Miksi suvaitsemattomuutta on vaikea suvaita
31.5.2004
Hoh, oli taas mielenkiintoinen viikonloppu. Lauantaina oli ystävättären valmistujaiset joihin sitten osallistuin - ihan niin kuin minulla olisi ollut vaihtoehtoa, vaikkakaan en sellaista kaivannut. Juhlissa oli sitten - yllättäen - erittäin humalainen mieshenkilö oikealle kallistuvine mielipiteineen - ja laseineen - joita jaksoin kuunnella - sivusta - piikittelemättä ja osallistumatta keskusteluun, varmaan siksi koska ympärillä oli ihmisiä joiden kanssa keskustella. Sitten kun päivä alkoi lähestymään iltaa siirryimme pienempiin tiloihin ja yllättäen tämä, nyt todella humalainen, mies alkoi kommunikoimaan kanssani. Jostain syystä keskustelu kohdistui heti armeijaan ja siihen kuinka hän on menossa sinne kohta - ihan niin kuin se olisi kiinnostanut. Sitten tulee se perinteinen kysymys "oletko jo suorittanut armeijan?". Odotin pidemmänkin puoleista debaattia sivari vs. armeijasta joka ei olisi johtanut mihinkään, mutta se meni vain ohi. Ei se mitään, keskustelu virkesi sitten jossain kohtaa kun ko. henkilö kehuskeli maksaneesta tatskoistaan vain 70 euroa. En ollut ajatellut ottaa puheeksi omiani, mutta sitten sivusta kuuluu puoliksi ivallinen, puoliksi ylpeä kommentti "Rahinallakin on tatuointi".
Räjähdysalttiiksi ympäristö muuttui sitten kun mainitsin maksaneeni mielelläni tatuoinnistani verot ja valituksesta bensaveroihin kommentoin että sitä pitäisi nostaa kaksikymmentä prosenttia. Olin oikeasti joutua tappeluun noin pienellä provokaatiolla. Mutta poliittisen suuntautumiseni hän arvasi oikein: "viherpiipertäjä-kommari". Tavallaan minua harmittaa ettei hän muistanut että olin aikaisemmin mainunnut olevani sivari.
Tämä julkaistiin maanantaina, syyskuuta 27, 2004 klo 17:57.
Sivun lopussa on mahdollisuus kommentoida
» Lähetä kommentti