävät nykyään autot. Siitä on tullut vinoparkkipaikka. Päivällä pysäköininvalvojat eivät tee asialle mitään - eipä niitä ole siellä päin taas vähään aikaan näkynytkään - yöllä ohiajavilla poliiseilla on kuulemma "parempaa tekemistä kuin leikkiä pysäköinninvalvojia". Kuka sitten sakottaa näitä? Saanko minä sitten käydä laittamassa sakkolaput pyyhkijöihin? Varmasti saan, mutta siitä ei ole mitään hyötyä. Joku yö, kun olen tarpeeksi kipinöissä kun olen taas ollut jäädä turvarottien alle _kävelykadulla_ ja siinä on taas laiton autorivistö, otan varmasti oikeuden käsiini ja käyn puhkomassa niistä kumit ja potkimassa peilit irti.

Miksi en osaa mennä nukkumaan. Huomenna minun pitää esitellä virallisesti nettisivut - vielä vaiheessa, huomiseksi valmistuu - Valtion™ Laitoksen viestintä- ja atk-osastoille yhdessä ryhmäpäällikön kanssa, jolla ei ole mitään tietoa vaiheesta/toteutuksesta/mitä niiden kanssa oikeastaan tapahtuu.
Mistä siis löydän unikoulun joka opettaa minua menemään ajoissa nukkumaan. Tänä iltanakaan minulla ei ole ollut mitään syytä valvoa, mutta silti kekkuloin hereillä. Mahdollisesti katsomisenarvoiset elokuvat ja sarjatkin ovat jo päättyneet...
Vai pitäisikö minun hommata unilääkkeitä? Ei nukahtaisin jos vain malttaisin mennä sänkyyn. Nytkin kehitin korviketoimintaa nukkumaan menemisen sijaan blogaamisesta. Muutaman tunnin olen tahkonut hopeista omenaa ja pinseriä sekä joitain muita sekalaisia sivuja päämäärättä.
Kohta yritän suunnistaa sänkyyn, mutta varmasti otan sinnekin jotain luettavaa että varmasti nukahdan vasta kahdelta ja olen huomenna kokouksessa todella virkeänä.

Olipa taas mielenkiintoinen viikonloppu. Perjantai päättyi upeasti kun ravintolan omistaja tuli hirveässä juubassa viisi yli kaksi sisään alkoi mesota sitä mitä me teemme siellä - työaika päättyy puoli kolmelta. Työkaveri yritti estellä sisääntuloa mutta sataa kahtakymmentä kiloa isoa, juopunutta miestä on vaikea pitää poissa kun on pienempi. Aikansa raivottua ja selitettyään kuinka hän tekee kaikkensa meidän eteemme, mutta me vain estämme sisäänpääsyä emmekä ole koskaan tyytyväisiä tai tajua sitä miten hän pelastaa paikan tulemalla juomaan yöllä maksamatta, päätimme sitten jättää siivoamisen ja kaiken muun kesken ja lähdimme pois.
Onneksi lauantai meni sitten mukavemmissa merkeissä yhden duunikaverin - ei ravintolatyöntekijä - karonkassa.
Etkot olivat Juttutuvassa - jossa en ole koskaan aikaisemmin käynyt - joka oli erittäin viehättävä paikka. Itse karonkka ensisessä sokeain koulussa, jossa minutkin mainittiin sitten erityismaininnalla kiitospuheessa - en sitten pitänyt vastapuhetta koska en ollut saanut valmistautua siihen. Vastapuheita tulikin sitten reippaasti ja osasta ehdin jo kehittää sketsiskenaarioita, kun vastapuheenpitäjälle tuli mieleen kolmas "hauska" anekdootti karonkasta - "mieleeni tulee kahdeskymmenesneljäs hauska juttu kun eräs vietnamilainen, tuli kiittämään silloista karonkan viettäjää, joka oli väitellyt siitä miten mänty saa vettä... *samaan aikaan viimeinenkin hereillä pysynyt ihminen nukahtaa ja iskee otsansa pöytään*. Minulle kyllä sitten todettiin että siellä taisi olla riittävän monta puhetta.
Jatkoille siirryimme Storyvilleen, jossa join elämäni kalleimman Gin&Tonicin; Kahdeksan ja puoli euroa!. Tiesin että paikka on kallis - kaksi viidenneslitraa olutta viisi euroa -, mutta en odottanut normaalin maksavan kahdeksaa ja puolta euroa. Varsinkaan, kun jo sisään maksoi yhdeksän euroa ja viisikymmentä senttiä. Normaalisti juon G&T:t Bombay Sapphiresta, jolloin hinnaksi tulee n. kuusi-seitsemän euroa, joka on siedettävissä, mutta että kaatoginistä tilkalla tonicia niin paljon. No mikäs siinä pyytäessä kun kerran maksetaan. Jazz-bändikään ei ollut mitenkään erikoinen - tunnistin Ekman Jazzi-klubin ajoilta puolet soittajista. Paikka on kaiken lisäksi aivan hirveä lihatiski. Lihatiskit ovat ihan jees, niitäkin tarvitaan. Storyville on vain ylläpitävinään korkealuokkaista imagoa eikä ole rehellinen lihatiski.
Päätimme sitten samalla suunnalla asuvan työtoverin kanssa siiryä kotiin päin ja kävelimme sieltä Black Doorin kautta kumpainenkin kotiinsa.
Olen aina ihmetellyt - ja taas sain teorialleni tukea - sitä miksi mukavista juhlista siirrytään populääri yökerhoihin. Kaikki ovat kuitenkin vielä halukkaita kommunikoimaan keskenään, eikä kukaan todellisuudessa haikaa kalliiseen ja meluisaan yökerhoon. Silti ainoa mahdollisuus taitaa hiemankin heterogeenisellä ryhmällä olla jokin "kaikkien tuntema" paikka, koska monikaan ei tunnu olevan valmis uusiin kokemuksiin vastaavissa tilanteissa...

