Up the hill
Tänään oli ensimmäinen aamu kun pohdin vakavasti josko ottaisinkin sittenkin bussin polkupyörän sijaan. Tähän mennessä olen vain kaksi kertaa ottanut huonomman vaihtoehdon ja molemmilla kerroilla oli ns. force majeur; ensimmäinen lipsuminen tapahtui kun säätiedotus lupasi jopa 100km/h tuulta - eli n. 27m/s - ja vettä satoi kaatamalla. Toinen oli maanantaina kun renkaani oli tyhjä ja luulin että minulla on vääränlainen pumppu.
Nyt tulee selkeästi se kynnys joka aina tulee kun aloittaa jotain. Ruumiini on todella väsynyt ja sammahdan sohvalle lähes poikkeuksetta kymmenen aikoihin. Eilen jopa nukuin 20 minuuttia kellon soidessa vieressäni- eikä sen ääni ole lempeimmästä päästä . Mutta tiedän että kun pääsen tästä yli, niin nopeuskin alkaa kasvamaan. Nyt jo pystyn polkemaan mäen ylös käyttäen lähes pelkästään etuvaihteensiirtäjän 2. ratasta. Verrattuna ensimmäisen kerran puolivälissä pysähtymiseen vaikuttaa tämä lupaavalta.
Nyt tulee selkeästi se kynnys joka aina tulee kun aloittaa jotain. Ruumiini on todella väsynyt ja sammahdan sohvalle lähes poikkeuksetta kymmenen aikoihin. Eilen jopa nukuin 20 minuuttia kellon soidessa vieressäni
Tämä julkaistiin torstaina, toukokuuta 12, 2005 klo 08:35.
Sivun lopussa on mahdollisuus kommentoida
» Lähetä kommentti