Mitä vielä seuraa
Mahtavaa. Sain varmistuksen - empiirisesti kokemalla - ettei kiwiallergiani ole vain psykologista.
Työtoveri otti kiwin pöydälle ja avasi kuoren. Tähän asti olin ollut tietämätön asiasta muutaman hetken kuluttua alkaa silmiäni kutittamaan ja kieltäni pistelemään. Tunnistan kiwin hajun hetken päästä.
Pahinta tässä on ettei nyt ole kyseessä mikään koppi vaan puolen hehtaarin ilmastoitu tila.
Eilen iski salilla oikein mukava olo. Tiedättehän se tunne kun on kuumeisessa oksennustaudissa ja on oksentanut kaiken ulos, hieman ennen pyörtymistä vessan lattialle?- ok, ehkä tuossa tuli enemmän informaatiota kun kukaan kaipasi - Pahinta oli se ettei mitään tullut ruumis vain odotti sitä. Kuulemma kuvaukseni vastaisi raskauden alkua jos olisin nainen. Onneksi en ole. Kumpaakaan. Varsinkaan jos se ilmenee noin.
Työtoveri otti kiwin pöydälle ja avasi kuoren. Tähän asti olin ollut tietämätön asiasta muutaman hetken kuluttua alkaa silmiäni kutittamaan ja kieltäni pistelemään. Tunnistan kiwin hajun hetken päästä.
Pahinta tässä on ettei nyt ole kyseessä mikään koppi vaan puolen hehtaarin ilmastoitu tila.
Eilen iski salilla oikein mukava olo. Tiedättehän se tunne kun on kuumeisessa oksennustaudissa ja on oksentanut kaiken ulos, hieman ennen pyörtymistä vessan lattialle?
Tämä julkaistiin tiistaina, maaliskuuta 29, 2005 klo 10:00.
Sivun lopussa on mahdollisuus kommentoida
» Lähetä kommentti