Ajauduin tänään kotimatkalla jonkin mystisen voiman ohjaamana Stockan basementtiin ja sieltä akateemisen Mac-osastolle - joka muuten on siirtynyt. Mikä hyllyssä pilkottikaan? Jotain mitä en ole koskaan ennen nähnyt luonnossa. AirPort Express!
Toimintani muuttui välittömästi vaistonvaraiseksi. Alkukantainen etsijä-keräilijä-pesienryövääjä hiipi esiin hämärästä tajunnasta lukkojen takaa ja kolkkasi Metroihmisen. Syöksyin hyllylle riistäen laatikon kainalooni varmistaen että kyseessä tosiaan on Express. Ryntäsin tiskille, maksoin ostokseni - toivoen että tilillä on rahaa - ja pika-sporahyppelin kotin.
Laatikkoa avatessa oli päästä itku. Siellä oli cd:n kokoinen pahvinen boksi. Ei kai tähän tarvitse asentaa ajureita?! Onneksi se sisälsi vain käyttöohjeet.
Tätäkin kirjoittelen nyt sohvalla läppäri vatsalla kuunnelle pari päivää sitten ostettua Isaac Hayesin "The Ultimate Isaac Hayes 1969-1977" levyä. Langattomasti.

Pinserin blogilista on taas päivittynyt. Vaikka minulla on blogeja runsaasti tilattuna, noudatin periaatettani ja tilasin muutaman mielenkiintoisen.

Mukavaa valitusta mainosalasta

• Hämärää länkytystä (bong via. kasa)

kuin saippuasarjasta; pohdin onko todellista vai fiktiota sen näkee sitten

• Rajatapaus

osasta kommenteista tulee mieleen Bateman, mutta pilkahduksella itseironiaa

• Image is nothing

sekä mielenkiinnosta mahdollista tulevaa asuinaluetta kohtaan, paljon hypetetty

• Kallioblogi

Taas on luettavaa kerrakseen. Nyt on jo 69 tilattua blogia joista ei kaikkia mitenkään ehdi lukea. Onneksi päivitykset tapahtuvat eriaikoihin ja osaan päivittyy vain muutama hassu kappale tai kuva joten ei tarvitse ihan työksi asti lukea näitä.

