rahina.info | blog

Käväisin pelaamassa Helsingin kronikan Vampire-larpin viimeisen pelin - siis kronikan viimeisen, en omaa viimeistä Lord-hotellissa. Pakko myöntää että pidin pelistä ja kronikasta vaikka hahmoni ei erityisen kyvykäs ollutkaan. Sain roolihahmokseni nuoren mallin joka on syleilty vasta muutama kuukausi sitten - toisin sanoen hän ei osaa käyttää kykyjään lähes ollenkaan. Pakko myöntää että Järvenpään kronikan jälkeen olin yllättynyt. Tämä toiminta oli oikeasti osaavaa ja pelaajat hyviä. Tietenkin asiaan saattoi vaikuttaa se että nyt minulle toimitettiin säännöt jotka ovat kieltämättä kätevät pelatessa jotain. Nyt tiesin mitä oikeastaan pystyinkään tekemään. Ja sain todistettua taas sen mitä olen aina sanonut; roolipelaus ei ole epäsosiaalisten nuorten nörttimiesten puuhastelua vaan erittäin sosiaalinen harraste jossa n. 60% on viehättäviä naisia ja heistä suurimmalla osalla kaiken lisäksi syväänuurretut korsetit. Mikäs siinä on pelatessa.
Jatkot olivat sitten Villa Gammelissa Vanhan kaupungin lahdella. Saunaa, ruokaa, juomaa ja hyvää seuraa kyllä siinä aika kuluu. Kieltämättä olisi saattanut kulua paremmin jos olisi ollut alkomaholia nautittavana, mutta autoilevan osa on tipaton - paitsi ulkona jossa kiteytyneitä tippoja putoilee ihan sakena.
Olin varmaan kotiin saapuessani mielenkiintoinen näky; näen parkkipaikan mutta se on lumikasalle varattu. Noh, vilkku päälle, lapio kouraan ja apinan raivolla lumet pois. En olisi koskaan uskonut että saisin pienen auton kokoisen lumikasan kauhottua pois muutamassa minuutissa. Kaikkea se adrenaliini teettää.
Kotiin tullessani huomasin sähköjen katkenneen yhdeltätoista - tai ainakin palanneen silloin. Kelloradioni paljastaa tälläiset ottamalla virtansa verkosta ja nollaamalla itsensä kun sähköt poikkeavat. Periaatteessa ajan tulisi säilyä, mutta kaipa se paristo pitäisi uusia joskus - paristo asennettu joskus viisi vuotta sitten.

Tämä julkaistiin sunnuntaina, marraskuuta 21, 2004 klo 04:41. Sivun lopussa on mahdollisuus kommentoida