Haikeaa, vieläkin
Eilinen päivä oli ehkä hirvein mitä olen koskaan aikaisemmin kokenut. Aamulla kun heräsin läksiäisteni jälkeen olin saanut viestin jossa kerrottiin että lähtöni on keskiviikkoaamuna klo 6:40, kentällä oltava tuntia aikaisemmin. Pakattu ei ollut kuin kolmisen laatikkoa kirjoja ja asunto oli aivan kaaos. Olin odottanut lähd;n olevan joskus keskiviikkona, mutta että ihan aamusta! Nooh onneksi minulla oli seuranani tarmokas organisaattori ja krapulainen ystävä - joka vääntäessämme kättä päätti hävitessään upottaa kyntensä kämmenselkääni; tosi kivat jäljet - sekä my;hemmin auttamaan tullut isä - joka kommentoi puhelimessa jotain kahdesta täysin kauhuissaan olevasta ihmisestä. Minua kuvailtiin enimmäkseen "puulla päähän lyödyksi" sekä "kauhuissaan olevaksi". Pakko my;ntää että olo oli jotain sellaista. Fiilis oli kuitenkin sitten lentokoneessa, kun näin Amsterdamin valot, aivan mahtava. Meri oli aivan ihmeellinen hieman pilvien alapuolelta; se näytti isolta laajalta kovalta pinnalta jossa on muutamia valkoisia viiruja. Tiesin että viirut ovat aaltoja, mutta niiden olisi silti pitäinyt liikkua. Se oli aivan eloton. Kuin asfalttikenttä.
Saavuttuani Irlantiin minua tervehti ensimmäisenä sää; tuulista, koleaa ja tihutti. Jopa vessassa veti. Odottaessani 25 kiloista matkalaukkuani kuulin määyntää, mutta my;hemmin huomasin että se olikin vain lapsi jonka reppu piti sellaista ääntä. Suurimmaksi osaksi päivä on ollut aurinkoinen, mutta välillä petollinen sää on yllättänyt. Oli mukava kävellä ulkona kun alkoi tihuttamaan vaakasuoraan. Vettä ei satanut paljoa, mutta kun blosaa vajaa 15m/s niin kokonaisvaltainen kastuminen on taattua.
Oleskeltuani B&B paikan huoneessa luulin että siellä oli ikkuna auki kun oli viileähköä ja kaikki kadun äänet kuuluivat läpi, mutta se olikin vain yksinkertaisen ikkunan ihanuus. Miten nämä ihmiset voivat elää tuollaisen kanssa? Kaipa se että pihalla kasvaa käpypalmu - en muuten tunnistaisi, mutta tämänkin opin melkein viisivuotiaalta veljeltäni - lämmittää sitten ihan tuplan tai triplan edestä. Huomenna ensimmäinen työpäivä aamulla kasilta. Tiedän minne olen menossa, mutta tarkkaa sijaintia en. Taksi pelastaa.
Jenkkinappiksen nappainjarjetys on ihan syvalta!
Tämä julkaistiin keskiviikkona, tammikuuta 12, 2005 klo 16:57.
Sivun lopussa on mahdollisuus kommentoida
7:12 ip.Kiva että oli kivaa. Itseä potuttaa vieläkin että joutui jättämään väliin ja ihan viimeiseen asti olin lähdössä, mutta näinhän tämä käy. Liian usein.
» Lähetä kommentti