Lemmikkejä kerrakseen
Tänä aamuna tunsin oloni Niilo Pieliseksi. Koirani Vilma tuli jo puoli seitsemän aikoihin herättelemään: "nyt on ruoka-aika!". Ei vielä. Puoli tuntia. Noustuani sitten puoli tuntia myöhässä, puoli kahdeksalta, menen suoraan keittiöön käymättä aamupesulla vain huomatakseni Greenpeacen - se "peace on kyllä _todella_ valheellinen osa nimessä - syövän fiikusta. Komentaessani sitä pois, Vilma tulee laulavana lintukoirana "auttamaan" ja virkistävä aamusonaatti oon taattu. Saan lopulta ruokittua elukat; linnulle maapähkinä ja kurkun viipale, koiralle riisi-jauheliharisottoa.
Aamupesulle! Suihkussa kuulen kun lintu kujertaa lisää ruokaa lopulta sen muuttuessa vaatimukseksi - lue rääkymiseksi - Kerpele! Nyt olen suihkussa, enkä varmasti nopeuta sitä nirson linnun takia. Päästyäni suihkusta ja puettuani päälle, annan Greenpeacelle maapähkinän, mutta yllättäen kurkkubiitti ei nyt kelpaakaan. Selvästi sille jäi nälkä vielä. Linnussa risoo se että isäni ja äitipuoleni ovat opettaneet - lue totuttaneet - sen saamaan maapähkinää aina ruokiensa välissä, minun on siis turha tarjota sille mitään jos en anna sitä pirun pähkinää välissä. Muuten en tekisikään niin, mutta heti aamusta ei jaksa kulkea kuulosuojaimet päässä tai soittaa musaa kuulokkeista täysillä - ollenkaan. Se halusi sitten tomaattia. Nyt onneksi muistin viskoa sen jääkaapiin päiväksi; eilen se jäi ja oli palatessani täynnä banaanikärpäsiä ja niiden munia ja toukkia. Tietenkään raidia ei löytynyt, mutta astianpesuaine (pH 1) ja merisuola tappavat myös kompostissa.
Kaksi hörppyä kahvista ja Hesarin pääkirjoitussivu auki. Vilma tulee puskemaan: "nyt olisi kiva lähteä lenkille". Ei vielä, luen ja syön aamiaisen. Katson kelloa: vähän yli kahdeksan. Kolmas hörppy. Greenpeace tulee kujertamaan. Ei enään maapähkinää! Se haluaakin että vaihdan sen veden. *sigh*
Puoli kahdeksalta on hesari selattu läpi. Aika lähteä Vilman kanssa lenkille. Taivas näyttää siltä että se putoaa kohta niskaan. Jätän silti nahkatakin kotiin. Jos ei sittenkään? Olisi kannattanut heittää se niskaan. Parin sadan metrin päässä ryöpsähtää vettä niskaan...
Kello on 9:33 ja pitäisi olla jo töissä.
Aamupesulle! Suihkussa kuulen kun lintu kujertaa lisää ruokaa lopulta sen muuttuessa vaatimukseksi - lue rääkymiseksi - Kerpele! Nyt olen suihkussa, enkä varmasti nopeuta sitä nirson linnun takia. Päästyäni suihkusta ja puettuani päälle, annan Greenpeacelle maapähkinän, mutta yllättäen kurkkubiitti ei nyt kelpaakaan. Selvästi sille jäi nälkä vielä. Linnussa risoo se että isäni ja äitipuoleni ovat opettaneet - lue totuttaneet - sen saamaan maapähkinää aina ruokiensa välissä, minun on siis turha tarjota sille mitään jos en anna sitä pirun pähkinää välissä. Muuten en tekisikään niin, mutta heti aamusta ei jaksa kulkea kuulosuojaimet päässä tai soittaa musaa kuulokkeista täysillä - ollenkaan. Se halusi sitten tomaattia. Nyt onneksi muistin viskoa sen jääkaapiin päiväksi; eilen se jäi ja oli palatessani täynnä banaanikärpäsiä ja niiden munia ja toukkia. Tietenkään raidia ei löytynyt, mutta astianpesuaine (pH 1) ja merisuola tappavat myös kompostissa.
Kaksi hörppyä kahvista ja Hesarin pääkirjoitussivu auki. Vilma tulee puskemaan: "nyt olisi kiva lähteä lenkille". Ei vielä, luen ja syön aamiaisen. Katson kelloa: vähän yli kahdeksan. Kolmas hörppy. Greenpeace tulee kujertamaan. Ei enään maapähkinää! Se haluaakin että vaihdan sen veden. *sigh*
Puoli kahdeksalta on hesari selattu läpi. Aika lähteä Vilman kanssa lenkille. Taivas näyttää siltä että se putoaa kohta niskaan. Jätän silti nahkatakin kotiin. Jos ei sittenkään? Olisi kannattanut heittää se niskaan. Parin sadan metrin päässä ryöpsähtää vettä niskaan...
Kello on 9:33 ja pitäisi olla jo töissä.
Tämä julkaistiin keskiviikkona, heinäkuuta 14, 2004 klo 19:34.
Sivun lopussa on mahdollisuus kommentoida
» Lähetä kommentti