Upea herätys tänään. Makaan sohvalla toinen tyyny niskan alla ja toinen naamalla. Vaatteet ovat yllä - paitsi sukat. Televisiosta tulee tv-chat. Olohuone kylpee valossa, jota tulee joka suunnalta; ei ihme että tyyny oli naamalla. Ulkona sataa. Rankasti.
Kello on hieman yli kuusi. Mitä tekee Hän? Töihinkin voisi jo lähteä jolloin pääsisi aikaisemmin pois. Nukuttua on tullut kuitenkin jo kahdeksan tuntia.
Vaihtaa oloasun - kulahtaneet judo-housut, villasukat ja t-paita -, tv ja valot pois ja jatkaa unia. Sohvalla. Luettuaan tietenkin ensin sähköpostit...

Olen koko viikonlopun (no sen mitä siitä töiltä ehdin) säätänyt uutta domainiani. Olen epätoivoisesti yrittänyt saada jotain blogausohjelmaa toimimaan siinä. Turhaan. Bloggeriakaan ei oikein voi asentaa kun en keksi miten saan sen asentumaan oikeaan alihakemistoon...
Huomenissa pitää antaa tilanneraportti työnalla olevista Valtion™ Laitoksen nettisivuista. Tänään tein pienen briiffin kunnallisvaaleissa ehdolle asettuvalle työtoverille, jne. Elämä pyörii hötömölön ympärillä. Faija ehdotti että aloittaisin dhtml:n opiskelun vakavasti. Enään pitäisi keksiä laitos jossa sitä opiskella. Teoriassa voisi perustaa jonkun taiteellisesti lahjakkaan kanssa firman ja alkaa tekemään _oikeasti_ sivuja... Vai elänkö vieläkin yhdeksänkymmentä luvulla? Ehkä se Irlanti olisi hyvä muutos muutamaksi vuodeksi. Saisi rahaa ja voisi käydä opiskelemassa vapaa-ajalla - mitä se on? - syvemmin html:ää.

Olin pudota tuolilta kun kävin säätämässä irc-gallerian asetuksia - ei, tämä ei ole se vitsi. Vähän tallenna-napin yläpuolella lukee

"Irkkaajaksi tunnustautunut käyttäjä. Päättymispäivä: ikuinen".

Kun olin ensijärkytyksestä toipunut iski uusi järkytys. Virallisesti olen irkkaaja. Mutta miksi otin asian niin negatiivisesti? Sehän tarkoittaa käytännössä vain sitä että käytän ohjelmaa X kommunikoidakseni reaaliaikaisesti tietokoneelta käsin. Millä tavalla se oikeastaan eroaa työpaikan sisäisestä kommunikointijärjestelmästä. Tavallaan intrassa toimiva sähköposti on samanlaista reaaliaikaista kommunikaatiota. Lähettäessäni viestin voin valita meneekö se vain yhdelle, TO: Käyttäjä, ryhmälle, TO: #YHTEISÖ/RYHMÄ, vai koko yhteisölle, TO: #YHTEISÖ. Oikeastaan ainoa syy miksi "tunnustautunut irkkaajaksi" tuntuu negatiiviselta on koska itse sanalla on negatiivinen kaiku. Irkkaaja on samalla tavalla "outo" kuin larppaaja tai ropeltaja. Toisin sanoen valtavirrasta poikkeava - kuitenkin eri tavalla kuin vaikkapa sosionomi tai jalkapalloilija. Oikeastaan irc on parempi kommunikaatioväline kuin pikaviestimet, koska kun ummikko aloittaa käytön hänen on ensin mentävä #kanavalle (=yhteisöön) joka on kanavavalinnasta riippuen homogeeninen tai heterogeeninen yhteisö, joissa molemmissa on omat etunsa ja haittansa. Lisäksi kommunikointi ei välttämättä rajoitu vain omaan kielialueeseen tai maantieteelliseen sijaintiin vaan palvelimesta ja kanavasta riippuen kommunikaatio saattaa olla monikielistä.
Tässä kohtaa alan pohtimaan miksi oikeastaan höpisen tätä ja kenelle oikeastaan osoitan sen.
Pyrinkö perustelemaan irkkaamista itselleni vai muille- muille itseni kautta-? Miksi teen niin? Miksi minun ylipäätään pitää perustella tekojani itselleni tai muille?

