<body><script type="text/javascript"> function setAttributeOnload(object, attribute, val) { if(window.addEventListener) { window.addEventListener('load', function(){ object[attribute] = val; }, false); } else { window.attachEvent('onload', function(){ object[attribute] = val; }); } } </script> <div id="navbar-iframe-container"></div> <script type="text/javascript" src="https://apis.google.com/js/platform.js"></script> <script type="text/javascript"> gapi.load("gapi.iframes:gapi.iframes.style.bubble", function() { if (gapi.iframes && gapi.iframes.getContext) { gapi.iframes.getContext().openChild({ url: 'https://www.blogger.com/navbar.g?targetBlogID\x3d6465354\x26blogName\x3drahina.info+%7C+blog\x26publishMode\x3dPUBLISH_MODE_BLOGSPOT\x26navbarType\x3dBLACK\x26layoutType\x3dCLASSIC\x26searchRoot\x3dhttps://rahina.blogspot.com/search\x26blogLocale\x3dfi_FI\x26v\x3d2\x26homepageUrl\x3dhttp://rahina.blogspot.com/\x26vt\x3d-459504989336909596', where: document.getElementById("navbar-iframe-container"), id: "navbar-iframe" }); } }); </script>

rahina.info | blog

Espressohöyryistä höpinää

Julkaisukynnys

Kynnys omaan blogikirjoittamiseeni on sitä pienempi mitä enemmän kirjoitan. Oletan että kyseessä on osaksi rutiinoituminen ajatusten jäsentelyssä. Jos pidän pitkän tauon kirjoittamisessa seuraavan entryn kirjoittaminen on yhä vaikeampaa ja vaikeampaa, koska pyrin palkitsemaan sekä itsensä että lukijansa jollain elämää suuremmalla kirjoitelmalla. Lisäongelmaksi muodostuu se ettei esim. viikon päivitystauon jälkeen ole enään vastaavaa henkistä velvoitetta ja sidosta tuottaa luomus kuin aikasemmin. "Sehän on ollut jo pari viikkoa päivittämättä. Missä yksi päivä muka tuntuisi?"
Toinen julkaisukynnystäni nostava tekijä on "elämää suurempien" ajatelmien julkaiseminen ja lopullinen jäsentäminen. Olen saattanut kirjoittaa muistikirjaani maanisen luovassa tilassa hahmottamatta ympäröivää maailmaa ja mikäli teksti on oikeasti päässyt paisumaan sivujen välissä saattaa olla puolikas post-it paketti enemmän tai vähemmän sekavaa tekstiä. Itseasiassa jo sellaisen kokonaisuuden jäsentäminen muille luettavaan ja - mikä tärkeintä - ymmärrettävään muotoon on monen tunnin urakka - varsinkin kun kirjoitan mustekynällä julkisissa tai kävellessä ja käsialani on mitä on. Tietenkin itselle olisi parasta käsitellä nämä kaikki aiheet kunnolla ja perusteellisesti, mutta se ei aina tunnu olevan yhtä helppoa. Osassa ajatuksista ei ole irrallisesti jälkikäteen tutkittuna mitään järkeä ja osa katkeaa kesken joko ajatus- tai kirjoituskatkoksista johtuen. Hienointa on muistikirjoja lueskellessa löytää jotain. Jotain valmista, jonka on kirjoittanut tyyliin puolivuotta aikaisemmin ja unohtanut sen suurin piirtein samantien. Silti tekstejä lukiessa muistaa mitä juuri silloin on tehnyt - tai pikemminkin mitä ympärillä on tapahtunut.
Tarvitaan vain sopiva käynnistäjä trigger initaattori - kaipa tuo käy vaikkei se oikeaa suomea olekaan - joka käynnistää tapahtumaketjun hajanaisista ajatuksista kirjoitettuun ja lopulta editoituun tekstiin - toivottavasti tässä on järkeä vielä aamulla.

[edit. taas kello on melkein yksi ja minun pitäisi olla aikaisin nukkumassa. Alan oikeasti pohtimaan josko minulla olisi jonkin asteinen insomnia.]

« Home | Next »
| Next »
| Next »
| Next »
| Next »
| Next »
| Next »
| Next »
| Next »
| Next »

» Lähetä kommentti