Työpöytäni ei olekaan paperin valkoinen
Valokuvamuistissa ja asioiden sijoittamisessa työpöydälle hajota ja hallitse -periaatteella on omat hyvät ja huonot puolensa. En ole perinteisessä mielessä järjestelmällinen ihminen joten järjestyksen ylläpitäminen tuottaa suuria vaikeuksia, kun kuitenkin muistaa että se kynä jota aina käytän on, ei kynätelineessä, vaan oikean käteni ulottuvuuden rajamailla pöydän etureunan tienoilla - ainakin joku niistä mustista kuivamustekynistä. Samoin kuin kaikki työhön akuutisti liittyvät printit ovat samalla kohtaa vasemmalla koska katse kääntyy luontevammin vasemmalle - tiedä sitten miksi. Oikealle puolelle samaan kohtaan sijoitettuna ne ovat käytännössä katveessa vaikka olisivatkin lähempänä monitoria ja jonkun mielestä juuri siellä missä ne ovat tehokkaimmin esillä. Mm. edellä mainituista selektiivistä hotspoteista ja katvealueista johtuen näppiksen edustalle jätetty lappu jää unholaan kun taas näppiksen takana - tai monitoriin liimattu - lappu huomioituu paremmin. HaJaHa ei toimi/toimii täydellisesti, kun jonkun pitää hakea jotain työpöydältäni. Sama kuin kirjoittamisessani; kukaan muu ei ymmärrä missä se on/mitä siinä lukee.
Hajota ja hallitse ei myöskään toimi kun pitää siivota ja kasata omat kamat. Olen nyt kahdesta lähtien siivoillut ja kasaillut tavaroitani, enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Pikkuhiljaa alkaa jo työpöytä erottumaan post it- ja A4-kuorrutuksen alta. Se on väriltään harmaa-musta.
Hajota ja hallitse ei myöskään toimi kun pitää siivota ja kasata omat kamat. Olen nyt kahdesta lähtien siivoillut ja kasaillut tavaroitani, enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Pikkuhiljaa alkaa jo työpöytä erottumaan post it- ja A4-kuorrutuksen alta. Se on väriltään harmaa-musta.
Tämä julkaistiin maanantaina, tammikuuta 03, 2005 klo 14:56.
Sivun lopussa on mahdollisuus kommentoida
» Lähetä kommentti