Rankan illan aamu
Taidenäyttelyiden avajaiset ottavat voimille. En taaskaan saanut nukuttua kuin muutaman hassun tunnin - sekä pari pommiin nukuttua tuntia. Olisi kenties pitänyt jättää jatkojen jatkojen jatkot väliin - varsinkin kun itse taiteilija oli jo uuvahtanut matkalla. Kaikki paikat olivat onneksi enimmillään puolen kilometrin päässä kotoa parhaimmillaan muutaman kymmenen metrin. Ensimmäiset jatkot olivat Salvessa, jossa itseasiassa en ole koskaan aikaisemmin käynyt - eivät ne silakat siellä niin erikoisia olleet. Salaatti oli valitettavan pieni; pekonia ja kanaa ei ollut edes puolta kiloa. Hyvää se oli silti. Juhlistin Benropen kanssa käydyn keskustelun innoittamana - muutenhan olisin juonut vain jaffaa - Boris Orlon muistoa ja elämäntyötä oluen kanssa pitäytymällä vain Koffin Portterissa.
Ai niin. Jatkojen jatkojen jatkoilla hilpeä ryhmämme oli muuttunut kvintetiksi joista vain kaksi - minä yllättäen toisena - oli ollut näyttelyssä alusta asti. Vajaa puolet ei ollut edes ensimmäisillä jatkoilla. Ei niin että se ketään olisi haitannut.
Ai niin. Jatkojen jatkojen jatkoilla hilpeä ryhmämme oli muuttunut kvintetiksi joista vain kaksi - minä yllättäen toisena - oli ollut näyttelyssä alusta asti. Vajaa puolet ei ollut edes ensimmäisillä jatkoilla. Ei niin että se ketään olisi haitannut.
Tämä julkaistiin keskiviikkona, marraskuuta 03, 2004 klo 11:39.
Sivun lopussa on mahdollisuus kommentoida
» Lähetä kommentti