Mikään ei voita tunnesidonnaista väittelyä
Tullessani viettämästä isänpäivää faijan luota - parin tunnin jälleennäkeminen ennen kuin hän lähti Seutulan kautta Haagiin. sain kuitenkin toimitettua Blue Mountain -kahvipavut lahjaksi - käväisin Koirassa ajatuksena tilata pizza ja yksi olut - lue Koffin Portteri - mutta yllättäen ajatus venähti. Tiskillä sattui istumaan työtoveri ja sitten tuli yksi lisää. Pian huomaan tilaavani toisen oluen ja syöneeni pizzan kokonaan. Kohta onkin jo valomerkin aika ja siirrymme Ankkuriin. Omena-allergia alkaa selvästi pahenemaan; en juonut kuin yhden siiderin, mutta tuloksena korvia kutittaa ja silmät ovat _aivan_ punaiset. Pohdin siiderin jälkeen kotiin vetäytymistä, mutta keskustelu pakotti jäämään. Kävimme mielenkiintoisen keskustelun ihmisArvosta. Siitä minkä arvoinen ihminen on yhteiskunnalle ja kuinka paljon yhteiskunnan tulisi sijoittaa vanhaan ihmiseen rahaa jotta hän saisi muutaman lisävuoden. Vai tulisiko sijoittaa ollenkaan. Keskustelun laukaisi työtoverini kommentillaan äidilleen; "ei yhteiskunnan kannata sijoittaa kahdeksan kymppiseen ihmiseen enään rahaa vain yhden lisävuoden takia". Tämä Habermasilaisen moraaliteoristisen näkökulman julkituominen on tietenkin jotain erittäin fasistista jota vastaan tulee hyökätä. Tapani mukaisesti otin heikoimman puolen - lisäksi rationaalinen moraaliteoria on mukavaa ja helposti argumentoitavaa - tässä keskustelussa - en empaattisuuttani vaan koska puhtaasti nautin ihmisten väittelyistä; varsinkin eettis-moraali-arvokeskusteluista joihin on syvästi sidottu tunteet -. Yllättäen emme päässeet muuhun lopputulokseen kuin ettei niin saisi sanoa toiselle ihmiselle elämänkumppanista. Vaikka olen aamulla väsynyt ilta ei silti kaduta. Kunnon väittely korvaa muutaman tunnin unen puutteen.
Tämä julkaistiin maanantaina, marraskuuta 15, 2004 klo 00:40.
Sivun lopussa on mahdollisuus kommentoida
» Lähetä kommentti