Aamulla tuli kirottua taas omaa lyhytnäköisyyttä. Pankkitilillä alle kymppi ja taskussa hassu vitonen. Millä hitolla sitä nyt ostaa lounaan? Rahaa tulee vasta illemmalla tai sitten vasta huomenna... Kaikki sen takia että menin ostamaan eilen pikkurillisormuksen - sen enempää harkitsematta asiaa. Se kyllä sopii hyvin - ja sitten törmäsin Seppälässä neuleeseen joka sopi minulle! Neuleen ymmärrän. Sopivia paitoja on vaikea yhyttää mistään. Lähes kaikki on suunniteltu jollekin ihmeelliselle "keskiverrolle", joka tarkoittaa sitä että vaikka paita on kokoa S ja kiristää kohtuullisesti rintakehästä, niin se lepattaa sitten kyljistä eikä paljasta torson muotoa. Onhan noita paitoja olemassa, mutta silloin minulla pitäisi olla varaa asioida Bossilla tai Siriuksella koko ajan. Positiivista oli että löysin viikko-kaksi sitten H&M:stä kaksi kauluspaitaa jotka "nuolivat" ihoa koko matkalta. Periaatteesta en osta sieltä mitään, mutta syön periaatteeni silloin kun löydän sopivia paitoja. Ehkä minunkin pitäisi ryhtyä "buy nothing -kamppanjaan". Minulla on kuitenkin - melkein - kaikki mitä tarvitsen. Heti kun pääsen käymään Ikeassa aloitan tiukan budjetin.

Flunssa on pahentunut eilisestä. Onneksi kävin illalla Koirassa juomassa muutaman jallukaakaon ja yhden Bloody Maryn, koska muuten olisin varmasti vuoteenomana. Ei tule vähätellä alkoholin parantavaa vaikutusta; varsinkaan psykologista.
Olen käyttänyt koko päivän piirrettyjen katsomise... *krhm* tutkimiseen ja analysointiin. En ole pitkään aikaan katsonut 2. Maailman Sodan aikaisia Akuja ja Väiskejä ja pakko myöntää, niissä näkee nyt paljon enemmän nyansseja kuin pienenä. Tajusin jo joskus yhdeksän vuotiaana niitä katsoessani sanoman "liity armeijaan" mutta silloin keskittyi enemmän vain "jännittämään" mitä käy seuraavaksi. Nyt niitä katsoessani huomaan monia piiloelementtejä ja sanomia; talon julkisivu muodostaa Hitlerin kasvot, Donald Duck in Der Fuehrers face (1943), "kill patrollin" hintalistassa on "Japs - free", Merrie Melodies: Coal Black and De Sebben Dwarfs (vuosi ei tiedossa), Aku juoksee tulvaa pakoon, mutta kääntyykin ympäri, ottaa asennon ja kohtaa kuoleman rinta pystyssä Donald Duck in Commando Duck (vuosi ei tiedossa), ja muita samanlaisia. Osa on suorempia viittauksia joita osoitetaan osa taas piilossa.
Näiden "konnotaatioiden" etsiminen ja tulkitseminen on erittäin hauskaa puuhaa. Ihmetyttää vain miksi nämä ovat "Banned" listalla - ainakin Yhdysvalloissa, suomessa olen katsellut näitä pienen ikäni, lukuun ottamatta niitä missä esiintyy hakaristejä. Kuitenkin kaikki nämä ovat saatavissa jos niin haluaa. Näiden arvohan ei ole itse piirrostekniikassa tai taiteellisissa saavutuksissa. Disney ja Warner-veljekset tehtailivat näitä kuitenkin samoillä tyyleilla kohtuu paljon. Arvo on niissä keinoissa miten näillä vaikutettiin ihmisten näkemyksiin vastapuolesta. Psykologisissa vaikutuksissa. Vaikkakaan Donald Duck in The Spirit of '43 ei välttämättä sopisi Yhdysvaltojen nykyiseen veropolitiikkaan. Piirretty kehottaa säästämään palkkapäivänä saadut rahat jotta sitten veropäivänä voi maksaa verot joita korotetaan sotaponnistelujen takia. "Taxes to keep them rolling. Taxes to keep them flying. Taxes to keep them coming. Taxes to keep away the evil destroyer of freedom and peace. -- Taxes will keep democracy on the march".
Upeaa toistoa. Upeaa animaatiota. Upeaa propagandaa.
Menenpä nostamaan veroprosenttiani muutamalla prosentilla ylöspäin.

