Kofeiiniriippuvuus
Se höyryää! Kuljetan kohteen varovasti pystybaarin tiskille. Kuppi kilisee hieman antisipaation tärisyttämissä käsissä asettiin. Lasken varovasti kohteen pöydälle ja temmon takin pois niskasta, sillä aurinko lämmittää - yksinkertaisesta lasista huolimatta - keväisellä voimakkuudella koko kehoa. Silmät sokaistuvat hetkeksi.
Nostan kupin asetteineen leuan korkeudelle ja imaisen nuhaisilla sieraimilla ne aromien riekaleet jotka reseptorini saavat imettyä limakerroksen läpi. Tummapaahtoista espressoa.
Puhallettuani- tottumuksesta - varovasti kahvia nostan kupin suulleni ja kaadan kuumaa nestettä nieluuni. Tyytyväisyyden tunne leviää koko ruumiiseeni. Olen euforisessa tilassa. Kulautan kupin nopeasti puolilleen ja tilaan toisen tuplan ... ei! Triplan. Minua katsotaan hieman kieroon mutta en välitä. Pikkuhiljaa päänsärky alkaa hellittämään. Juotuani tuplan minulle tuodaan tilaamani toinen ja olen valmis ottamaan vastaan sen tarjoaman kofeiinin ja välillisen endorfiinin jota aivoni käskevät ruumiini tuottaa palkkioksi tästä. Näen lokkiparven kiitävän kanaalissa hipoen veden pintaa. En edes harmittele etten ole paremman kameran kanssa - jota minulla ei ole - kuvaamassa myötäen ohikiitäviä lintuja vaikka niitä normaalisti halveksinkin.
Juotuani toisen kupillisen puolilleen ja nautittuani sen mukana tulleet tummat sveitsiläiset suklaat, suunnistan tiskille. Päätän tilata tupla-valkosuklaamochan. Mukaan.
Nostan kupin asetteineen leuan korkeudelle ja imaisen nuhaisilla sieraimilla ne aromien riekaleet jotka reseptorini saavat imettyä limakerroksen läpi. Tummapaahtoista espressoa.
Puhallettuani
Juotuani toisen kupillisen puolilleen ja nautittuani sen mukana tulleet tummat sveitsiläiset suklaat, suunnistan tiskille. Päätän tilata tupla-valkosuklaamochan. Mukaan.
Tämä julkaistiin maanantaina, tammikuuta 31, 2005 klo 16:19.
Sivun lopussa on mahdollisuus kommentoida
» Lähetä kommentti