Kaupassakäyti Irlannissa osoittautuu nopeasti vaikeammaksi projektiksi kun uskoisi. Euroopan kehitysmaauus iskee sosiaali-demokraattia välillä kuin märkä sukka.
Vaikka keskustassa on kolme isoa ruokakauppaa ja muutama pieni sekä kauppahalli, ei arkiostelu ole silti helppoa. Osa kaupoista ei ylläpidä lihatiskiä - ok, sama ongelma vaivaa suomeakin, mutta sieltä löytyy aina joku kauppa josta saa kahdeksan aikoihin lihaa - osasta puuttuu halajamani sokeriton luonnonjogurtti - niin täällä siis survotaan jogurttiinkin sokeria "koska eivät lapset muuten sitä syö". Hammaslääkärikilta kiittää - ja suurimmasta osasta puuttuu laadukas espresso. Kauppahalli tarjoaisi näitä kaikkia mutta se ei palvele veroja - melkein - maksavia ihmisiä, ts työssä käyviä. Ainakaan jos työaika on "virka-ajan puitteissa". Sama koskee kolmatta suurta kauppaa, vastannee meidän Sestoa, semmoista suurehkoa ruokakauppaa sieltä saa pääosin kaiken, mutta koska kaduilla ei kävele uudenkuun aikoihin vaaleanpunaisia lampaita se on auki "myöhempään" - eli yli kuuteen - vain torstaista eteenpäin.
Kaksi muuta kauppaa ovat sitten kuin suuri Alepa - S-Market kooltaan, Alepa valikoimaltaan ja laadultaan - ja City-Market. Mutta kumpikaan ei tarjoa oikeasti tuoreita vihanneksia/hedelmiä. En ole vielä kertaakaan onnistunut löytämään sienirasiaa jota ei pitäisi viimeistään ylihuomiseen mennessä poistaa hyllyltä. Saksalaisjätti tarjoaa kuitenkin ruukkubasilicaa ja -persiljaa - brändättynä Pestoksi. En kuitenkaan mielelläni siellä asioi koska edelläni on yleensä armeijoita muonittavia ylimeikattuja kotirouvia, teiniäiti lapsineen.
Kun vihdoin olen päässyt kassalle mehupurkin, paprikan ja lampaanfileen - sienet olivat taas huonoja ja unohdin jogurtin - kanssa ja edelläni ollut kaksi täytttä ostoskärryllistä on maksettu aloittaa kassa ristikuulustelun haluamastani muovipussista. Ne kun eivät ole itse valittavissa ja niitä on kolmea eri laatua. Sosiaali-demokraattinen suomalainen joka ei halua kuin korkeintaan murahtaa "olehyvän" ja "kiitoksen" kassalle ei koskaan totu tälläiseen sosiaalisuuteen ja valinnan määrään. Varsinkaan kun kassa alkaa "myymään" parempaa muovipussia. Turhaan koska tiedän että tällä määrällä minulle riittää se huonoin jonka kahva katkeaa vasta ulko-oven kanssa taistellessa - kuka on päättänyt että ovea pitää vetää ja avainta kääntää vastapäivään ennen kuin sen voi, täysin paloturvattomasti, työntää auki?! -.
Sosiaali-demokraatti ei ole myöskään oppinut pakkaamaan kiireessä koska kustannus syistä kassalla on vain yksi pieni laari ilman välisärmää, johon tavarat menevät ja takana jonottaneen kolme kuutiota on tulossa heti perään. Onneksi edelläni tänään asioinut ranskalainen - aksèntïn perusteella - näytti mainion toimintamallin; tavaroita ei makseta ennen kuin ne on pakattu. Kassa joko huilaa tai auttaa muiden katsoessa joka tapauksessa närkästyneenä, minulla kun ei ole omaa teiniäitiorj... -apuria lastausapuna.
Koo-Koekeittiö kehitti eilen idean kanasta ja gorgonzola-kastikkesta, mutta päätyi kanaan pippuri-sienikastissa. Lisäkkeenä freesattua paprikaa
Tämä julkaistiin tiistaina, huhtikuuta 12, 2005 klo 08:35.
Sivun lopussa on mahdollisuus kommentoida
» Lähetä kommentti