Hain töihin Applen tuotetukeen Irlantiin. Sovimme eilen puhelinhaastatteluajankohdasta - onpas pitkä yhdyssana - ja olen tietenkin sopivasti hirveässä flunssassa ääni aivan tukossa, eikä järki juokse edes normaalisti kun on pientä kuumetta ja . Jännitin koko eilisen illan sitä ja sitten se sitten loppui lyhyeen. Ensimmäinen asia mikä minulta kysyttiin oli tiedänkö mitä asia koskee, tiedänkö mikä työnkuva on ja tiedänkö palkan. Sitten minulta kysyttiin olenko vielä kiinnostunut. Tämän kyselly henkilö oli saanut kopiona kaiken kirjeenvaihtoni Applelle, mutta oletan että kyseessä oli jokin mukava manuaalin ohjeistus joka pitää tehdä ettei kukaan haasta oikeuteen väittäen ignoranssia. Lopulta seuraa kysymys voinko aloittaa syyskuun puolivälissä. "Well, as I informed in my first email, I'm in civil service right now and I'll finish it at the last of december." Tässä kohtaa tiesin että nimeni vedettiin yli listalta. Sitten tiedusteltiin kenen kanssa olen käynyt kirjeenvaihtoa ja sitten selitetään että pitäisi saada ihminen aloittamaan syyskuun puolivälissä. Lupasivat ottaa yhteyttä mikäli paikka on vielä avoinna vuoden vaihteessa...
Harmittaa. Olin jo sopeutunut ajatukseen Irlantiin muutosta. Olin jo kehittänyt sopivia blogin nimiä sieltä blogaamiseen; Corkin korkkaaja, Kuulumisia corkista, vain muutamia "henkevyyksiä" mainitakseni. Pitänee alkaa vain vilkuilemaan lisää ulkomaisia työpaikkoja ja ehkä suomalaisiakin.

Wanha blogini gnoz - jonka pyysin poistamaan pinseristä - on reinkarnoinut itsensä ja saanut seitsemän (7) tilaajaa. Jos sitä vertaa tämän sijoitukseen - kahdeksan (8) tilaajaa - pärjää se erittäin hyvin - sijoitusero 60 - päivittämättömäksi blogiksi. Otettaessa huomioon se että se on pitänyt tilata uudelleen, se siis ei ole voinut jäädä "vahingossa" listalle, tulos on mitä mainioin.
Tarkoittaako tämä siis sitä että ajatukseni kestävät aikaa vai onko kyseessä vain uutuudenviehätys ja se että ajoittain tehty "uusintajulkaisu" tuo lisää näkyvyyttä ja huomiota kohteelle joka tekee siitä "haluttavamman"? Valitettavasti toinen vaihtoehto on luultavimmin totta.

Eilinen aamupäivä oli kieltämättä kaikkea mitä ihminen voi kaivata. Ensin heräsin joskus yöllä painajaiseen - nyt saa nauraa - joka liittyi työn alla olevaan nettisivustoon. Hmm, onkohan minulla kenties stressiä? Heti heräämisen jäkeen tuli oksennus. Koskaan ei tule ostaa kalaa jos ei saa selkeää vastausta milloin se on tapettu. Siksi päätin etten osta kalaa kuin torilta tai suoraan tukkurilta/kalastajalta. Aamupäivä meni sitten nukkuessa, kun olin ilmoittanut töihin olevani sairas. Iltapäivän puolella koodasin sitten sivut siihen kuntoon että olen valmis esittelemään ne viestinnälle kaikissa muissa selaimissa paitsi Exploderissa.
Neljän aikaan minun oli määrä tavata Ystävätär ja koska kyseessä oli selvästi "vain" ruokamykytysperäinen aamuoksentelu koin olevani kykeneväinen menemään elokuviin. Kävimme katsomassa Lost in Translation, joka oli yksi parhaimmista elokuvista joita vähään aikaan olen katsonut elokuvateatterissa.